Mari Sipilä vaihtoi reissuhommat kiinteään työpisteeseen – ”Perheessä ei voi olla kahta matkustavaa vanhempaa”

Nykyään Sipilä toimii Tampereen Kansi- ja areena -hankkeen maarakennustöiden työmaapäällikkönä Kreatella.

Rakennusinsinöörin paperit Tampereen ammattikorkeakoulun yhdyskuntatekniikan linjalta hän sai käteen vuonna 2004. Matkatyöt alkoivat pari vuotta myöhemmin 2006, sillä mieli paloi työmaille suunnittelupöydän äärestä.

”Vuodesta 2006 vuoteen 2011 työskentelin eri projekteilla käytännössä viisi päivää viikossa. Vuonna 2011 syntyi tytär ja matkapäivät vähenivät pariin kertaan viikossa. Vuonna 2014 syntyi poika ja pidin puoli vuotta äitiyslomaa – isä vastasi toisesta puolikkaasta”, Sipilä sanoo.

Referenssilistalla komeilevat valtatie 2:n perusparantaminen Forssasta Nummelan kautta Harjavaltaan, Mechelininkadun silta Helsingissä ja lukuisa joukko Pirkanmaan alueen katusaneerauksia, kuten myös valtatie 6:n toteutusallianssi välillä Taavetti–Lappeenranta.

Intensiivistä työntekoa

”Projekteissa työskenneltiin intensiivisesti, mutta reissaaminen sopi minulle – muut tekijät eivät haitanneet työntekoa. Matkalle lähtö työmaalle toiselle paikkakunnalle ei tuottanut vaikeuksia. Hommat oli hoidettava”, Sipilä kertoo.

Vuonna 2016 Sipilä halusi vähentää matkustamista ja vaihtoi Skanskalta Kreatelle. Hän oli mukana Ratinan kauppakeskuksen maanrakennusurakassa mutta myös noin kymmenessä putkisillan vaihtourakassa, mikä tarkoitti paria matkapäivää viikossa.

”Siltakorjauksia tehtiin kesällä 2017 eri puolilla Etelä- ja Kaakkois-Suomea, esimerkiksi Kouvolassa, Orimattilassa, Iittalassa, Tammelassa, Mäntsälässä ja Lopella. Tampereen Ikuriinkin tehtiin pari pientä siltaa.”

Reissutyö ei sovi kaikille

Sipilän mukaan työnteko työmaalla vieraalla paikkakunnalla ei kuitenkaan sovi kaikille. Työmaalla yleensäkin stressiä on siedettävä ja on hyväksyttävä se, että tehdyillä päätöksillä saattaa olla odottamattomia vaikutuksia. Mutta uutta oppii joka päivä.

”Ihmisillä on vain erilainen perusluonne, asenne työntekoon ja elämäntilanne. Jokainen priorisoi elämän perusasiat eri tavalla. Moni stressaantuu jo siitä, että yritys muuttaa ja kiinteä työpiste vaihtuu.”

”Perheessä ei kuitenkaan voi olla kahta matkustavaa vanhempaa. Omassa perheessäni isällä on suuri rooli päivittäisen arjen pyörittämisessä. En todellakaan ole perheen ’projektipäällikkö’, joka yksin huolehtisi kaverisynttärit, kuljetukset, pyykinpesun ja ruoanlaiton.”

Aikaa perheelle

Reissutyökauden jälkeen Sipilä on tyytyväinen nykytilanteeseen, jossa työpäivän jälkeen palataan kotiin ja vietetään aikaa perheen kanssa. Kotona työasioista ei pidä turhaa stressiä kantaa. Etenkään lasten lapsuutta työmaapäällikön rasittava arki ei saa haitata.

Nykyisessä työssä ja isossa projektissa työmaapäällikön tehtävät koostuvat paljolti toimistotyöstä: kustannushallinnasta, aikataulutuksista, hankinnoista, suunnittelun ohjauksesta ja muista hallintoasioista.

”Reissussa olemisessa oli puolensa. Eri paikoissa asuminen oli mielenkiintoista, ja kaipaan sitä, että työntekoon saattoi keskittyä täysin. Nyt elämä on erilaista, mutta en tätäkään vaihetta muuksi vaihtaisi. Toki roolissani puhelin soi myös työajan ulkopuolella, mutta olen tehnyt selväksi, että minulle saa aina soittaa.”

Mutta mitä matkan varrella on oppinut? Sipilä sanoo, että tärkeintä on asenne ja hyvän työilmapiirin luominen. Nöyrä pitää olla, mutta ketään ei tarvitse nöyristellä.

”Se auttaa paljon, että palkkaan vain itseäni fiksumpia ihmisiä. Me rakentajat teemme historiaa, josta muut kirjoittavat.”

Alun perin Sipilä ei aikonut rakentajaksi vaan aloitti opintonsa kemiantekniikassa. Toisena vuonna hän huomasi, ettei hän voinut suhtautua alaan yhtä suurella intohimolla kuin osa opiskelutovereistaan.

”Vuosituhannen alussa rakennustekniikan osastolle oli helppo vaihtaa, koska erityisesti yhdyskuntatekniikan opiskelijoita oli vähän. Meitäkin oli vain 11. Suurta intohimoa en rakentamiseen tuolloin tuntenut, eikä minulla ole alalle sukurasitetta. Mutta päivääkään en ole katunut ja saan olla tyytyväinen, että niin sanotusti tuulen mukana löysin paikkani.”