Liikenneviraston lakiasianjohtaja Rami Metsäpellon mukaan virkamiestoimien on oltava puolueetonta. ”Jos esitetään, että puolueettomuus on vaarantunut, se otetaan vakavasti.”
Metsäpellon mukaan Yli-Villamo pidättäytyy selvityksen ajaksi yhteistyöstä Lemminkäisen ja Vakeva Oy:n kanssa. Vakava on Liikenneviraston allianssiselvityksissä käyttämä konsulttifirma, jota vetää Lemminkäisen kehityspäällikön mies.
Liikennevirastossa päätetään sisäisen selvityksen selvityksen jälkeen, antaako se aihetta jatkotoimenpiteisiin. Liikenneministeri Merja Kyllönen ei halunnut vielä aamupäivällä kommentoida asiaa. Myöhemmin liikenne- ja viestintäministeriö ilmoitti pyytävänsä Liikennevirastolta selvityksen Kehäradan lisä- ja muutostöihin liittyvistä epäselvyyksistä.
Yli kahden miljoonan euron sopimus
Liikenneviraston ja Lemminkäinen Infra Oy:n välinen sovintosopimus tehtiin viime maaliskuussa. Sopimuksen perusteella Lemminkäiselle maksettiin arvonlisäveron kanssa 1,85 miljoonaa euroa muutos- ja lisätöistä. Lisäksi rakennuttaja luopui noin 230 000 euron hyvitysvaatimuksista, joita se oli kohdistanut urakoitsijaan. Pari kuukautta ennen sovintosopimusta päivätyssä työmaan asiakirjassa todetaan, että kaikki aiheelliset ja yhteisesti sovitut lisätyöt on maksettu.
Lisäksi Liikennevirasto otti sopimuksella rakennuttajan kannettavaksi urakoitsijan takuuaikaiset vastuut muun muassa pohjaveden alenemisongelman osalta, mikä on hyvin poikkeuksellinen menettely.
Sovintosopimus sisältää myös yli 730 000 euron korvauksen aikataulun myöhästymiseen liittyneistä lisäkustannuksista. Vastaanottotarkastuspöytäkirjan mukaan urakka on kuitenkin valmistunut kaikissa sopimuksen mukaisissa suoritusajoissa.
Pohjavesi valui kaivantoon
Työmaan papereiden mukaan työmaaorganisaatio oli hylännyt Lemminkäisen lisätyövaatimuksia tai jättänyt niitä auki muun muassa siksi, että työn katsottiin kuuluvan urakkaan tai asiakirjojen tiedoissa oli epäselvyyksiä tai ristiriitoja. Suuri osa sovintosopimuksella hyväksytyistä lisätöistä on sellaisia, jotka työmaaorganisaatio oli jättänyt hyväksymättä vedoten Lemminkäisen tekemiin työvirheisiin.
Projektisuunnitelman mukaan Kehäradan itäiseen suuaukkoon piti tehdä teräsponteilla vesitiivis kaukalo. Pohjavesi pääsi kuitenkin valumaan kaivantoon ja siitä seurannut pohjaveden lasku ympäröivässä maastossa aiheutti maaperän ja sitä myöten rakennusten painumia. Lemminkäinen perusteli vesivuotoa kallion rikkonaisuudella, työmaaorganisaation mielestä kysymys oli urakoitsijan työvirheestä.
Urakkaerimielisyyteen haettiin apua asiantuntijaselvityksellä, jonka tekivät Pekka Holopainen ja Pekka Kontiala. Selvitysmiesten mukaan teräspontit eivät ulottuneet kallioon asti, jolloin kallion ja ponttien väliin jäi pari metriä hyvin vettä läpäisevää maakerrosta.
”Jälkikäteen arvioiden pontit olisi pitänyt saada työselityksen mukaisesti kallion pintaan ja suorittaa maainjektointi kyllin syvällä koko kyseisen ponttiseinän matkalla. Koska näin ei ole tapahtunut, katsomme urakoitsijan olevan pääasiallisesti vastuussa kaivantoon tapahtuneesta vuodosta”, selvitysmiesten raportissa todetaan.
Selvitysmiesten mukaan osa kalliosta oli huonoa kiveä, joista rakennuttajan kuuluu hyvittää urakoitsijaa.
Sovintosopimus salassa Vantaalta
Liikennevirasto teki Lemminkäisen kanssa sovintosopimuksen salassa rakennuttajakumppaniltaan Vantaan kaupungilta, joka maksaa Kehäradan kustannuksista 31,5 prosenttia. Asia paljastui Vantaalle yhdessä kokouksessa sattumalta.
Kaupungininsinööri Henry Westlinin mukaan Liikenneviraston tekemä sopimus sitoo Vantaata, mutta kaupunki haluaa Liikennevirastolle laatimallaan vastineella kuitenkin sanoutua irti niistä korvausvaatimuksista, joita pohjaveden alenemisen aiheuttamat painumat mahdollisesti aiheuttavat tulevaisuudessa. Vantaa haluaa varmuuden siitä, että vesitiivis kaukalo tulkitaan valtion rakenteeksi.
”Kauniisti sanottuna tämä vähän yllätti meidät. Isohkoa rahasummaa isompi asia kaupungille on se, ettei kaupungille siirry mitään vastuita tulevaisuudessa”, Westlin sanoo.
Virkamiehellä kontakti Lemminkäisessä
Sovintosopimuksen perusteella tehdyn 1,85 miljoonan euron tilausmuutoksen allekirjoittivat liikennevirastossa rakennuttamisen johtaja Harri Yli-Villamo ja yksikön päällikkö Pekka Petäjäniemi viime huhtikuun alussa. Useasta lähteestä saadun tiedon perusteella Yli-Villamo on läheinen perhetuttu Kehäradan urakoitsijana toimineen Lemminkäisen kehityspäällikkö Tarja Merikallion kanssa. Merikallio myös toimi lyhyen aikaa Kehärata-projektissa. Liikennevirasto on työllistänyt Tarja Merikallion miehen Lauri Merikallion yritystä (Vakeva Oy), joka on tehnyt allianssiselvityksiä Liikennevirastolle.
Yli-Villamolla ja Merikallioilla on yhteinen, asunto-osakeyhtiömuotoinen loma-asunto Porin seudulla, yhdessä muutaman muun henkilön kanssa.
Lue lisää 13.9.2012 ilmestyneestä Rakennuslehdestä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 11 kertaa
11 vastausta artikkeliin “Liikennevirasto käynnisti sisäisen selvityksen Kehäradan miljoonaluokan epäselvyyksistä”
Kannattaisi tutkia myös valtaväylien risteysrakentamista, joita
liikennevirasto ja Ely keskukset ovat rakennuttaneet.
Täysin turhia pitkiä kaarevia siltoja on paljon.
”Maan tapa.”
Liikenne- ja infra-alat ja piirit on tässä maassa niin pienet, että on täysin mahdotonta olla ostamatta palveluita kavereilta ja tutuilta.
” Kavereilta ja tutuilta ” ostettaessa voi toimia näköjään hyvin kyseenalaisella tavalla . Onpa logiikka. Kavereita ja tuttuja on joka paikassa ja joka lähtöön . Tärkeää on , että toimitaan urakkasopimusten määrittämän menon mukaisesti . Asioitten käsittely vaatii tilaajaorganisatiolta hyvää , monipuolista, alan ammattitaitoa sopimustekniikan kanssa . Se ,että tilaaja hakee ulkopuolista selvittäjäapua on osoitus heikosta tilaajaorganisatiosta . Aiheettomat lisä -ja muutostyötarjoukset on palautettava esittäjälleen heti , tilaajan tulee myös hoitaa hyvitysten korvaukset heti ja maksaa aiheelliset lisäkorvaukset heti . On erittäin hienoa , että toimittaja Kortelainen on tehnyt asiassa selvitystä.
Kyllä siellä Liikennevirastossa muutkin ostelevat palveluja kavereiltaan kuin jutussa mainitut. Yksikin johtaja kuulemma työllistää jatkuvasti lapsensa kummia sen kummemmin kilpailuttamatta. Eikä kenellekään tule mieleen jäävätä itseään. Ja suuret päälliköt sanovat etteivät ”tiedä asioista mitään, ja kuulevat epäselvyyksistä vasta toimittajalta”. Kyllä ovat kieroja.
Tosiaankin ”Maan tapa” tämä näyttää olevan.
Urakoitsijat ovat oppineet, että jättämällä röyhkeästi lisätyö- yms. vaatimuksia, vaikka perusteettomiakin, niin aina niistä jotain heille heruu , jos ei ihan kaikkia niin ainakin osa. Kyse on yleensä todella suurista summista, urakoitsijan kannattaa riitauttaa vaikka tekemällä tikusta asiaa.
Myös aikaiemmpia rakennusprojekteja ja niissä tehtyjä ”sovintosopimuksia” ja lisämaksuja urakoitsijoille pitää nostaa päivänvaloon. Muistaakseni muutama vuosi sitten valmistuneella moottoritiehankkeella Lohja- Salo tällaista tapahtui runsaastikin. Eikä se ole ainoa. Valtiotalouden tarkastusvirasto vain töihin taas!
Onkohan Tampereen tunnelin allianssi urakoitsijan (Lemminkäinen) valinta tehty puoluettomasti. Samat veijarit sielläkin hämmentää.
”Onkohan Tampereen tunnelin allianssi urakoitsijan (Lemminkäinen) valinta tehty puoluettomasti. Samat veijarit sielläkin hämmentää.”
Tunneliin taisi tulla peräti 2 tarjousta. Kaipa se valinta on tehty puolueettomasti. Jos valinta olisi ollut selvästi kyseenalainen, tarjouskisan hävinnyt osapuoli olisi varmaan valittanut.
Sen sijaan minulle selvisi vasta hiljattain se, että allianssimalleissa kaikki urakoitsijoiden työvirheet tulevat ilmeisesti käytännössä tilaajan maksettavaksi. Eli toimintatapa on juuri tuon suuntainen kuin mitä tuossa uutisessa kerrottiin. Tämä ei tuota ongelmia, jos kukaan ei tee työvirheitä. Mutta aika alhainen kannuste voi olla välttää työvirheitä ja lisätöitä, jos osapuolet tietävät, että laskut niistä menevät automaattisesti tilaajan maksettaviksi (toki ns. ”omakustannushintaan”, mutta silti).
Riskit ovat allianssissa paperilla sekä urakoitsijoilla että tilaajalla. Mutta riskit ovat eri osapuolilla erilaisia, ja niihin on erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa. Tilaajan mahdollisuus vaikuttaa allianssin toteutuviin riskeihin lienee selvästi pienempi kuin perinteisissä urakkamuodoissa.
Jotain kansainvälisiä esimerkkejä kun luin alliansseista, niin näyttäisi siltä, että allianssi on hyvä muoto sellaisiin urakoihin, joissa asiat sujuvat suunnitellusti. Tällöin se on edullinen muoto. Harmi vain, ettei etukäteen tätä osata tietää, milloin urakka menee putkeen ja milloin ei. Jos tapahtuu virheitä (suunnitelmat ovat huonoja, urakoitsija tekee työvirheitä, sattuu kolmannen osapuolen toimesta jotain jne.), tilaajan lasku voi pahimmillaan moninkertaistua. Muut kantavat riskiä ”omakustannushintoineen”, mutta eivät kanna samanlaista tappioriskiä kuin mikä tilaajalle jää, jos allianssissa joku menee metsään.
Pahoin pelkään,että Liikennevirasto on myös luonut tarkoituksella monialaisia kilpailuttamismalleja, joilla on tarkoitus saada useassa tapauksessa estettyä muiden urakoitsijoiden pelkästään oman alansa tarjousten tekemiset LiVille. Halutaanko näin suosia VR:ää, jolla on hallussaan kaikki rautatierakentamisen työkalut? VR:n kilpailijat pakotetaan ottamaan urakkatarjouksiinsa mukaan aliurakoitsijoita, joiden osaaminen on itselle täysin vierasta, Tällöin aliurakoitsijoiden katteiden päälle pitää laittaa oma kate ja riskilisää, jolloin kilpailutilanne vääristyy VR:n hyväksi, joka puolestaan voi tarjota töitä ilman näitä lisäkuluja, siltikin VR Track Oy tekee mittavaa tappiota.
Liekö tämä politiikkka hyvinkin korkealla tasolla hyväksytty, en tiedä, mutta kilpailun rajoittamiselta se haiskahtaa,
Vaikka infra-alalla ainakin johtoportaassa toimiikin Suomessa toinen toisensa tunteva pieni sisäpiiri, niin ei sekään oikeuta laittomuuksiin urakoinnissa eikä missään muussakaan toiminnassa. Aikanaan Haka-konkurssin yhteydessä vedottiin maan tapaan ja sen perusteella pahimmat rosvot jätettiin rankaisematta.
Ennenkuin toverituomioistuin Rakennuslehdessä pääsee enempää vauhtiin, niin selvittäkööt vaikka seuraavat asiat:
– ei kai Lemminkäiselle maksettu ”arvonlisäveron kanssa” laskuja, eivätkö LV ja Vantaa olekaan käänteisen alv:n piirissä?
– Mikä on ”pohjaveden alenemisongelman” perimmäinen syy? Oliko suunnittelu ja suunnittelun ohjaus pettänyt vai oliko kyseessä jotain, mitä ei voinut tietää ennenkuin paikka oli ”kaivettu auki”? Maan sisuksia kun ei kohtuullisin kustanuksin aina voi tutkia 100% varmuudelle.
– Miksi pontit jäivät lyhyiksi? Mitä pohjatutkimuksissa näkyy, ja mitkä vastuut tutkimuksista on eri osapuolilla?
Rakentamisessa on aina riskejä. Yleensä Liikennevirasto ja ELY-keskukset ovat asiakirjoilla kaataneet kaikki mahdolliset riskit urakoitsijan ja suunnittelijoiden niskaan. Nyt tilaaja on kerrankin päättänyt ottaa riskejä kantaakseen, mutta sekin on näköjään sitten väärin tehty…
Onko yhteiskunnallisesti kannattavaa ajaa urakoitsijat ahtaalle vaatimalla riskinottoa asioista, joihin he(kään) eivät juuri pysty vaikuttamaan?