Oulunkylän ala-asteen sisäkatto romahti viikonlopun aikana. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Rakennuslehden analyysi: Miksi sisäkatot romahtavat, vaikka Onnettomuustutkintakeskus on tehnyt aiemmista tapauksista ison joukon suosituksia?

Onnettomuustutkintakeskus on laatinut 2000-luvulla useita suosituksia sisäkattojen romahdusten välttämiseksi. Silti kattoja putoaa alas edelleen. Eikö suosituksia oteta todesta vai miksi virheellisiä tapoja ei muuteta?

Kirjoittaja(t) Seppo Mölsä

Viime aikoina on pudonnut useita sisäkattoja. Helsingin Oulunkylässä putosi koululuokan sisäkatto ja Loviisassa koulun ruokalan katto. Kirkkonummella peruskoulun luokkahuoneen katon havaittiin olevan putoamisvaarassa.

Tapauksilla on paljon samoja piirteitä aiemmin 2000-luvulla tapahtuneiden sisäkattoromahdusten kanssa. Esimerkiksi kiinnitystavoissa on samanlaisia puutteita, joista Onnettomuustukintakeskus on aiemminkin varoittanut. Muistutettavaa voi olla myös kiinteistöjen omistajille, sillä usein kattojen painumiset olisivat olleet jo ennen onnettomuutta havaittavissa.

Kattoihin tehdyistä ripustuksista on varoitettu moneen kertaan, koska vanhaa kattoa ei ole alun perin suunniteltu niitä varten. Tämä koskee myös katon päälle laitettavia puhalluseristeitä, varsinkin jos on riski, että eriste voi kastua, jolloin paino kasvaa huomattavasti. Varsinkin vanhojen markettien kattoihin on voitu lisätä valaistusta ja muuta kuormaa, joita varten kattoja ei ole mitoitettu.

Sisäkattojen ja niihin tehtyjen ripustusten lisäksi myös ilmanvaihtoputkien ripustuksia kannattaa tarkkailla. Kiinnitysruuvit on tarkoittu kuiviin tiloihin, mutta työmaalla olosuhteet vaihtuvat ja betonikin on usein kosteaa vielä siinä vaiheessa, kun ilmanvaihtoputkia asennetaan.

Uusimpia sisäkattoromahduksia

Helsinki. Oulunkylän juuri peruskorjattu koulu.

Kenno-Rakenteen tekemä rakennuksen peruskorjaus valmistui kaksi vuotta sitten. Yhden luokkahuoneen sisäkatto romahti syksyllä 2018. Koolaus, johon kipsilevyt on ruuvattu, oli kiinnitetty liian heikosti.

Loviisa. Uudehko Harjunrinteen koulu.

Vuonna 2014 valmistunut uusi koulurakennus on Skanskan rakentama. Koulun ruokalan katto romahti 60 neliömetrin alueelta syksyllä 2018. Levyrakenteet ja 20 kuutiota puhallusvillaa tuli alas. Myös yksi putki meni poikki.

Lopullista syytä romahdukselle ei ole vielä selvinnyt, mutta Skanska myöntää YLE:n jutussa 20.11.2018 rakennusvirheen ja lupaa korjata rakenteen.

Osittain pudonnut alakatto oli rakenteeltaan tavanomainen rakennuksissa käytetty kipsilevyistä ja puukoolauksesta tehty rakenne. Tämänhetkisten tietojen mukaan muualla koulurakennuksessa ei ole käytetty rakenteeltaan vastaavanlaista kattoa.

Onnettomuustutkintakeskus harkitsee, aloittaako se tutkinnan  tapauksesta.

Kirkkonummi. Veikkolan 1980-luvulla rakennettu koulu.

Veikkolan peruskoulun vanhan osan yhden luokkahuoneen sisäkatto oli taipunut pahasti notkolle ja oli putoamassa. Luokka sijaitsee koulun 1980-luvulla rakennetussa siivessä, joka on tarkoitus purkaa uuden laajennusosan tieltä viimeistään 2020-luvulla.

2000-luvulla kymmenkunta tapausta tutkittu ja suositukset annettu

2000-luvulla Onnettomuustutkintakeskus on selvittänyt useita vastaavanlaisia tapauksia. Laajimmin niitä selvitettiin vuonna 2010 valmistuneessa raportissa, joka koski sisäkattojen putoamista Järvenpäässä ja Pudasjärvellä. Samalla raportissa tehtiin yhteenvetoa samanlaisista aiemmista tapauksista Kittilässä, Sysmässä, Jyväskylässä ja Tuusulassa sekä laadittiin suosituksia uusien tapausten estämiseksi.

Järvenpää. Koulu. 2010. Rakennettu 1990.

Koululla käymässä ollut vararehtori havaitsi koulun liikuntasalin varaston katon pudonneen alas. Ruoderimat kiinnitysnauloineen olivat irronneet kattoristikoiden alapaarteesta. Ne oli kiinnitetty 2,5 kg/m2 kattoristikoiden alapaarteeseen jokaisessa liitoksessa alhaalta päin käsin naulatulla 100 mm x 3,4 mm naulalla, 1 naula/liitos. Rakennepiirustuksissa ei ollut määritelty, miten pettänyt liitos olisi pitänyt tehdä. Piirustuksissa ei ollut mainintaa ripustuskuormista. Lisäksi varaston kattoon oli kiinnitetty ilmastointikanavia ja kaapelihylly. Rakennuksesta löytyi vastaavia ongelmia useista tiloista.

Kuva pettäneestä liitoksesta. Kuva: Onnettomuustutkinta.

Pudasjärvi. Kauppa, 2000. Rakennettu 1999.

Kaupan sisäkatto putosi kokonaisuudessaan (1 700 m2).
Ruoderimat oli kiinnitetty kattoristikoiden alapaarteeseen jokaisessa liitoksessa kahdella 90 mm x 3,1 mm sähkösinkityllä konenaulalla. Irronneessa liitoksessa naulan tunkeuma alapaarteeseen oli 40 mm. Naulaliitos ei ollut suunnitelmien mukainen. Suunnittelija oli suunnitellut liitokseen laitettavaksi kolme käsin lyötävää 100 mm x 3,4 mm kirkasta lankanaulaa. Suunnitelmissa ei ollut mainintoja ripustuskuormista. Tutkinnassa selvisi, ettei mitään ripustuksia ollut tehty kattoristikoista, vaan kaikkien ripustusten paino rasitti pettänyttä naulaliitosta.

Tutkimuksissa kävi ilmi, että konenaulojen kapasiteetista oli alalla epätietoisuutta, minkä vuoksi tutkintalautakunta suositti paineilmanaulaimella ammuttavien naulojen tutkimuksen lisäämistä. Samalla Suomen rakentamismääräyskokoelmaan tulisi lisätä ohjeet siitä, miten kyseisiin nauloihin tulisi suunnittelutyössä suhtautua. Tutkintalautakunta suositti myös, että sallittavat ripustuskuormat tulisi vaatia merkittäväksi rakennusten käyttö- ja huolto-ohjeisiin.

Kittilä. Kauppa. 2010. Rakennettu 1991.

Kaupan vanhan osan sisäkattoa ripustuksineen putosi alas noin 200 m2:n alueelta. Ripustuksia irtosi tätä suuremmalta alueelta. Rakennepiirustuksissa ei ollut määritelty, miten lautojen ja alapaarteen välinen liitos olisi pitänyt tehdä. Piirustuksissa ei ollut mainintaa ripustuskuormista.

Kittilässä romahtaneen LeviMarketin sisäkaton romahdus johtui kattoristikon alapaarteen ja naulatun sisäkattorakenteen riittämättömästä kestävyydestä, kertoi Onnettomuustutkintakeskus.

Tutkintaryhmän mukaan sisäkattoromahduksia voitaisiin estää tiedottamalla kiinteistöjen omistajille paremmin ripustusten huolellisesta suunnittelusta ja vaaroista, joita naulakiinnitteiseen sisäkattoon liittyy.

Sysmä. Kauppa, 2005. Rakennettu 1997.

Sisäkattoa putosi noin 400 m2:n alueelta. Onnettomuuden välitön syy oli se, että myymälärakennuksen sisäkaton koolauksen rimojen naulakiinnitys kattoristikoihin oli liian heikko. Liitoksiin oli naulattu paineilmanaulaimella pääsääntöisesti kaksi naulaa, joiden kapasiteetti ei riittänyt kannattamaan sisäkaton ja siihen tehtyjen ripustusten painoa

Ruoderimat oli kiinnitetty kattoristikoiden alapaarteeseen yleensä kahdella 90 mm x 3,1 mm konenaulalla. Sisäkatto irtosi kattoristikoiden alapaarteen ja sen alla olleen 50 mm x 50 mm rimoituksen liitoksesta. Liitoksessa naulan tunkeuma alapaarteeseen oli 40 mm. Rakennekuvissa naulaliitosta ei ollut suunniteltu lainkaan. Suunnitelmien kaikki muut naulaliitokset oli suunniteltu käsin lyötäville nauloille. Kaikki rakenteissa havaitut naulaukset oli tehty konenauloilla. Suunnitelmissa ei ollut mainintoja ripustuskuormista.

Jyväskylä. Lounasravintola, 2008. Rakennettu 1983.

Sisäkattoa putosi noin 10 m2:n alueelta. ruoderimat oli kiinnitetty sekundäärikannattimiin käsin naulatuilla kirkkailla 100 mm x 3,4 mm nauloilla, pääsääntöisesti yksi naula/liitos. Sisäkatto irtosi sekundäärikannattimien ja sen alla olleen kuitulevyn liitoksesta. Liitoksessa naulan tunkeuma alapaarteeseen oli 38 mm, koska naulan kannan puolelle jäi sekä riman paksuus (50 mm) että kuitulevyn paksuus (12 mm).

Tuusula. Omakotitalo, 2010. Rakennettu 1994.

Sisäkatto putosi alas. Saman päivän aamuna puhallusvillaurakoitsija oli asentanut yläpohjaan 200 mm lisää eristettä (puhallusvillaa) siellä olleen 300 mm villan päälle. Työhön liittyen asentajat olivat liikkuneet yläpohjassa. Kattoristikoiden alapaarteeseen oli kiinnitetty höyrysulun alapuolelle 22 mm x 100 mm ruodelaudat 300 mm väleillä. Rakentajan mukaan laudat oli naulattu kiinni 75 mm konenauloilla. Rakennepiirustuksissa ei ollut määritelty naulaliitosta, vaan rakentaja kertoi naulanneensa sen, kuten siihen aikaan oli tapana.

Yhteenvetoa tapauksista

Kaikissa edellä mainituissa onnettomuuksissa pettänyt liitos oli sama eli kattoristikon alapaarteen (tai vastaavan rakenteen) ja siihen alhaalta päin naulaamalla kiinnitettyjen rimojen tai lautojen välinen liitos.

Kaikissa tapauksissa sisäkaton alapintaan oli kiinnitetty talotekniikkaa kuten yleisvalaisimia ja ilmanvaihtolaitteita. Kaupoissa sisäkattoon oli kiinnitetty toimintaan liittyviä ripustuksia kuten käytävätauluja, kylmälaitteiden putkituksia ja kohdevaloja. Rakennesuunnitelmissa ei ripustuskuormia ollut otettu huomioon lukuun ottamatta tapausta, jossa rakennuksen laajennuksen yhteydessä vuonna 2003 suunnitelmiin oli kirjattu maininta ripustusten vaatimien lisätuentojen kuulumisesta urakkaan.

Kolmessa tapauksessa oli henkilöitä paikalla. Näissä kaikissa tapauksissa paikalla olijat kuulivat katosta tartunnan irtoamiseen liittyviä ääniä ennen romahtamista. Yhdessä tapauksessa jälkikäteen selvisi, että henkilökunta oli kiinnittänyt huomiota katon notkolla oloon muissa kuin nyt pudonneessa tiloissa.

Onnettomuustutkinnan näistä tapauksista tekevät huomiot ovat edelleen ajankohtaisia:

”Puurakentamisessa on ollut aina vallalla kirvesmiesten perimätietoa, jonka mukaan on rakennettu (”…ainahan näin on tehty, eikä ongelmia ole ollut…”). Yksi ongelma sisäkattojen kiinnityksissä on edelleen yleinen: kiinnityksiä ei aina mielletä kantaviksi rakenneliitoksiksi. Runkonaulaimet ja niiden pyöreät sileät konenaulat yleistyivät urakkamiehen työkaluiksi joskus 1980-luvulta alkaen. Kuviteltiin, että vain naulan pituus ratkaisee ja poikkileikkauksella ei ole väliä. Samoin kuviteltiin, että sileä kirkas naula tarttuu yhtä hyvin kuin sinkitty naula. Sinkityksen laatuunkaan ei kiinnitetty huomiota, vaikka sähkösinkitty naula vastaa kirkasta sileää naulaa ja vain upposinkitty karheapintainen naula on se ohjeissa mainittu sinkitty naula.

Tarkasteltavana olevista tapauksista kahdessa liitoksen naulausta ei ollut suunniteltu lainkaan. Kolmannessa alkuperäisen liitoksen naulausta ei ollut suunniteltu, mutta rakennuksen laajennuksen suunnittelun yhteydessä liitos oli suunniteltu toteutettavaksi ruuveilla. Lopullinen toteutus ei ollut suunnitelman mukainen. Neljännessä naulaus oli suunniteltu, mutta toteutus poikkesi suunnitellusta.

Sekä näissä tapauksissa, että muissa tutkinnoissa on tullut ilmi, että vielä 1990-luvun loppupuolellakin suunnittelijat saattoivat suunnitella naulaliitoksia perinteisillä lankanauloilla toteutettavaksi, vaikka ”maan tapana” oli tehdä lähes kaikki naulaukset konenauloilla. Näistä aiheutuvat ongelmat ovat tulleet esiin viiveellä.

Molemmissa tutkittavana olleissa tapauksissa onnettomuuden syy oli kattoristikoiden alapaarteen ja siihen naulaamalla kiinnitetyn sisäkattorakenteen naulaliitoksen riittämätön tartuntakestävyys.

Liitos ei laskennallisesti kestänyt edes sisäkaton omaa painoa ilman ripustuksia. Kattoihin kiinnitetyt, rakennusten käyttötarkoituksen kannalta olennaiset ripustukset pahensivat tilannetta.

Asia on ollut tunnettu jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta selvästi rakennuksen omistajat eivät ole tunnistaneet vaaraa.

Vastaavanlaisia sisäkattorakenteita on julkisissa tiloissa satoja ja asuinrakennuksissa (pientaloissa) tuhansia.

Onnettomuustutkinta antoi tapauksista seuraavat suositukset:

Ympäristöministeriön tulisi huolehtia siitä, että tieto naulakiinnitteisen sisäkaton vaaroista saataisiin leviämään rakennusten omistajille.

Sisäkattoon tulevat ripustukset ja niiden tukeminen tulisi aina suunnitella kohteissa, joihin sisältyy henkilövahingon vaara. Rakennusvalvonnan tulisi ohjata hankkeen osapuolia siten, että suunnitelmissa esitetään sisäkaton kiinnityksen ohella ripustusten toteutus.”

Muitakin sisäkattoromahduksia tutkittu

Onnettomuustutkintakeskus selvitti vuonna 2008 espoolaisen koulun sisäkaton romahdusta.

Espoo. Koulu. 2008. Rakennettu 2004.

Martinkallion koulun ruokalan alas tulleen alaslasketun sisäkaton osan koko oli 30 neliömetriä. Putoamisen välitön syy oli huulloksella varustetun alumiinilistan kiertyminen pois paikaltaan kipsilevystä. On mahdollista, että seinän vierellä ollut kaapelihylly aiheutti alakattoon lisäkuormaa.

Onnettomuustutkintakeskuksen suosituksen mukaan:

Onnettomuuksien välttämiseksi asennusohjeiden noudattamista tulisi tämän laatuisissa kohteissa tarkoin valvoa. Rakennusten omistajien tulisi saada tietoon vastaavanlaisten kattojen asennusohjeesta poikkeavien rakenteiden riskit, jolloin tarvittaessa rakenteiden tarkastuksiin voisi ryhtyä. Tällainen tiedotusmekanismi voisi olla Fisen rakennusvirhepankki.

Julkisissa tiloissa käytettävien vastaavanlaisten kannatinjärjestelmien profiilien ja kattolevyjen välisten
tukipintojen tulisi olla suurempi, jotta kannatinjärjestelmän liikkuminen tai kattolevyyn kohdistuva isku ei aiheuttaisi kattolevyjen putoamista.

Marketin ja kylpylän sisäkattojen romahdukset

Onnettomuustutkintakeskus tutki 2000-luvun alussa kahta sisäkattoromahdusta. Toinen koski marketin sisäkaton romahdusta Jyväskylässä ja toinen kylpylän sisäkaton romahdusta Kuopiossa.

Jyväskylä. Marketin sisäkaton putoaminen. 2001. Rakennettu 1971.

Kattovaurion syy oli se, että 1972 rakennettu sisäkatto ei enää kestänyt siihen ripustettuja kuormia. Sisäkatto oli 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa keksitty ja patentoitu sisäkattojärjestelmä, joka koostui 900×2000 mm kokoisista 100 mm paksuista mineraalivillalevyistä. Villalevyt oli kiinnitetty toisiinsa muurauslaastin kaltaisen sidosaineen ja teräksisten kannatuslistojen avulla. Kannatuslistat riippuivat rautalankojen varassa kantavissa kattorakenteissa. Villalevyjen väleissä oleviin kannatuslistoihin oli asennettu ripustusosia, joiden varassa riippui kuusi myymälän alkuperäistä loisteputkivalaisinlinjaa. Kyseisten valaisinlinjojen varaan oli kuitenkin asennettu myöhemmin lisää kuormaa kuten esimerkiksi opastetauluja, kohdevalaisimia, kylmälaiteputkia sekä sähköjohtoja. Kannatuslistojen varassa olleiden ripustusosien kapasiteetti ei riittänyt lisääntyneen kuorman kannattamiseen, joten ripustusosat alkoivat rikkoutua. Koska rikkoutuneeseen ripustusosaan kohdistunut kuorma siirtyi aina seuraavalle ripustusosalle, ripustusosien repeytyminen tapahtui lähes koko myymälän alueella. Irti revenneet ripustusosat vetivät mukanaan sisäkaton mineraalivillalevyjä noin 130 m² alueelta.

Sisäkattoa suunniteltaessa ja rakennettaessa vuonna 1972 ei todennäköisesti oltu ajateltu, että sisäkaton käyttöikä olisi näin pitkä (lähes 30 vuotta). Samalla ei oltu otettu huomioon sitä, mitä uusia ripustustarpeita myymälään vuosikymmenien kuluessa tulee.

Vakavin läheltä piti tapaus onnettomuustutkintakeskuksen selvittämistä sisäkattoromahduksista tapahtui Kuopiossa 2003.

Kuopio. Kylpylähotelli. 2003

Rauhalahden uuden allasosaston pääaltaan yläpuolella ollut alakatto putosi kokonaisuudessaan alas. Syynä alakaton romahtamiseen oli ruostumattomasta teräksestä tehtyjen ripustinlankojen katkeaminen jännityskorroosion seurauksena. Muutaman lähellä toisiaan olevan langan katkettua kuorma vieressä oleville langoille kasvoi niin suureksi, että lisää jännityskorroosion heikentämiä lankoja katkesi ja jousiripustimia irtosi kannatinrangoista. Langan materiaaliksi oli valittu ruostumaton teräs AISI 304, koska Eurocode-esistandardi SFS-ENV 1993-1-4 kansallisine soveltamisohjeineen ei ollut hankkeen toteutusaikana suunnittelijoiden, rakentajien ja rakennusvalvontaviranomaisten tiedossa, eikä sitä osattu hyödyntää oikean teräslaadun valintaan uimahalli- ja kylpyläolosuhteisiin. VTT:n tekemän selvityksen mukaan myöskään alkuperäisissä suunnitelmissa ollut ”haponkestävä teräs” AISI 316 ei olisi ollut merkittävästi parempi jännityskorroosiomielessä. Jännityskorroosio ei ole riippuvainen yksinomaan kuormasta johtuvista jännityksistä, vaan tärkeämpi tekijä on langan käsittelyssä syntyneet jäännösjännitykset. Jäännösjännitysten välttäminen on käytännössä lähes mahdotonta, koska niitä syntyy vielä asennusvaiheessakin.

Syy alakaton täydelliseen romahtamiseen oli se, että katto oli tehty täysin yhtenäiseksi, eikä siinä ollut liikuntasaumoja tai erikoisliitoksia, jotka olisivat estäneet jatkuvan sortuman. Katto oli myös suhteellisen raskas, sillä yhdelle ripustinlangalle kohdistui noin 33 kg:n kuorma. Jousiripustuksen kantavuusluokka oli 25 kg ja suurimmaksi sallituksi kuormaksi oli määritetty 328 N (33,4 kg). Alakattoa ei katsota kantavaksi rakenteeksi, joten suunnitelmissa ei jatkuvan sortuman mahdollisuuteen ollut kiinnitetty huomiota.

Vuonna 2005 ympäristöministeriö lähetti kuntien rakennustarkastajille sekä Suomen Kuntaliitolle, Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry:lle kirjeen toimenpiteistä, joilla Rauhalahden tapaiset sisäkattoromahdukset saataisiin estettyä.

Ministeriö muistutti omistajia siitä, että rakennus on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset.

Ministeriö kiinnitti rakennusvalvontaviranomaisten huomiota yleisötiloihin rakennettujen sisäkattojen mahdollisiin riskeihin. Rakennustarkastajien toivottiin virkatehtäviensä yhteydessä opastavan tällaisten tilojen suunnittelijoita ja rakentajia riittävän turvallisiin ratkaisuihin.

”Työmaalla on sisäkatosta oltava rakennesuunnitelma, josta ilmenevät katon suunniteltu enimmäiskuorma ja sen ripustukset. Rakennuksen käytön aikana sisäkaton sallittavista kuormista ja niiden paikoista ilmoitetaan rakenteessa kuormakilvellä. Kuormakilpi sijoitetaan rakennukseen näkyvälle paikalle.”

Vastaavanlaisten alakattojen romahdusten ennaltaehkäisemiseksi Onnettomuustutkintakeskus suositti:

”Suunnittelua koskeviin määräyksiin ja ohjeisiin tulisi kattavasti määritellä turvallisuuden kannalta tärkeisiin kuormaa kantaviin rakenteisiin materiaalit, jotka soveltuvat uimahalli- ja kylpyläolosuhteisiin. Lisäksi kylpylöiden ja uimahallien alakattorakenteita koskevat ohjeet tulisi päivittää siten, että alakattoja käsiteltäisiin kuten kantavia rakenteita, ja että alakaton yläpuolisen tilan ilmastointi tulisi toteuttaa siten, että klooria ei pääsisi kertymään rakenteiden pintaan, jos ne eivät ole korroosionkestäviä.”

Ilmanvaihtoputkien ripustus petti

Sisäkattojen lisäksi katoissa voi romahdusvaarassa olla myös ilmanvaihtoputket. Onnettomuustutkintakeskus selvitti viime vuonna Vaasan jäähallin ilmanvaihtoputkien romahdusta, mutta vastaavanlaisia riskejä on tullut esiin uudemmissakin kohteissa.

Ilmanvaihtoputken putoaminen Vaasan jäähallissa

217 kg painoiset ilmanvaihtokanavan osat putosivat konsertissa olleen yleisön päälle 17.12.2017 Vaasan jäähallissa. Onnettomuus aiheutti vammoja noin 20 ihmiselle.

Jäähalli on alun perin rakennettu 1970-luvun alussa. Peruskorjausta ja laajennusta tehtiin 1990-luvun lopussa. Tuolloin kattoon ripustettiin erikokoisia ja erisuuntaisia ilmanvaihtokanavia. Ripustus tehtiin käyttäen putken ympäri ulottuvia pantoja. Osa kiinnityksistä tehtiin liimapuisiin pääkannattajiin ja osa kierretankoja käyttäen sekundaarikannattajiin. Sekundaarikannattajat, jotka olivat vaneriuumaisia puu-palkkeja, jäivät lisäeristeiden sisään piiloon noin 17 cm syvyyteen.

Vuonna 2014 hallin keskelle ripustettuun näyttötauluun tehtiin muutoksia, joiden vuoksi yhtä halkaisijaltaan 800 mm olevaa poistoilmakanavaa piti lyhentää useita metrejä. Kanava koostui kolmen metrin pituisista putkista, joita poistettiin. Kanavan lyhennettyyn päähän kiinnitettiin sama T-kappale, joka oli alkuperäisessä asennuksessa. T-kappale tuli näin ollen aikaisempaan verrattuna eri kohtaan hallia ja piti kiinnittää uudelleen hallin kattoon.

Kyseessä oli kohtuullisen vähäinen asennustyö, jollaisiin ei haeta tai vaadita rakennuslupaa. Työn ”yksinkertaisuuden” vuoksi tämänkaltaisiin töihin ei tyypillisesti, kuten ei tässäkään tapauksessa, käytetty suunnittelijaa, joka olisi suunnitellut putkien ripustukset. Työ jäi asentajien ja työnjohdon osaamisen varaan.

Pudonneet ilmanvaihtokanavan osat alkuperäiseen muotoon aseteltuna. Kanava hajosi putoamisen yhteydessä kolmeen osaan. Kattokannattajasta ensimmäisenä irti repeytynyt kierretangon päässä ollut ruuvi on ympyröity. Kuva: Poliisi.

Onnettomuuden jälkeen voitiin todeta, että lyhennetyn putken T-kappaleen ripustus oli toteutettu huonosti. Yksi kannake petti vähintään muutamaa päivää ennen onnettomuutta.

Yhden kannattimen pettäminen aiheutti muille kannattimille lisääntyneen kuorman, minkä vuoksi myös ne pettivät eri tavoin. Yksi kierretanko katkesi taivutuksen vuoksi ja toisesta kohtaa petti putkea vain osittain kiertäneen pannan peltiruuvit. Kierretangot olivat halkaisijaltaan 8 mm ja 10 mm.

Onnettomuustutkintakeskus suositti, että:

Raskaat ripustukset suunnitellaan ja toteutetaan viranomaisvalvonnasta ja rakennusluvasta riippumatta siten, että rakennuksen käyttö on turvallista ja siten, että rakenteilla säilyy riittävä lujuus ja vakaus koko suunnitellun käyttöiän ajan. Raskaat ripustukset ovat henkilöturvallisuuden kannalta verrattavissa kantaviin rakenteisiin.

Vaaraa aiheuttavat ripustukset tehdään siten, että kiinnittyminen ja voimien siirtyminen kantavaan rakenteeseen on varmaa. Vaihtoehtona voi olla luotettavuuden parantaminen lisäkiinnityksillä tai erillisillä varmistuksilla.

Vetymurtuma yllätti iv-putkien asentajat

Ongelma ei koske yksin sisäkattoja vaan myös LVI-putkien ripustuksia. Tästä uutisoimme vuoden alussa koskien betoniruuvien vetyhaurastumisriskiä. Jos sähkösinkittyä, kuiviin tiloihin tarkoitettua betoniruuvia asennetaan betoniin erittäin sateisissa olosuhteissa, tuote voi ensimmäisen vuorokauden aikana rikkoutua vetyhaurastumisen vaikutuksesta.

Saimme tapauksen jälkeen Caverionin näkemyksen tapauksesta. Julkaisemme sen nyt:

”Meillä tosiaan yhdellä työmaalla Porvoossa sattui, että muutama 6 mm betoniruuvi katkesi vetyhaurastumisen takia. Kyseiset kanavat oli edellisenä päivänä asennettu ja seuraavana aamuna betoniruuvit olivat katkenneet. Ruuveja oli asennettu arvio noin tuhat ja katkenneita ruuveja oli kymmenen. Olosuhteet olivat työmaalla poikkeukselliset kosteat jatkuvasta vesisateesta johtuen.

Meillä on myös toinen tapaus, jossa mahdollisesti on kyseessä vastaavanlainen tilanne. Siellä materiaalin on toimittanut eri yritys kuin Porvoon tapauksessa. Selvittelemme asiaa edelleen.

Yleinen syy kyseisen ruuvin katkeamiseen on asennusvirhe, eli se, että ruuvi kiristetään liian isolla momentilla. Nämä kaksi asiaa, haurastuminen ja asennusvirhe, tulee erottaa toisistaan. Kaikissa asennuksissa on mielestäni erittäin tärkeää korostaa, että tuotteet asennetaan ohjeiden mukaan ja käytetään oikeita tuotteita oikeissa paikoissa.

Porvoon tapauksessa korjasimme virheen heti sen huomattuamme. Asetimme kyseiset ankkurit välittömästi käyttökieltoon. Muutimme myös oman toimintatapamme siten, että virhe ei voi uusiutua. Rakentamisessa niin kuin muussakin toiminnassa virheitä voi sattua. Jos niitä sattuu, ne pitää korjata välittömästi. Tämä on meille hyvä esimerkki prosessimme toimivuudesta, virheen havaittuamme korjaamme toimintaamme ja estämme virheen toistumisen.

Betoniruuvi on oikein käytettynä hyvä tuote. Ymmärryksemme mukaan kaikkien valmistajien 6 mm betoniruuvi on tarkoitettu käytettäväksi kuivissa olosuhteissa. Yleensä olosuhteet ovatkin kuivat, mutta kuten meidän tapauksessa, poikkeuksellisissa olosuhteissa riski vastaavaan tapahtumaan on mahdollinen, vaikkakin pieni.

Olemme omalla toiminnallamme viestineet asiasta avoimesti, jotta tieto menisi myös muillekin eikä vastaavaa tilannetta pääsisi sattumaan muilla rakennustyömailla. Olemme yrityksenä katsoneet, että asia on saatettava mahdollisimman monen tietoon. Olemme avoimesti tiedottaneet asiasta asiakkaillemme ja sidosryhmiämme.

Koska asentajan on työmaalla lähes mahdotonta huomata, että jokin sinne toimitettu tavara ei sovellukaan aiottuun käyttötarkoitukseen, työnjohtomme tehtävä on tukea asentajia ja varmistaa, että sisäisiä ohjeitamme noudatetaan. Hankintamme tekee tavarantoimittajien kanssa asiassa yhteistyötä.”

Tätä artikkelia on kommentoitu 11 kertaa

11 vastausta artikkeliin “Rakennuslehden analyysi: Miksi sisäkatot romahtavat, vaikka Onnettomuustutkintakeskus on tehnyt aiemmista tapauksista ison joukon suosituksia?”

  1. Detaljisuunnittelua tehtiin 30 vuotta sitten DI:n vetämänäi rakennesuunnitteluissa, syntyi ydinpommin kestäviä kantavia välipohjia. Tuhoahon jälkeen detaljisuunnittelu lopetettiin, otettiin vain printit työmaalle valvontaan menneistä piirustuksista, Sipilän potkulain jälkeen tällaisia detaljeja tekevä toimihenkilö saanee potkut.

  2. Mitä karkaistujen erikoisseosruuvien kanssa näpertely hyödyttää, jos levyhöttöä niillä ei saa pidettyä paikoillaan.

  3. Eikö tuon naulaamisen voisi jo tyystin lopettaa, kun ei näytä enää löytyvän osaavia siihenkään työhön. Ruuvit naulojen tilalle tuollaisiin kohteisiin, niin ainakin vähän pitävyys paranisi. ( No, tietysti ne osaamattomat käyttäisivät liian paksuja ruuveja ja halkaisisivat laudat eli sama tulos saavutettavissa ruuveillakin 😉

  4. Sileän konenaulan pitokyky paljon huonompi verrattuna kuumasinkittyyn oikeaan naulaan tai ruuviin. Konenauloissa on muitakin pitokykyä heikentäviä ominaisuuksia kuten paksuus, pituus, naulan muoto.

  5. Syy on hyvin yksinkertainen. Heillä on vain yksi puute omassa työssään; HE EIVÄT OSAA RAKENTAA!

  6. Ratkaisuhan ongelmaan saadaan vain purkamalla katot näistä kouluista, siellä on niin kaikenlaista, että edullisinta on hakea vastuut leivättömän pöydän ääressä..

  7. Kyllä sileä kone naula tai kirkas ns käsi naula liitos mielestäni on nopein ja kustannustehokkain tapa tehdä kipsilevykatolle lauta koolaus kun vain muistaa että naulaa ristiin ei ikinä suoraan vetosuuntaan

  8. Naulaliitoksen väsytyslujuus on kehno, se ei siedä kuorman muutoksia ollenkaan.

  9. Ei siellä tarvi olla kuin työselityksen viittaus RYL:iin tuo ko. kohdan vaatimukset käyttöön. Sitten vain AA:n kanssa käräjille.

  10. Täällä tosiaan kommentoidaan ikäänkuin mitään vaatimuksia olisi esitettykään, jopa naulakauppiaan prosareita kopioitu paneelinaulaimen paukuttelijoiden iloksi. Mitenkähän äijien käy.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi