Asuntotuotantotarpeelle on laadittu Asuntotuotantotarve 2020–2040 -tutkimuksessa kaksi skenaariota, jotka eroavat toisistaan kotitalouksien koon kehityksen osalta.
Trendiennusteessa perherakenne pysyy nykyisellä tasolla ja kutistuvat kotitaloudet -skenaariossa yksin asuminen yleistyy entisestään.
Tutkimus arvioi vuosittaisen lisärakentamisen tarpeen Manner-Suomessa olevan vuositasolla vähintään 30000 asuntoa.
Jos nuorten aikuisten irtaantuminen lapsuudenkodeistaan kuitenkin aikaistuu ja yhden aikuisen kotitalouksien määrä jatkaa kasvuaan, asuntoja on rakennettava vuosittain 35000.
Parilla edellisellä vuosikymmenellä toteutunut asuntotuotantomäärä on ollut keskimäärin noin 32 000 asuntoa vuosittain, mutta vuosivaihtelut ovat olleet suuria.
Perhekoolla muuttoliikettä suurempi vaikutus
Tutkimuksen lähtökohtana ovat olleet Tilastokeskuksen syksyn 2019 alueellinen väestöennuste ja toukokuussa 2020 julkaistut asumisen tilastot.
Suomen väkiluku ei enää juurikaan kasva, ja Tilastokeskuksen alueellisessa väestöennusteessa sen arvioidaan kääntyvän laskuun 2030-luvun alussa.
Tutkimuksen mukaan asuntotuotantotarpeen kasvu johtuu kaupunkien luonnollisesta väestönkasvusta, maahanmuutosta, yhden aikuisen talouksien yleistymistä ja nuorten itsenäistymisen aikaistumisesta.
Perhekoon kutistumisella on ollut kahdenkymmenen viime vuoden aikana suurempi vaikutus asuntotuotantotarpeeseen kuin muuttoliikkeellä.
”Asumisen suuri rakennemuutos on viime vuosikymmeninä ollut yksinasumisen ja yhden aikuisen talouksien määrän kasvu. Tämä trendi tulee todennäköisesti vahvistumaan entisestään tulevina vuosikymmeninä, mikä kasvattaa asuntotarvetta”, sanoo tutkimuksesta vastannut VTT:n erikoistutkija Terttu Vainio.
VTT ennusti alakanttiin
Vuoden 2016 tammikussa julkistetussa arviossa asuntotarpeeksi ennustettiin noin 30000 asuntoa. Pohjana oli kaupungistumismalli. Taantuvassa kehityksessä tarve olisi ollut selvästi pienempi.
Vuoden 2012 alussa asuntotarpeeksi ennustettiin 24000-29000 asuntoa vuosille 2012-2020. Vuosien 2020-2030 tarve arvioitiin silloin vielä hieman tätä edeltävää tarvearviota pienemmäksi.
Nyt julkistetun ennusteen mukaan uusia asuntoja tarvittaisiin seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana jopa yli 700 000. Niistä entistä isompi osuus, lähes 90 prosenttia kohdistuu neljälletoista suurimmalle kaupunkiseudulle.
Yksin Helsingin seutukunnan osuus olisi melkein puolet asuntotarpeesta.
Suuriin kaupunkiseutuihin on tutkimuksessa laskettu työssäkäyntialueet, joiden väestö on noin 100 000 asukasta tai enemmän. Alueellisessa tutkimuksessa keskityttiin asuntotuotantotarpeen kehityksen arviointiin näillä seutukunnilla.
Kasvavilla kaupunkiseuduilla tarvitaan kahden seuraavan vuosikymmenen aikana enemmän uusia asuntoja vuosittain kuin kahdella edellisellä vuosikymmenellä on rakennettu.
Suurten kaupunkien asuntotuotanto olisikin pidettävä mahdollisimman tasaisena riippumatta siitä, millaisen romahduksen koronapandemia aiheuttaa talouteen, tutkimuksessa todetaan.
Riskinä patoutuva kysyntä ja tempoileva tuotanto
Tutkimuksessa on arvioitu koronapandemian vaikutusta asuntotuotantotarpeeseen. Asuntotuotanto oli vuosina 2015–2019 huomattavasti ennakoitua vilkkaampaa ja sen arveltiin tasaantuvan selvästi vuosina 2021–2025.
Pandemian aiheuttaman taloussuhdanteen heikkenemisen vuoksi pudotus uusien asuntojen aloitusmäärissä on kuitenkin jyrkkenemässä.
”Asuntotarve ei katoa mihinkään, mutta uhkana on, että koronakriisin talousvaikutusten seurauksena asuntotuotanto romahtaa samalla tavalla kuin finanssikriisin aikaan. Tällöin kysynnän jumiutuminen ja patoutuminen voi nostaa asumisen hintaa ja vaikeuttaa muun muassa nuorten muuttamista omilleen. Tuotannossa äkkipudotusta seuraa yleensä aikanaan äkkinousu, mikä ei ole kenenkään etu”, Vainio sanoo.
Tutkimusraportissa arvioidaan, ettei koronakriisi jätä pysyvämpiä jälkiä asuntotarpeeseen eikä vuoteen 2040 ulottuvaa ennustetta ole sen vuoksi muutettu.
”Joissain arvioissa koronan on nähty kääntävän asuinmieltymyksiä kaupungeista kohti väljempiä ympäristöjä. Koronakriisillä on pysyviä vaikutuksia yhteiskuntaan, mutta kaupungistumisen juurisyyt eivät katoa mihinkään. Koronakriisi muuttaa todennäköisesti vain asumisen laadullisia preferenssejä”, arvioi Rakennusteollisuus RT:n pääekonomisti Jouni Vihmo.
Vihmo toimi Asuntotuotantotarve 2020–2040 -tutkimuksen tilanneita tahoja edustavan ohjausryhmän puheenjohtajana. VTT päivitti asuntotuotantotarvelaskelmat Rakennusteollisuus RT:n, ympäristöministeriön, SAK:n, Kuntarahoituksen ja Hypon toimeksiannosta.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “VTT on kasvattanut arviotaan uusien asuntojen tarpeesta – nyt pitäisi rakentaa jo 30000-35000 asuntoa vuodessa”
Väestörakenne alueittain muuttuu nopeammin kuin asuntokanta muuttuu uudistuotannon ja poistuman avulla. Tulevaisuudessa tarvittava asuntokanta pitäisi osata ennakoida (sijainti, asuntokoko,talotyyppi) vuosikymmeniä etukäteen.
Hyvä, että erilaisia skenaarioita pohditaan, ja tutkitaan.
Väestöennusteita on suhteellisen helppo tehdä lähikuukausiksi, mutta virhemarginaalit kasvavat samalla jos vuosia tulee ja samalla etäisyyttä nykyhetkeen tulee lisää. Asuntotarve omaa mm. hintajoustoa ja monia muitakin riippuvuuksia. Jos asuminen halpenee suhteessa palkkoihin ja eläkkeiden kehitykseen, asumisen kysyntä kasvaa. Silloin halutaan lisää kakkosasuntoja, kolmosasuntoja ja lisää neliöitä. Jos asuminen on kovin kallista, sitten asumisen kysyntä suhteessa laskee. 2000-luvulla mm. kakkos- ja kolmosasuntojen määrä on kasvanut. Valtio lisäsi taannoin vielä työasuntoihin liittyviä veroetuuksiakin. Ruokakunnalla voi nykyään olla yksi asunto jollain paikkakunnalla, toinen asunto toisella paikkakunnalla, ja mahdollisesti vielä loma-asunto kolmannella paikkakunnalla. Sekin vaikuttaa tulevien vuosikymmenten asuntojen laskennalliseen tarpeeseen, että paljonko kakkos- ja kolmosasuntoja jatkossa on. Talouskriisin yksi suuri riski asuntomarkkinoille on se, jos se kääntää globaalin muuttoliikkeen virtoja jollain tavoin. Vielä ei tiedetä, mitkä maat ja mitkä alueet ovat koronakriisin suurimpia voittajia ja mitkä suurimpia häviäjiä globaalisti. Joistain paikoista väki todennäköisesti lähtee tämän kriisin jälkeen laskuun, ja toisissa paikoissa nousuun. Myöskään sitä ei tiedetä, mitä valtio tulevina vuosina tekee rahoitusvajeensa kattamiseksi. Jos toimenpiteet ovat asumisen kustannuksia (esimerkiksi kaukolämmön hinta, kiinteistöverot, sähköverot, arvonlisävero, asumisen tukien jälkeen ruokakunnalle maksettavaksi jäävä osuus) olennaisesti kasvattavia, voi asumisen määrällinen kysyntä kutistua sivuvaikutuksena. Tai jos vastaavasti tiedossa olisikin veronkevennyksiä, voisi asuntojen kysyntä kasvaa lisääkin.