Nurmisen pensseli ei vapise ja tavoitteena on aina priima

Työtä nykyisessä Nurminen Worksissa jatkavat lapset Heikki ja Maritta.

Esko Nurmisen visiona oli maalausfirma, jossa maalarin pensseli ei vapise ja lopputulos on aina priimaa. Parhaan tunnustuksen tästä hän sai Valtioneuvoston linnan maalaustöiden jälkeen vuonna 1970. Loppukatselmuspöytäkirjaan kirjattiin arkkitehdin toivomuksesta erityismaininta: kiitoksella hyväksytty.

Sukupolvenvaihdos laman alla 1992

Heikki Nurmisella oli vaikeaa uutena yrittäjänä 1990-luvun lamavuosina. Isot työmaat Säätytalon korjaus ja Ooppera olivat juuri valmistuneet, mutta uusia ei sitten tullutkaan.

”Nuoren yrittäjän itsevarmuus vajosi huimasti alaspäin noina vuosina”, hän muistelee.

Nurmisen niin kuin monen muunkin pelastukseksi koitui projektivienti Pietariin.

”Alku ei ollut helppoa, mutta lama oli helvetin hyvä koulu.”

Jotain kertoo sekin, että ainoastaan vuosina 1994 ja 2014 yritys on tehnyt tappiota. Jälkimmäisen tappion syynä oli kiristynyt ulkomainen kilpailu.

Heikki Nurmisen yrittäjäuran tärkeimpiä töitä ovat olleet Svenska Teaternin, Kansallisteatterin, Kulttuuritalon, Suomenlinnan kirkon, Helsingin kaupunginteatterin ja Meilahden potilastornin korjaustöiden maalaustyöt sekä uudiskohteista Musiikkitalo. Parhaillaan yhtiö tekee töitä Lastensairaalassa, Kauppakeskus Redissä ja Hartelan tulevassa pääkonttorissa Pasilassa.

Maalareista iso osa ulkomailta

Asuntokohteista yritys on pysynyt poissa. ”Asuntokohteiden hinnoittelu on laskenut alle terveen kulutason. Siellä urakointia tehdään pääosin ulkomaisella työvoimalla hinnoilla, joihin ei TESin urakkahinnoittelua noudattamalla ole mahdollisuutta. Nämä yritykset tekevät samaan aikaan hyvää tulosta, kun osa perinteisistä urakoitsijoista rypee syvissä vaikeuksissa”, Nurminen perustelee.

Nurminen luottaa suomalaiseen työvoimaan ja on palkannut tänä vuonnakin 20 uutta maalaria. 130 hengen työvoimasta vain kymmenkunta on naisia, vaikka maalarikouluissa naiset ovat enemmistönä. Yksi selittävä tekijä tälle ovat tasoitetyöt, jotka ovat naisille liian raskaita. Tosin tänä päivänä tasoitetöissä ei juuri näe suomalaisia miehiäkään.

”Nuorilla menee vellit housuun siinä työssä.” Siksi Nurminenkin on palkannut tasoitetöihin ulkomaalaisia.

Maalari kärsii muiden viiveistä ja virheistä

Heikki Nurminen ei muista montakaan kohdetta, jossa maalausurakoitsija olisi päässyt aloittamaan työnsä suunniteltuna aikana. Hänen mukaansa lähes jokainen uudisrakennustyömaakin on viimeiset viikot saneeraustyömaa ja yleensä myös totaalinen kaaos, kun kaikki lisäävät työmiestensä määrää saadakseen työnsä luovutettua ajallaan. Samaan aikaan maalataan ja hitsataan jo maalattua pintaa tai listoittaja kolhii sitä. Maalari sitten korjaa korjaamistaan rikottuja tai sotkettuja paikkoja samaan aikaan, kun siivooja tekee jo loppusiivousta.

”Uudiskohteissakin iso osa työstä on tätä paikkaustyötä”, Nurminen kertoo.

”Riippumatta siitä, millainen kaaos työmaa on ollut, joskus tuntuu siltä, että loppupelissä kaikki ulkonäössä olevat virheet menevät maalausurakoitsijan piikkiin.”

Maalausurakoitsija on myös sen varassa, että pohjatyöt on tehty oikein. Niitä tekevät usein ulkomaiset aliurakoitsijat, jotka eivät välttämättä tunne laatuvaatimuksia.

Nurminen ihmettelee pääurakoitsijoiden toimintaa. Ne ovat ulkoistaneet lähes kaiken työn mutta eivät silti aina huolehdi edes aliurakoiden vastaanotosta. Tämä on johtanut aliurakoitsijoiden väliseen riitelyyn siitä, kuka on vastuussa virheistä.

”Vastuullisia suunnittelijoita ja urakoitsijoita, jotka voivat katsella ylpeinä projektejaan, onneksi vielä riittää.”