Valvoja on huolissaan rakennustyömaiden kokemattomista mestareista – ”Alalla on todella nuoria mestareita, joilta puuttuu kokemus”

Ari Tallbergilla on valvottavanaan yhdeksän työmaata, joista yksi on tämä kolmen kerrostalon työmaa Espoon Niittykummussa. Hän huomasi, että lattialämmityksen putket ovat kierossa. Putket täytyy suoristaa, jotta ne mahtuvat suojakotelon sisälle. Kuva: Kalle Koponen / HS

Valvoja Ari Tallberg johdattaa betonielementtien labyrintissä Espoon Niittykummussa.

Harmaissa seinissä näkyy valumajälkiä, lattialla vesilammikoita. Tuuli rapisuttaa ikkunoiden suojana olevia muoveja. Hissikuilun turvaesteiden alla on kymmenien metrien pudotus tyhjyyteen. On kuin olisi hylätyssä kummitustalossa.

Todellisuudessa se on yksi kolmesta rakenteilla olevasta kerrostalosta ja vasta alkutekijöissään. Sen on tarkoitus valmistua vuoden päästä, ja betoni ehtii vielä kuivua.

”Ensi kuussa tulee vesikatto, ja mökistä saadaan vedenpitävä”, Tallberg sanoo.

”Nuoret elävät päivä kerrallaan”

Rakentamisen laatua ruoditaan jatkuvasti julkisuudessa. Yksittäisiä esimerkkejä ongelmista ei tarvitse hakea kaukaa menneisyydestä.

Ari Tallberg

  • Työskennellyt valvojana toistakymmentä vuotta.
  • Oli ennen valvojaksi ryhtymistä viisitoista vuotta vastaavana mestarina.
  • Koulutukseltaan rakennusmestari ja insinööri.

Jätkäsaareen rakenteilla olevista puukerrostaloista paljastui homeongelma viime vuonna ennen kuin talot ehtivät edes valmistua. Homehtuneen Wood Cityn suunnittelussa tehtiin iso virhe.

Vakavia rakennusvirheitä on ollut saman kaupunginosan muissakin taloissa. Uudetkaan talot eivät siis ole turvassa kosteusongelmilta.

Mitä rakentamisen laadusta ajattelee kokenut valvoja? Tallbergin mielestä laatu ei ole kovin korkeatasoista. Tämä näkyy valvojan kasvaneessa työmäärässä ja lisääntyneinä huomautuksina.

”Yksi syy on se, että meillä lopetettiin rakennusmestareiden koulutus vuosiksi. Nyt rakennusalalla on todella nuoria, alta kolmekymppisiä vastaavia mestareita, joilta puuttuu kokemus.”

Ari Tallbergin mukaan sitoutuminen työhön on heikentynyt ja aliurakoitsijoiden yleistyminen hankaloittanut laadunvalvontaa. Esimerkiksi Niittykummun työmaalle on rekisteröity vajaat 700 työntekijää, joista lähes 500 on eri aliurakoitsijoiden palveluksessa.

”Työhön on vaikea sitoutua, kun ei tiedä, onko huomenna töitä. Nuoret elävät päivä kerrallaan tässä hetkessä. Aliurakoitsijoiden käyttäminen vaatii tavallista enemmän oman työn valvontaa, mutta sitä ei ole. Eikä enää ei olla ylpeitä omasta tekemisestä. Ei ole ammattiylpeyttä.”

Virheisiin johtaa myös kansallisuuksien kirjo työmailla yhteisen kielen puuttumisen ja kulttuuristen erojen takia, Tallberg sanoo.

”Kun on vielä noususuhdanne, kaikilla on pulaa tekijöistä. Kukaan ei oikein ehdi  tarkistaa, mitä tekijöitä työmailla on, ja kielimuurin takia heidän kanssaan on vaikea kommunikoida.”

Selvien asioiden kertaus turhauttaa

Rakennuttajan etua ajavan valvojan tehtävänä on varmistaa, että toteutus rakennustyömaalla vastaa suunnitelmia ja työnjälki on laadukasta. Jos valvoja huomaa virheitä, hän huomauttaa niistä ensin suullisesti, sitten kirjallisesti.

”Keskustelen asiasta vastaavan mestarin kanssa. Jos virhettä ei ole korjattu seuraavaan tarkastuskäyntiin mennessä, lähetän asiasta sähköpostia laajemmalla jakelulla.”

Valvoja dokumentoi havaintonsa valokuvaamalla, ja tarvittavat näytteenotot esimerkiksi vedeneristeestä hän tilaa ulkopuoliselta asiantuntijalta.

Jokaista työvaihetta on mahdotonta valvoa. Jos valvojalla olisi vastuu kaikesta, jokaisen työntekijän selän takana pitäisi olla koko ajan yksi valvoja, Tallberg sanoo.

Käytännössä hän tekee pistokokeen omaisia tarkastuksia. Kostuneiden rakenteiden sulkeminen liian aikaisin on kriittisimpiä työvaiheita, samoin kylpyhuoneiden vedeneristäminen ja ilmanvaihtokanavien suojaus.

”Virheiden korjaaminen myöhemmin on työlästä, ja ne vaikuttavat monen elämään. Asunnossa pitää olla turvallista ja terveellistä asua.”

Turhauttavinta valvojan mielestä on tarve kerrata päivän selviä asioita, kuten esimerkiksi sitä, että rakenteiden kuivuus pitää varmistaa.

Suurin osa ajasta työmaalla

Työajastaan 70 prosenttia Tallberg pyrkii viettämään työmaalla ja 30 prosenttia toimistossa kirjoittamassa raportteja.

”Valvoja valvoo ennen kaikkea työsuoritusta eikä papereita. Kun tulee uusi urakka, tutustun erilaisiin urakoitsijan ja suunnittelijoiden laatimiin suunnitelmiin.”

Yhden työmaan valvonta on pitkä projekti. Se alkaa, kun sopimus kohteen toteuttamisesta on allekirjoitettu, ja kestää puolestatoista vuodesta kahteen vuoteen. Yhdessä kohteessa Tallberg kiertää yleensä pari kolme tuntia kerrallaan.

Hän joutuu huomauttamaan tyypillisesti varsin yksinkertaisista asioista: rakennusmateriaalien ja valmiiden töiden huolimattomasta suojauksesta sekä työmaan puutteellisesta lämmityksestä.

”Työmaan pitää olla tarpeeksi lämmin, jotta siellä voi esimerkiksi maalata seiniä. Lisäksi on tärkeää, että valmis työ suojataan hyvin, ettei sitä kolhita eikä rikota ennen luovutusta.”

Kaksi muuta Niittykummun työmaalla rakenteilla olevaa kerrostaloa on ”kummitustaloa” pidemmällä. Ensimmäinen valmistuu vuoden loppuun mennessä, seuraava juhannukseksi.

Kaikkiaan Tallbergilla on valvottavanaan yhdeksän rakennustyömaata pääkaupunkiseudulla.

Suurin osa kohteista on valvojan sanojen mukaan ”rankemman luokan peruskorjauksia” eli kohteita, joissa vanha asuintalo tai muu rakennus on pantu matalaksi ja uutta pystytetään tilalle. Esimerkiksi Niittykummussa kerrostalot nousevat puretun ostoskeskuksen tilalle.

Virhe on löytynyt. Valvojan sormi osoittaa tekeillä olevan kylpyhuoneen nurkkaan. Laattojen väliin on jätetty liian vähän tilaa saumaukselle. Valvoja antaa suullisen huomautuksen laatoittajalle, joka näyttää äimistyneeltä.

Tallbergin mukaan valvojaan suhtaudutaan työmailla asiallisesti. Hän ei koe, että häntä pelättäisiin. Vain harvoin tulee erimielisyyksiä.

”Eihän Suomessa kiitetä”

Onko valvojaa koskaan yritetty lahjoa? ”Ei. Hämmästyisin, jos joku yrittäisi.”

Suurempana ongelmana hän pitää työmaavarkauksia. Hävikki on kuulemma sitä pienempi, mitä myöhemmin materiaalit tulevat työmaalle.

”Sen kun tietäisi, mihin esimerkiksi kylpyhuonelaatat katoavat.”

Pahin Tallbergin mieleen jäänyt moka on likainen: viemäri oli jäänyt putkimieheltä kytkemättä.

”Kun vessanpönttö vedettiin, tavara meni väärään suuntaan: levisi alakaton päälle ja valui seiniä pitkin alas. Onneksi kohdetta ei ollut luovutettu ja vessaa vasta koekäytettiin.”

Vapun jälkeen työmaalta löytyi väsynyt yllätys. ”Yhdessä asunnossa nukkui teekkari tupsulakissa. Hän sanoi, ettei muista, missä asuu. Tarjosin sitten kahvia ja vissyä työmaakopissa.”

Suurin palkinto valvojalle on se, kun enää takuutarkastuksessa ei löydy virheitä eikä asukkailta tule reklamaatioita.

”Kun kukaan ei avaa suutaan, tietää, että asiat on tehty oikein. Eihän Suomessa kiitetä.”

Tätä artikkelia on kommentoitu 73 kertaa

73 vastausta artikkeliin “Valvoja on huolissaan rakennustyömaiden kokemattomista mestareista – ”Alalla on todella nuoria mestareita, joilta puuttuu kokemus””

  1. Mistäs ne nuoret mestarit sitä kokemusta saisi, jos ei työmaalta? Vai oliko Herra Valvoja seppä syntyessään.

    1. Kyse taisi olla siitä ettei kokematon oikeen sovi esim vastaavaksi tai yksin työmaalle…

      1. Kuka tahansa, jolla on rkm-työtodistus, voi yrittää, b-lk kohteissa kuka tahansa.

  2. Kokemattomuus on yksi tekijä, toinen on koulutuksen heikko taso. Myös suunnitelmat ovat monesti vajavaiset, työmaalla pitää hioa suunnitelmat loppuun ja löytää ratkaisut. Rakentamisen kulttuurissa on menty ojasta allikkoon. Liian pieni miehitys päällystössä ja lapsenkasvoiset mestarit ja insinöörit haluavat olla kuin Lemminkäisen mainosiskussa, velkamersu alla ja kiva työpäivä.

    1. Roskaa. Usein koulusta tulleilla mestareilla tai niiden aluilla on viimeisimmät alan trendit tiedossa ja vielä kunnianhimoa sekä tarvetta näyttää, että osaavat. Kokemattomuuteen ei ole kuitenkaan kuin yksi lääke, eli tehdä sitä työtä missä haluaa tulla kokeneeksi. Läheskään kaikkea ei voi opettaa koulussa, mutta halukkaat saavat sieltä kyllä varmasti paremmat lähtötiedot tänä päivänä, kuin mitä joskus vuosikymmeniä sitten annettiin. Vai voiko joku väittää, että joidenkin RakMK:n lumensyvyyskäyrien muistamisella on paskankaan merkitystä, jos ei edes sähköpostia osata käyttää.

      Kaikkein pahimpia ovat jo kyynistyneet tai kunnianhimonsa menettäneet vanhat mesut, jotka kyllä ovat hyvää pataa työntekijöiden kanssa pillu- ja neekerivitseineen ja kuittaavat sopimukseen vilkaisematta aliurakoitsijoiden tunnit, että tulee sitten vähän kalliimpi konjakki jouluna. Nämä vanhat ketut ovat oppineet jo vuosia sitten, minkä aidan alta kannattaa sukeltaa, että pääsee helpoimmalla. Mitään uutta ei olla valmiita omaksumaan, vaan jätetään vaan hommat hoitamatta ja keskitytään kahvin juontiin. Kun totuus alkaa sitten keskijohdolle jossain vaiheessa paljastua, nämä maailmaa nähneet mesut sitten hyppäävät vain seuraavaan firmaan lorvimaan. Työvoimapula mestareista aiheuttaa sen, että kuka vaan kelpaa, kunhan on vuosia tarpeeksi läskimahavyön alla.

      1. Nykyään pääkaupunkiseudulla kelpaa työnjohtajaksi peruskoulun opettajatkin, joillakin trendikkäimmillä rakennusliikkeillä ASENNE ratkaisee.

  3. Vielä pahempi on suoraan koulusta tullut valvoja, joka katsoo Infraryllistä miten pitää hommat tehdä.
    Valvojia rupeaa muutenkin olemaan niin paljon, että kukahohan tekee oikeat työt hetken päästä.
    Helppo seurata sivusta ilman vastuuta ja pyydellä erilaisia papereita sekä jaella sakkoja.

    1. Samaa mieltä. Perheyritysten, siis ns. perhekonsulttiyritysten ongelma eli busines. Lähes ilmainen henkilökunta ja laskutus huippuun. Kaikki eivät välttämättä ole edes koulusta vielä valmistuneita. Niitä myydään esimerkiksi asunto-osakeyhtiöille linjasaneerauksiin sellaisella mörökölli ylikävely tyylillä. Asialle tarttis tehdä jotain.

  4. Meillä oli teräsbetoni elementti siltatyömaa valvoja ei käynyt kertaakaan rakennusaikana.vuosi valmistumisen kävi hyväksymässä työntuloksen vaikka virheitä Asiantuntijalausuntojen mukaan oli noin puolet urakkahinnasta jäävät nähtävästi korjaamatta.

  5. Rakennusmestarikoulutuksen taso on myös todella luokatonta. Olen tällä hetkellä opiskelemassa rakennusmestariksi ammattikorkeakoulussa ja käyn koulussa ehkä kerran viikossa. Mitään osaamista meiltä ei juuri vaadita; tentit pääsee läpi ilman että ymmärtää aihetta ja tehtäviä ei juuri ole. Monet opettajat on vakkariduuneissa isoissa firmoissa päivisin ja tulee vetämään meille ehkä pari luentoa yhden kurssin aikana. Kurssit kuulostaa hyvältä kun ne lukee paperilta mutta todellinen aiheen osaaminen kurssien jälkeen on monen kohdalla jotain aivan järkyttävää. Monet meidän ryhmästä on jo lopettanut tai vaihtanut alaa, ja motivoituneimmat miettii jos insinöörikoulutuksessa olisi edes vähän enemmän ideaa.. Eräs luokkalainen sanoikin että hävettää mennä hakemaan töitä ”rakennusmestarina” koulun jälkeen..
    Vastuu työnjohtajien ja valvojien todellisesta koulutuksesta on siis työnantajilla. En ihmettele yhtään että löytyy nuoria mestareita jolla sormi suussa.

    1. Hyvä kommentti koulutuksen todellisesta tasosta. Ongelma vain piilee siinä että yksikään opinahjo ei myönnä huonoa opetustasoa, vaan kaikki kehuvat kilpaa toisiaan ja omaa osaamistaan. Olen työssäni tavannut mm. ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen rakennusalan opettajia, ja liian montaa kertaa mielessäni manannut henkilön kykyä tarjota ammattitietoutta oppilailleen. Itse asiassa ammatillisen koulutuksen taso on ollut heikkoa jo viimeiset viisitoistavuotta, koska opettajina toimivat lähinnä ne jotka eivät ole käytännön työelämässä pärjänneet. Juice Leskinen puki aikanaan totuuden sanoiksi; Ne opettaa jotka eivät itse osaa. Opetushallituksella olisi paljon töitä myös ammatillisella puolella, mutta ehkä elämme vielä jonkin aikaa kuplassa jossa mantrana hoetaan kuinka hyvä koulutustaso Suomessa on. Tosiasiassa jo peruskoulutasolla monet oppilaat voivat huonosti, ryhmissä rauhattomuus ja häiriköinti nousevat pintaan. Ja aina vikaa haetaan oppilaista, ei koskaan vallitsevista opetusmenetelmistä ja/tai opetussisällöistä. Niin kutsuttu opettajan vapaus on pahin vitsaus kaikille epäonnistumisille.

      1. Kysymys ei ole pelkästään nuoruudesta tai kokemattomuudesta. Molemmat korjautuvat ajan oloon. Eikä kyse ole pelkästään koulutuksestakaan, sillä jo siinä vaiheessa kun opistot muuttuivat korkeakouluiksi jätettiin oppilaat heitteille akateemisen vapauden nimissä.

        Kokenut rakentaja ja rakennuttaja Juhani Karhu totesi syksyllä, että ongelmana ei ole pelkästään mestareiden ja insinöörien nuoruus vaan myös se, että he tulevat alalle suoraan koulun penkiltä. Työmailla kerrotaan, että jopa lapion käyttöä on pitänyt opettaa ensimmäisessä työharjoittelussa eikä mitään asiaa ole voinut pitää itsestään selvänä. Vanhat konkarit olivat Juhanin tapaan maalaistalon poikia, jotka oppivat rakentamaan maatilan töissä isänsä ohjastuksessa. Tänä päivänä työturvallisuusvaatimuksilla on estetty teini-ikäisten tulo rakennustyömaille täysin. Apumiehinä, jos niitä on, on halpoja ulkomaalaisia. Eli tuokin oppi jää nuoriltamme saamatta eikä rakentaminen ole enää se kaikkien parhaiten palkattu kesätyökohde, jonne nuoret miehet ennen halusivat mennä.

        Liitot ja yritykset voisivat olla aktiivisia siinä, että koululaiset saataisiin takaisin työmaille ja sitä kautta kiinnostumaan rakentamisesta. Muutama yritys on jo onneksi huomannut tämän asian. Ei auta, että nuoret tulevat työmaille eka kerran vasta sitten kun he ovat jo opiskelemassa rakentamista. Siinä vaiheessa iso osa potentiaalisista tulijoista on valinnut jo toisin. He ovat lähteneet vaikkapa koodarikouluun opettelemaan, miten pelimaailmaa rakennetaan.

  6. HTJ:llä kyllä yks esimerkki siitä kuinka osaamatonta valvontakin voi olla!!

  7. Alalla on myös valitettavan paljon välinpitämättömiä ja rakennustekniikkaa osaamattomia valvojia… muuallakin kuin hampaattomien gryndereiden palkkaamien valvojien joukoissa

  8. Näistä kommenteista kyllä huomaa, että ”se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”. Mikään ei muutu, ellei asenteet muutu!

  9. Tämä on rakennusalan helpoin liiketoiminta. Mitättömät vastuut, joillakin toimijoilla hinnoitteluun nähden halpa työnvoima. Tyhjäntoimituksella isoille tuloille. Sitten on niitä jotka osaavat, tekevät työnsä ammattitaidolla, mutta tekevät pienempää tulostakin. Laatukriteerit ja vastuut pitäisi saada kovaa kyytiä tälle sektorille. Kommentointi ei koske esittelyssä olutta henkilöä tai yritystä. Kyseinen henkilö saattaa olla hyvinkin pätevä toimessaan.

  10. Keltakypäräiset typeriä haravoijia ja tyhjän näpertäjiä, valkokypärät firman isoja vauvoja joille joulukinkusta työnnetään luut ja läskit, johtaja syö kinkun.

  11. Kiitos Arille hyvistä kommenteista, olemme tavanneet työmailla, voisit ottaa vielläkin tiukemman otteen valvontaasi, se kyllä on hyvä jo tuollakin tasolla. Näille niinsanoituille AMK- opiskelijoille pitäisi olla vähintään kolmenvuoden työmaa kokemus alalta johon he ovat hakemassa, ennekuin pääsisi opiskelemaan. Yksi tärkeä tekijä on että, on kiinnostunut alasta ja haluaa kehittyä kokemuksen myötä. Rakennuksille tulee työnjohtoa, jotka ei ole mitenkään halukkaita lähtemään työmaalle, kopissa istuminen ja tietokoneen näpelöiminen on paljon hauskempaa. Tämä tietysti johtuu siitä että kun ei tiedä mitään niin vaikea on lähteä ja jos kiinnostus on viellä vähäistä niin viellä vaikeampaa. Lvi alalla on sama ongelma, jos ei viellä pahempi, läheltä seuranneena näkymä on katasrofaalinen, porukkaa tulee vuosi toisensa jälkeen joilta puuttuu aivan perus tietämys siitä, mihin he ovat kouluttautuneet.
    Kaikkeahan ei voi yleistää, on henkilöitä joilla on jo tullessa jonkinlainen näkemys tekemisestä. Kyllä Juice on ollut oikeassa opetuksen laadusta. Toivotaan että koulutus saitaisiin paremmalle tolalle ja opettajaksi sellaiset jotka todella on ammattilaisia.

  12. On mielestäni totta mitä täällä kirjoitellaan nykyisestä rak.mest. koulutuksesta. Ja sekin on myös totta että eihän kukaan ole ns seppä syntyessään ellei se satu olemaan sukunimenä. Itselläni se ei ollut ja oppipoikana hommat aloitin.

    Olen yrittäjänä palkannut näitä ”tuoreita” AMK mesuja ja myös inssejäkin korjausrakennuskohteeseen…hmmm heistä tulee valitettavasti mieleen amiksesta työharjoitteluun ottamiani poikasia…kovin samaa tasoa ovat ja asenne sekä taidot lievästi sanottuna hakusessa.
    Keltanokkien vikahan se lienee ei ole, vaan ongelmat ovat koulutuksessa tai sen tasossa ja puutteissa, nopeasti vaan tontille ja uutta verta remmeihinkö?
    Raksalla tarvitaan uusia sekä vanhoja osaajia joka tasolla joilla asenne ja oppimishalu kohdallaan…IPadia naputtamalla ja geeliä päähän lipomalla ei talot nouse eikä remontit tule oikein tehdyiksi. Tarvitaan osaajia, ammattimiehiä ja naisia joilla asenne ja osaaminen kohdallaan!

    Mielestäni paras tapa saada ammattitaitoista työnjohtoa työmaille on = ”pakollinen” työ raksalla (3-5 vuotta, esim timpurina, muurarina, maalarina tms ammattimiehenä tai niiden oppipoikana, kunhan oppii homman ja pelin hengen, ei mitään ”laanin lakaisijoita)) ja sen jälkeen mestari- tai muu työnjohtoon tähtäävä koulutus. Ja tuon työnjohtokoulutuksen pitää olla nimenomaan rakennustyömaan johtamiseen suunnattu koulutus!
    Inssit, valvojat ja muut suunnittelijat koulutettakoon sitten erikseen ja erikoistumaan oman työnsä osaamisalueeseensa.

    Itse tosiaan arvostan enemmän ns. pitkänlinjanmiehiä, jotka ovat saaneet raksalla sen ”peruskoulutuksen” ja sen jälkeen opiskelleet itsensä työnjohtajiksi, esim rakennusteknikoiksi,erikoisammattimiehiksi, mestareiksi tai muuten hankkineet ko työssä tarvittavia tietoja ja myös siirtävät ne käytäntöön.

    Sanotaan että rakentaminen ei ole rakettitiedettä…no eihän se olekaan, kuten moni mukaakaan ammatti mutta meilläkin pitää olla nykyisin paljon osaamista, tietoja ja taitoja ja ennen kaikkea ammattiylpeyttä mutta vasta silloin kun on tehnyt työnsä hyvin!

    Ylläolevalla otan omalta osaltani ja alalla 35 vuotta toimineena kantaa rakentamisessa liittyvään työnjohdolliseen ongelmaan, joka on tätä päivää.
    Muut grydaukseen ja alalla oleviin muihin ongelmiin (joita myös on paljon) en nyt ota kantaa.

  13. Nuoresta osaamattomasta työnjohtajasta on vielä pitkä matka alaspäin nuoreen osaamattomaan valvojaan tai vanhaan oppimattomaan valvojaan eli halpaan valvojaan. Kumpi se on suurempi ongelma.

    1. Usein on niin, että valvoja valvoo vain työn suoritusta, sopimuksen suunnitelmien mukaiseen lopputulokseen pääsemiksi, varmistaa ettei piiloon jääviin osuuksiin jää sellaista, joka myöhemmin tulisi pintaan ongelmana. Valvoja ei muuta suunnitelman sisältöä, puutu työtapaan tai työsuoritukseen liittyviin valintoihin, ei ohjaa, opasta, neuvo tai nalkuta. Halpa valvoja on siis valittu vain kontrolloimaan sitä että maksuerien mukainen suoritus on tehty ennen erän kuittaamista.

      Tällainen halpa perusvalvoja ei aina ole huono, monesti täysin riittäväkin, mikäli suunnitelmat ovat valmiit ja toteutuskelpoisesti ja oikea-aikaisesti käytettävissä. Toisessa ääripäässä ovat ne kalliit ”hyvät” valvojat, jotka puuttuvat liiaksi ja ohjaavat työtä kuvitellen käyttävänsä hankkeeseen ryhtyvän määräysvaltaa yli työnhjohdon. Tällaiset besserwisserit vaan valitettavasti eivät näe kokonaisuutta, vaan pyrkivät pätemään vanhoilla tempuilla ja tunnettujen koiruuksien välttämisellä, kuorien ikään kuin kermat kakusta.

      Tavallinen hyvä valvoja suorittaa tehtävänsä oikea-aikaisesti, puuttuu havaitsemiinsa epäkohtiin opastaen ja osaa ennakoida niitä ennen kuin kokemattomat mestarit niitä tuottavat. Ymmärtävät kokonaisuutta ja asioiden vaikutusta, päätöksenteon sekä suunnitelmien ja ratkaisujen muutoksien vaikutuksen. Ennen kaikkea asiat dokumentoidaan ja hoidetaan kuntoon ennen kuin ne muodostuvut ongelmaksi asti.

      Nuori osaamaton työnjohjtaja on iso ongelma kaikille osapuolille. Jos temppua ei ole itse tehnyt käytännössä, niin hyvin vaikea sitä on myöskään johtaa kun yllätyksiä ilmenee. Ja niitä kyllä ilmenee jatkuvasti. Milloin vesi tulee väärästä paikasta sisään, milloin kura loppuu kesken tai se ei vastaa tilattua, milloin sattuu onnettomuus, ongelmia tavaran tai suunnitelmien saatavuudessa jne. Silloin vain kokemus ratkaisee, ei se mitä 2. vuodeen 3. viikon tiistain 6. luentonnolla yritettiin Powerpoint-kalvolta oppia.

      Valitettavasti nykyisin vastavan työnjohtajan ajankäyttö on rakennusliikkeissä liiaksi sidottu paitsi lakisääteisten dokumenttien raapusteluun, niin yritysten laatu- ja toimintajärjestelmien mukaisien paperien pyörittelyyn, hankinta- ja laskentatoimeen, tuoton varmistamiseen ja pääkonttorille raportointiin sekä asukasmuutostöiden virittelyyn. Fokus on karannut varsinaisesta työtehtävästä ja lisää vastuita kasataan kaiken aikaa. Tähän on työmailla jouduttu luomaan menettely, joka parhaimmillaan toimii ja tuottaa runsaasti kokemusta nuorille. Aiemmin tavallista toimistotaloa koottiin 3 mestarin johdossa, joista kukin keskittyi omiin suuriin kokonaisuuksiin ja paperit hoituivat siinä sivussa työmaainsinöörin avustukella. Nykyisin samanlaisessa kohteessa on 12 mestaria, joista edelleen vain ne 3 on kokeneita, mutta tuekseen ovat saaneet kasvamaan 9 keltanokkaa, osa aivan vihreitä, osa jo yhden työmaan tehneitä. Nämä nuoret saavat pieniä selkeitä kokonaisuuksia / osuuksia ja heitä myös tehtävissä kierrätetään. Tämä on ainoa keino tuottaa niitä kokeneita mestareita tulevaisuutta varten!

  14. Aikoinaan Myllypurossa teki remonttia renon väki. Ei olleet poikasia, vaan sutkia vanhoja jääriä, jotka menivät siitä mistä aita oli matalin. Kysyin heiltä, että tunnetteko koskaan ammattiylpeyttä. Enpä saanut vastausta. Valvojina kohteessa olivat vanhat kaupunginjäärät, joilla oli parempaa tekemistä kuin työnteko eli valvonta. Niin ei kannata aina kivittää nuoria, vaan joskus me vanhemmatkin voitaisiin katsoa peiliin. Tosin enkö minä sanonut besserwissereitä riittää aina.

    1. Jos kysymyksessä on Renevo niin yrityksen omistajina taitaa olla Perttu Liukku ja Kari Mäenpää se kertoo tällä alalla monille paljon.

  15. Urakoiden onnistuminen lähtee papereista. Valvoja ei voi enää paljonkaan muuttaa sopimuksen sisältöä. Valvojahan tulee yleensä hankkeeseen vasta sopimusvaiheessa. Huonot paperit ovat urakoitsijan kultakaivos ja tilaajan Talvivaara. Töitä voidaan toki pysäytellä ja laitattaa papereita kuntoon, mutta työn aikana tehdyt muutokset eivät yleensä tuota hyvää lopputulosta, vaan ne ovat pakon edessä riideltyjä kompromisseja. Raha ja käytettävissä oleva aika ovat aina kortilla. Voihan sitä olla ammatiylpeä ja oikoa paperien virheitä, mutta kunniaa siitä ei tule, vaan lisätöitä, jotka hiertävät kaikkien välejä. Paras olisi, kun paperit laitettaisiin oikeasti kuntoon, ennen kuokan lyömistä maahan.

    1. Yksi alan surkeudesta on tuo syyttelyn kulttuuri. Kyllä me tehtäisiin hyvää jälkeä jos olisi hyvät suunnitelmat. Väärin, hyvä tulos vaatii kaikkien hankkeessa olevien mahdollisimman hyvää tekemistä. Hyvillä suunnitella voidaan tehdä huonoa jälkeä ja toisin päin. Olisi aika saada kokonaisuus kuntoon yhdessä toimien.

      1. Juu, koko ketjun pitää toimia. Suunnitelmista se kuiteski lähtee.

        1. Suunnittelija pesee kätensä paskasta, kun leimaa kopionsa viranomaisilla.

          1. Laatu kuuluu kaikille, suunnittelijasta rakennustyömaalle unohtamatta sitä, että rakennushankkeen tilaaja määrittää rakennushankkeen reunaehdot.Yhteistyötä ja keskustelua eri osapuolien välillä tulee lisätä.

  16. Se Lagerikenkä setä siellä norsunluu tornissa haluaa vain fyrkkaa. Millään muulla ei ole v.t.unkaan merkitystä.

      1. Siellä luvataan kampäk.

        ”Lähettiin porukalla karibialle ja aiotaan pysyä täällä, ja tullan kun saatte Suomen nousuun. ”

  17. Vastaavan mestarin työ on aika mielenkiintoinen paletti nykyään ainakin isoissa liikkeissä. Työnkuva on muuttunut johtamisesta ja valvomisesta papereiden pyörittelyyn ja palaverissa juoksemiseen. 2h päivässä menee laskuntarkastuksiin isoimmilla työmailla, niitä saattaa tulla päivittäin kymmeniä. Pahimmillaan palaverissa menee 4h päivässä, raportoinnissa loppupäivä, johtamiseen ja valvontaan ei aikaa jää, välillä ei kerkeä syömässä käymään. Ylitöitä ei saa tehdä.

    Isojen liikkeiden paperisotkut ja muu byrokratia on liian raskas ja lisää tulee koko ajan. Pomoille tärkeintä että raha liikkuu ja laput on kunnossa, itse rakentaminen on unohdettu siinä sivussa.

    Urakat lasketaan tiukoille ja ei aina ole varaa kuin vastaavaan ja työmaainssiin joka parhaillaan on juuri koulusta valmistunut. Kaikki vastuu kuitenkin vastaavalla, vaikka oman työn hyvin tekemiseen ei ole annettu mitään mahdollisuuksia.

    Koiran hommaa, kohta vaihtuu vaikka sitten tuollaiseksi valvojaksi. Loppuun tässä ihminen itsensä polttaa, ja niin on moni valitettavasti tehnytkin. Herääköhän tähän asiaan kukaan koskaan, tuskin koska raha.

    1. Kyllä meillä työmaalla työmaainsinööri hoitaa pääosan paperitöistä, miten vaativaa on työmaapäiväkirjan kirjoittaminen? 😀 Myös vastaavan pitäisi osata priorisoida työtehtäviään ja määritellä mikä tuo oikeasti lisäarvoa. Mikäli ei osaa niin saattaa olla väärissä työtehtävissä.

  18. Lattialämmityksen putket pitääkin olla vähän kierossalöysällä, jotta ne eivät viiletessään vetätäydy ja irtoa liittimistään että siten ja.

  19. Joskus rakentaja on haastanut kuntansa rakennustarkastajan oikeuteen, koska ovat kokeneet luvanmyöntäjän olevan osasyyllinen rakennuksen syntyyn, joka siis on ollut näin valtava pettymys. Kuntaa ei ole saatu korvausvastuuseen, kunhan se on varmistanut, että muotoseikat ovat tulleet toimitetuiksi. Tosiasiallisesti hankkeen isäntä oikeuslaitoksen mukaan joutuu sekä maksamaan laskut, että olemaan yksin hankkeensa lopputuloksen kanssa, eniten apua onkin sopimuksiin kirjattavista viittauksista, tuomarille ne merkitsevät enemmän kuin taitava AA. Jutun ponttina on ilmeisesti olla vastapainoa valvonnasta heitetyille aiemmille jutuille, nuori koulutettu mestari, jolle on tarjottu heikkotasoinen työvoimakoulutus+2500 e/kk brutto, ei ilmeisesti taloudellisessa ahdingossaan ole ymmärtänyt, mihin on ryhtynyt tai tullut peräti hyväksikäytetyksi.

  20. Heh, ei tarvinnut kuin lukea kourallinen ensimmäisiä kommentteja niin saatiin meemejä vuosituhannen loppuun asti.

  21. Valvojaksi menee ne, jotka eivät kykene itse vetämään projektia omatoimisesti ja rahaa tuhlaamatta.
    Näitä vaan nyt rupeaa olemaan liikaa, kun ei ne muuta osaa kun kysellä papereita ja jos¨
    jotain rakentamiseen liittyvää niin sormi menee suuhun.

    1. Työnjohtajapula on kai pahimmillaan korjausrakentamisessa. Työnjohtajiksi, päälliköiksi ja jopa valvojiksi on kelpuutettu henkilöitä olemattomalla koulutuksella. Moni on suorittanut RAT-tutkinnon ja sitä mainostetaan merkittävänä koulutuksena ja annetaan helposti ymmärtää, että sen suorittanut on jotenkin verrattavissa rakennusmestariin. Tilannetta myös käytetään hyväksi ja tiedossa on useampikin puheissaan (vale)mestari ja (vale)insinööri. Olen ollut työnantajan puolesta vastaanottamassa useamman RAT-tutkinnon. Se on pääosin höpöhöpö-koulutus, mutta kurssin järjestäjälle hyvää bisnestä. Kurssilla opetetaan jotain työmaan hallinnon käytäntöjä, mutta ei yhtään tekniikkaa tai matemaattisia aineita. Ei ole mitenkään harvinaista törmätä RAT:n suorittaneeseen, jolle yksinkertainen prosenttilaskukin tuottaa vaikeuksia.

      Nykyään tutkintojen kirjo on niin sekava, että edes alalla olevat eivät ole niistä kaikista perillä, saati tilaajat, esimerkiksi taloyhtiön hallituksen jäsenet. Tietysti kokemuksella ja asenteella merkitystä, mutta kyllä perustiedot tekniikasta ovat silti välttämättömiä. Ammattiliitot voisivat ottaa asiakseen selkeyttää asiaa, tekemällä esimerkiksi yhteisen tiedotuskampanjan, missä tutkintojen sisältö ja laajuus pääpirteittäin selvitetään.

    1. Voisivatko ammattiliitot jopa lähteä tarjoamaan koulutusta ihmisille, ja näin toteuttamaan todellista edunvalvontaa parantamalla jäseniensä osaamista? Vai onko ryyppääminen Levillä tärkeämpää?

    2. Hyvä laatu on vastuunkantoa. Vastuu kuuluu myös sinulle työntekijänä, että teet asiat kunnolla.

        1. Hätäily ei kannata, se kannattaa muistaa.Toivoa sopii, että sinäkin opit sen.

          1. Et taida kyllä olla ollut pisneksessä viimeaikoina mukana.

          2. Töitä olen tehnyt arvon hofnar 25 vuotta ja se on ollut oikeaa työtä eikä sätkän vetämistä ja kyräilyä nurkissa.

          3. Lattekjsia joka lähtöön. En polta ollenkaan, se ob sinun lapsellinen kuvitelmasi.

  22. Taitaa järkyttävän paljon suurempi ongelma alan kannalta olla raneilijajäärät piiloagendoineen ja oma lehmä ojassa joka käänteessä sotkuineen. Eiväthän nämä penskat sentään operoinnin tasosta ja määrästä päätä.

  23. Itsellä parhaimmat kokemukset ovat nimenomaan nuoremmista työmaamestareista, joten yleistys on turhaa.

  24. Tuo ”mestari”-nimike pitäisi kieltää noilta keltanokilta kokonaan ennen kuin ovat olleet työmaalla oikeissa töissä ja niiden työnjohtotehtävissä vähintään viisi vuotta!
    Esim. 23 v ”mestari”, heheheh…oppipoika jos edes sitäkään. ”AMKmestari”…yhä paranee :))))

  25. Jokainen valvoja varmaan on huomannut, miten asia on.

    Vastaavalla työnjohtajalla tulee työn toteuttamiseen
    ja johtamiseen tarvittavien käytännön tietojen
    lisäksi olla riittävät tiedot rakentamista koskevista
    säännöksistä, määräyksistä ja viranomaisohjeista.

    Pienehkön ja rakenteiltaan yksinkertaisen rakennuksen
    vastaavana työnjohtajana voi toimia myös
    henkilö, jolla ei ole edellä tarkoitettua tutkintoa,
    mutta jolla muutoin voidaan katsoa olevan tehtävään
    tarvittavat edellytykset.

  26. Mitähän Tallberg valvojana on tehnyt asioiden parantamisen suhteen ? Samaa paskaa jauhaa kopissa työnjohdon kanssa

    1. Vakavasti ottaen suunsoitto on paha ongelma duunarihommissa. Se on aivan sama kuin näillä fooorumeilla olevan paskan määrä.

  27. Se riitttää nykyään valvojalta kun osaa käyttää kypärää hihnalla, käyttää suojalaseja ja viiltonahkahanskoja ym.
    Sitä ihmettelen kun isot pomot pitää aina suojalaseja kun otetaan kuvaa tai haastattelua. Ottakaa nyt näissä
    asioissa terve järki käteen. Laittaa nyt listoja paikoilleen hanskat ja suojalasit päällä. Perkele mitä touhua!

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi