Mummot ja vaarit ovat muita suuremmassa tulipalovaarassa

Ikäihmisten paloturvallisuus on tämän vuoden Paloturvallisuusviikon painopiste. Suomalaisista noin 20 prosenttia on 65 vuotta täyttäneitä, mutta tulipalossa kuolleista heidän osuutensa on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (Spek)  mukaan mukaan  jopa 40 prosenttia.

Ikäihmisten paloturvallisuus on tämän vuoden Paloturvallisuusviikon painopiste. Suomalaisista noin 20 prosenttia on 65 vuotta täyttäneitä, mutta tulipalossa kuolleista heidän osuutensa on Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (Spek)  mukaan mukaan  jopa 40 prosenttia.

Ikääntyneiden riskejä tulipalotilanteissa kasvattavat hidastunut havainnoiminen, reagointi ja liikkuminen tilanteessa, jossa pitäisi pystyä toimimaan nopeasti ja määrätietoisesti. Ikääntyneiden asumisen riskit näkyvät suurena osuutena palokuolemissa.

Spekin mukaan  ikäihmisten kotien paloturvallisuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Mummon ja vaarin turvallisuutta voivat parantaa paitsi he itse, myös lähimmäiset ja heidän parissaan työskentelevät.

Palokuolemat kääntyivät kasvuun

Tuli on tappanut tänä vuonna jo 72 henkilöä, ilmenee Spekin tilastoista. Tilasto on huomattavasti viime vuotta synkempi, sillä koko viime vuonna tulipaloissa kuoli vain 58 henkilöä. Vuosi 2013 olikin palokuolemien vähäisyydellä mitaten paras lähes 50 vuoteen.

Spekin mukaan tänä vuonna on ollut 24.10.2014 mennessä 2547 asuntopaloa. Koko viime vuonna asuntopaloja oli 3069.

Paloturvallisuusviikko alkaa lauantaina 22.11.2014. Ensi lauantaina vietetään myös Päivä Paloasemalla -tapahtumaa yli 360 paloasemalla eri puolilla Suomea. Tähän koko perheen turvallisuustapahtumaan odotetaan 100 000 vierasta.

Tätä artikkelia on kommentoitu kerran

Yksi vastaus artikkeliin “Mummot ja vaarit ovat muita suuremmassa tulipalovaarassa”

  1. Rakentajat tapaturmia torjumaan

    Jokainen palokuolema on pyrittävä kitkemään pois, mutta tilastollisesti palokuolemat ovat vain jotain prosenttiluokkaa kaikista tapaturmakuolemista. Vaikka kaikkia tapaturmakuolemia ei saatane koskaan kitketyksi pois, rakennusala pystynee suhteellisen helpoin keinoin – asenteet! – aluksi puolittamaan tämän kuolemien massan.

    Vuositasolla suomalaisten tapaturmaiset kuolemat vaihtelevat suhteellisen vähän, mutta kokonaissumma on suuri: yli 4000.

    Kahdessa tapaturmatyypissä luvut ovat vähentyneet merkittävästi. Liikennekuolemat ovat pudonneet alle 300:n, mikä on kyllä taannoin asetetusta tavoiteltavasta nollatoleranssista kaukana. Kun muistamme, että 1970-luvun alussa näitä kuolemia oli yli 1100, niin liikennesuoritteen kasvettua moninkertaiseksi olemme saaneet liikennekuolemat murto-osaan 1970-luvun alusta.

    Itsemurhat olivat vielä lähimenneisyydessä noin 1500, nyt pitkälti alle 1000. Kehitys on hyvää, mutta riittämätöntä.

    Työtapaturmakuolemia ei ole saatu poiskitketyiksi, niitä on lähes 50 vuosittain.

    Valitettavia palokuolemia on ollut noin 100 joka vuosi vaihdellen jonkin verran. Viime vuosina selvästi vähemmän.

    Väkivaltaisuus – murha/tappo – vie kuolemaan noin 150 kertaa vuosittain.

    Noin 200 suomalaista hukkuu vuodessa; vaihtelee säiden mukaan.

    Kun summataan nuo edellä mainitut kuolemaluvut, tulos on noin 1500. Toki valitettavia kaikki, mutta pelkästään kodin ja vapaa-ajan tapaturmissa kuolee 2000…2500 kanssaihmistämme vuosittain. Joka päivä 6-7 suomalaista kuolee kotonaan tai muualla vapaa-ajallaan tapaturmaisesti. Nämä luvut ovat kasvussa väestön ikääntyessä.

    Miksi emme tee tälle suurelle tapaturmakuolemien luvulle näennäisesti juuri mitään? Tälle ehkäisytyölle ei ole maksajatahoa, ei siis synny bisnestä? Toinen syy löytyy mediasta: ei saada näkyvää ja juoruherkkää uutista esimerkiksi vanhuksen putoamisesta keittiöjakkaralta ja siitä seuranneesta kuolemasta. On (ollut) vuosikausia poliitikkojen toimimisen paikka. Tässäkin asiassa tarvitaan arvokeskustelua. Tehokkaatkin toimet ovat pieniä, tästäkö kiikastaa.

    Kyllä suomalaisen yhteisöllisyyden pitää ulottua siihen tapaturmien ryhmään – näiden kuolemien ennalta estoon –, joka massana on enemmän kuin kaikki muut tapaturmaiset kuolemat yhteensä. Pitääkö iäkkäillä henkilöillä olla taloudessaan ollenkaan mahdollisuutta/tarvetta jakkaralle tai tuolille nousemiseen? Pitääkö Suomessa pihistää kaiteiden, käsijohteiden määrässä? Pitääkö niitä sijoittaa epätarkoituksenmukaisiin paikkoihin? Emmekö voi Ruotsin tapaan maalata leveällä huomiomaalilla ne paikat, missä kävelytason korkeusasema muuttuu ylös- tai alaspäin? Ulkovalaistuksessa säästäminen voi tulla kalliiksi, samoin hiekoituksessa säästäminen.

    Kansan ideatalkoot pystyyn ja rahoitus kuntoon. Tämän lehden lukijat on merkittävä rakennetun ympäristön ryhmä vaikuttamaan siihen, että koti- ja vapaa-ajan tapaturmaiset kuolemat saadaan vähenemään liikennekuolemien tapaan.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi