Liikenneministeri Merja Kyllönen ei halua tuoreeltaan kommentoida asiaa. Hänen eritysavustajansa Sarianne Hartonen kertoo, että asiasta on käynnistetty Liikennevirastossa sisäinen selvitys. ”Asiaan suhtaudutaan vakavasti”, Hartonen sanoo.
Liikenneviraston ja Lemminkäinen Infra Oy:n välinen sovintosopimus tehtiin viime maaliskuussa. Sopimuksen perusteella Lemminkäiselle maksettiin arvonlisäveron kanssa 1,85 miljoonaa euroa muutos- ja lisätöistä. Lisäksi rakennuttaja luopui noin 230 000 euron hyvitysvaatimuksista, joita se oli kohdistanut urakoitsijaan. Pari kuukautta ennen sovintosopimusta päivätyssä työmaan asiakirjassa todetaan, että kaikki aiheelliset ja yhteisesti sovitut lisätyöt on maksettu.
Sovintosopimus sisältää myös yli 730 000 euron korvauksen aikataulun myöhästymiseen liittyneistä lisäkustannuksista. Vastaanottotarkastuspöytäkirjan mukaan urakka on kuitenkin valmistunut kaikissa sopimuksen mukaisissa suoritusajoissa.
Työmaan papereiden mukaan työmaaorganisaatio oli hylännyt Lemminkäisen lisätyövaatimuksia tai jättänyt niitä auki muun muassa siksi, että työn katsottiin kuuluvan urakkaan tai asiakirjojen tiedoissa oli epäselvyyksiä tai ristiriitoja. Suuri osa sovintosopimuksella hyväksytyistä lisätöistä on sellaisia, jotka työmaaorganisaatio oli jättänyt hyväksymättä vedoten Lemminkäisen tekemiin työvirheisiin.
Pohjavesi valui kaivantoon
Projektisuunnitelman mukaan Kehäradan itäiseen suuaukkoon piti tehdä teräsponteilla vesitiivis kaukalo. Pohjavesi pääsi kuitenkin valumaan kaivantoon ja siitä seurannut pohjaveden lasku ympäröivässä maastossa aiheutti maaperän ja sitä myöten rakennusten painumia. Lemminkäinen perusteli vesivuotoa kallion rikkonaisuudella, työmaaorganisaation mielestä kysymys oli urakoitsijan työvirheestä.
Urakkaerimielisyyteen haettiin apua asiantuntijaselvityksellä, jonka tekivät Pekka Holopainen ja Pekka Kontiala. Selvitysmiesten mukaan teräspontit eivät ulottuneet kallioon asti, jolloin kallion ja ponttien väliin jäi pari metriä hyvin vettä läpäisevää maakerrosta.
”Jälkikäteen arvioiden pontit olisi pitänyt saada työselityksen mukaisesti kallion pintaan ja suorittaa maainjektointi kyllin syvällä koko kyseisen ponttiseinän matkalla. Koska näin ei ole tapahtunut, katsomme urakoitsijan olevan pääasiallisesti vastuussa kaivantoon tapahtuneesta vuodosta”, selvitysmiesten raportissa todetaan.
Selvitysmiesten mukaan osa kalliosta oli huonoa kiveä, joista rakennuttajan kuuluu hyvittää urakoitsijaa.
Sovintosopimus salassa Vantaalta
Liikennevirasto teki Lemminkäisen kanssa sovintosopimuksen salassa rakennuttajakumppaniltaan Vantaan kaupungilta, joka maksaa Kehäradan kustannuksista 31,5 prosenttia. Asia paljastui Vantaalle yhdessä kokouksessa sattumalta.
Kaupungininsinööri Henry Westlinin mukaan Liikenneviraston tekemä sopimus sitoo Vantaata, mutta kaupunki haluaa Liikennevirastolle laatimallaan vastineella kuitenkin sanoutua irti niistä korvausvaatimuksista, joita pohjaveden alenemisen aiheuttamat painumat mahdollisesti aiheuttavat tulevaisuudessa. Vantaa haluaa varmuuden siitä, että vesitiivis kaukalo tulkitaan valtion rakenteeksi.
”Kauniisti sanottuna tämä vähän yllätti meidät. Isohkoa rahasummaa isompi asia kaupungille on se, ettei kaupungille siirry mitään vastuita tulevaisuudessa”, Westlin sanoo.
Virkamiehellä kontakti Lemminkäisessä
Sovintosopimuksen perusteella tehdyn 1,85 miljoonan euron tilausmuutoksen allekirjoittivat liikennevirastossa rakennuttamisen johtaja Harri Yli-Villamo ja yksikön päällikkö Pekka Petäjäniemi viime huhtikuun alussa. Useasta lähteestä saadun tiedon perusteella Yli-Villamo on läheinen perhetuttu Kehäradan urakoitsijana toimineen Lemminkäisen kehityspäällikkö Tarja Merikallion kanssa. Merikallio myös toimi lyhyen aikaa Kehärata-projektissa. Liikennevirasto on työllistänyt Tarja Merikallion miehen Lauri Merikallion yritystä (Vakeva Oy), joka on tehnyt allianssiselvityksiä Liikennevirastolle.
Yli-Villamolla ja Merikallioilla on yhteinen, asunto-osakeyhtiömuotoinen loma-asunto Porin seudulla, yhdessä muutaman muun henkilön kanssa.
Yli-Villamolta ei saatu kommenttia sovintosopimuksesta. Aikaisemmin hän oli perustellut urakan erimielisyyksien ratkaisemisen ottamista linjaorganisaatiolle sillä, että silloinen projektinjohto ei pystynyt sitä ratkaisemaan. Aikaisempi projektipäällikkö Maija Salonen ei hyväksy Yli-Villamon kritiikkiä. Hänen mukaansa perusteettomia lisä- ja muutostöitä ei pidä maksaa.
Lue lisää 13.9.2012 ilmestyneestä Rakennuslehdestä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 13 kertaa
13 vastausta artikkeliin “Kehäradan lisätöissä miljoonaluokan epäselvyyksiä”
”Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto Rakli ry on valinnut Liikenneviraston Vuoden rakennuttajaksi 2011. Raati arvosti erityisesti sitä, että Liikennevirasto kehittää aktiivisesti hankintamallejaan pilotoimalla uusia ja innovatiivisia hankintamuotoja, kuten allianssi- ja kumppanuussopimuksia sekä hankintoihin liittyviä kannustinmalleja. Raati kiitti myös sitä, että Liikennevirasto on ottanut palvelutasojen ja laatukriteerien määrittelyyn mukaan myös loppukäyttäjän näkökulman.
Liikennevirasto käyttää hankinnoissaan innovatiivisuuteen ja yhteistyöhön kannustavia hankintamenettelyitä ja sopimusmalleja, jotka antavat mahdollisuuden palveluntuottajien innovaatioiden, uusien teknisten ratkaisujen ja tuotteiden kehittämiselle sekä niiden hyödyntämiselle.”
Hyvä, että valinnan teki Rakli eikä Lemminkäisen johtama Rakennusteollisuus RT.
Ehkä Liikenneviraston johtajat vain innostuivat liikaa allianssimallin periaatteista, että jaetaan riskejä. Niitä alettiin takautuvasti soveltamaan urakoihin, joita ei ole kysytty allianssimallilla. Veronmaksajan kontolle otettiin nyt sitten niitäkin riskejä jotka urakoitsija oli jo sisällyttänyt tarjoushintaansa.
Suomessa on tietenkin ongelmana se, että kaverit ja tyttökaverit oppivat tuntemaan toisensa jo TKK:ssa ja kun on oltu yhdessä riittävän pitkää ei aina huomata milloin istutaan eri puolella pöytää. Kaveria autetaan silloinkin kun pitäisi katsoa työnantajan etua.
Samaiset herrat olivat mukana Tampereen prosessissa, ja voittajaksi valikoitui muuan Lemminkäinen. Ovatko valintoja tehneet mukana jotenkin jatkotyössä?
Törkeää. Ei taida sisäiset tutkimukset enää riittää.
Eikö tuo ole sitten juuri Allianssitoimintaa.Kaikki istuvat samalla puolen pöytää ja viettävät vapaa-ajatkin yhdessä.Siinä on yhteistoiminta jo todella kehittynyttä.
Kyllä tuli pelko puseroon, kun luin Mikko Kortelaisen kovan luokan jutun Liikenneviraston ja Lemminkäisen ilmeisen laittomasta yhteistyöstä. Tässä veronmaksajat maksavat urakoitsijalle kuuluvia riskejä, mikä on täysin kiellettyä toimintaa. Onko jälleen hyvä veli -verkosto iskenyt?
Pelko tuli senkin takia puseroon, koska Tampereen Rantaväylän tunneli tehdään alianssimallilla eikä pääurakoitsijaa kilpailuteta muulla tavoin kuin alustavalla kustannusraamilla. Lisätyöt maksetaankin sitten erikseen. Niitähän tulee enemmän kuin tamperelaisilta veronmaksajilta löytyy ylimääräistä rahaa.
Iso allianssiurakka on myös Tampere-Kokemäki -radan remontti. Olisiko sekin hanke syytä käydä suurennuslasin kanssa läpi.
Tämän suurta innostusta herättäneen allianssitouhun perusideahan taitaa olla se, että saadaan kupattua julkisia rahoja omiin ja kavereiden taskuihin mahdollisimman paljon. Hyvä Veli -verkosto hyörii ja pyörii Allianssin hengessä.
Pari lainausta Rakennuslehden jutusta::
”Liikennevirasto teki Lemminkäisen kanssa sovintosopimuksen salassa rakennuttajakumppaniltaan Vantaan kaupungilta, joka maksaa Kehäradan kustannuksista 31,5 prosenttia. Asia paljastui Vantaalle yhdessä kokouksessa sattumalta.”
”Virkamiehellä kontakti Lemminkäisessä
Sovintosopimuksen perusteella tehdyn 1,85 miljoonan euron tilausmuutoksen allekirjoittivat liikennevirastossa rakennuttamisen johtaja Harri Yli-Villamo ja yksikön päällikkö Pekka Petäjäniemi viime huhtikuun alussa. Useasta lähteestä saadun tiedon perusteella Yli-Villamo on läheinen perhetuttu Kehäradan urakoitsijana toimineen Lemminkäisen kehityspäällikkö Tarja Merikallion kanssa. Merikallio myös toimi lyhyen aikaa Kehärata-projektissa. Liikennevirasto on työllistänyt Tarja Merikallion miehen Lauri Merikallion yritystä (Vakeva Oy), joka on tehnyt allianssiselvityksiä Liikennevirastolle.
Yli-Villamolla ja Merikallioilla on yhteinen, asunto-osakeyhtiömuotoinen loma-asunto Porin seudulla, yhdessä muutaman muun henkilön kanssa.”
Outoa hyvä veli- ja sisarsuhmurointia taas jälleen kerran. Eikö ole mitään opittu aikaisemmista suhmuroinneista? Jatkuvastti niitä tulee lisää esille. Eikö virkamiehillä ole mitään häpyä?
Kun muistelee rakennusliikkeen vanhoja syntejä – niin mitähän tulee vastaan.
Paljonko on matkaa kartellista allianssiin.
Kyllä siellä Liikennevirastossa muutkin ostelevat palveluja kavereiltaan kuin jutussa mainitut. Yksikin johtaja kuulemma työllistää jatkuvasti lapsensa kummia sen kummemmin kilpailuttamatta. Eikä kenellekään tule mieleen jäävätä itseään. Ja suuret päälliköt sanovat etteivät ”tiedä asioista mitään, ja kuulevat epäselvyyksistä vasta toimittajalta”. Kyllä ovat kieroja.
Onkohan silti kaikki tarkistettu tilaajankaan suunnasta. Pohjaveden aleneminen ja rikkinäinen kallio eivät oikein sano mitään. Kallion rikkonaisuus alueet EIVÄT mene suoraviivaisesti suunnitelmien mukaan.
Pöyry on kehunut pienentäneensä itäisen suuaukon suunnitteluajan puoleen alkuperäisestä. Mikä lie sen vaikutus rakentamisen ongelmiin?
Haloo , löytyykö Suomesta kallioalueita , jossa ei olisi rikkouma – alueita ., lustaisuutta , rakoilua , pehmennyttä kerrostumaa jne. Kaikki em . on urakoitsijoille tuttua ” tavaraa ” ja erityisesti virkarakennuttajille tuntematonta lisäkustannusten perustaa . Voi kun on helppoa urakointi em. pöljien kanssa .
Miksi projektinjohtaja Maija Salonen siirrettiin muihin tehtäviin?
Senkö takia,ettei hyvännyt lisätöitä tai ottanut vastuuta pohjaveden alennuksesta rakennuttajalle.
Hyvä sisko saa lähteä jos hyvät veljet pitävät häntä liian tiukkiksena. Ei ihme, että naisia on rakentamismaailmassa vähän. He kun tuovat mukanaan ihan toisen kulttuurin. Perheenemännät ovat tottuneet vahtimaan rahoja ja tekevät piru vie sitä myös töissä.