Kokeile kuukausi maksutta

Eliel Saarisen Hvitträskin kylpyhuone palautuu ennalleen – ”Harvoin arvokiinteistön interiööriä selvitetään näin tarkasti”

Vanhan kylpyhuoneen restaurointi vaati vuosien selvitystyön ennen työhön ryhtymistä.

Kirkkonummelle vuonna 1903 valmistunut, kansallisromanttiseen tyyliin rakennettu Hvitträsk toimi aluksi sen suunnitelleiden Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin perheiden kotina.

Kirkkonummelle vuonna 1903 valmistunut, kansallisromanttiseen tyyliin rakennettu Hvitträsk toimi aluksi sen suunnitelleiden Eliel Saarisen, Herman Geselliuksen ja Armas Lindgrenin perheiden kotina.

Vain kaksi vuotta Hvitträskin valmistumisen jälkeen arkkitehtikolmikon keskinäinen yhteistyö Hvitträskissä toimineessa arkkitehtitoimistossa päättyi ja Lindgren perheineen muutti takaisin Helsinkiin.

Hvitträsk

  • Rakennettu 1901–1903 arkkitehtien Saarinen, Gesellius ja Lindgren kodeiksi ja arkkitehtitoimiston käyttöön
  • Vuodesta 1916 Eliel Saarisen omistuksessa ja kesäasuntona 1920-luvun lopulta vuoteen 1949
  • Anelma ja Rainer Vuorion omistuksessa 1949–1968
  • Museona vuodesta 1971 ja museotoiminnasta vastaavana Suomen kansallismuseo
  • Senaatti-kiinteistöjen ylläpitämä vuodesta 2015
  • Kunnostustöitä vuosittain mm. vesikattoon, julkisivuihin sekä pihan tukimuureihin ja pergolarakenteisiin
  • Kylpyhuoneen ennallistaminen valmistumassa toukokuussa 2021
  • Urakoitsijana Rakennusentisöintiliike Ukri oy
  • Restaurointiarkkitehtina Arkkitehdit Mustonen oy

Geselliuksen kuoleman jälkeen vuonna 1916 rakennuskokonaisuus jäi Saarisen ja hänen perheensä omistukseen. Eliel Saarinen muutti 1920-luvulla Yhdysvaltoihin, mutta Hvitträsk palveli hänen perheensä kesäasuntona aina vuoteen 1949. Sen jälkeen paikka oli yksityisessä edustuskäytössä.

Yleisöä palvelevana museona Hvitträsk on toiminut vuodesta 1971, ja vuodesta 2014 sen ylläpidosta on vastannut Senaatti-kiinteistöt.

Ennen Senaatin tuloa mukaan Hvitträskin kunnossapitoon oli huomattavasti vähemmän resursseja, ja vanhoihin rakenteisiin on siksi jouduttu tekemään mittavia korjauksia. Ateljeen kattoikkunoiden korjaus vuosina 2015–16 toimi koekorjauksena päärakennuksen laajemmalle vesikattokorjaukselle. Vuodesta 2019 päärakennuksen eteläsiiven kattoja on korjattu kiireellisyysjärjestyksessä. Ne saatetaan loppuun tänä vuonna, ja ensi vuonna on vuorossa pohjoissiiven vesikatto.

Samalla kun rakenteita on tutkittu ja korjattu, on paneuduttu myös interiöörin hienouksiin tavoitteena kunnostaa sisätilat niin, että alkuperäiset pinnat saadaan vähitellen esiin.

”Saimme näkyviin alkuperäistä kosteutta kestävää tapettia myöhemmin lisättyjen lastulevy- ja vanerikerrosten alta. Samalla pääsimme tutkimaan alkuperäistä seinärakennetta tarkemmin”, rakennusrestauroija Anni Hassi Rakennusentisöintiliike Ukri oy:stä kertoo.

Alkuperäinen tapetti paljastui myöhemmin lisättyjen kerrosten alta. (Kuva: Matti Vuohelainen)

Hassi on työskennellyt Hvitträskissä jo yli viiden vuoden ajan ja päässyt tutustumaan arkkitehtikolmikon aikanaan ideoimiin ratkaisuihin. Työn kuluessa tehtyjen tutkimusten avulla on selvinnyt muun muassa se, miten kosteudenkestävä tapetti on saatu aikaan.

”Rakenne koostuu pahvista, jota on vahvistettu liisterillä, öljy-liitupohjusteilla, ohuella puuvillakankaalla ja maalikerroksilla. Siihen aikaan ei ollut valmiita materiaaleja tähän tarkoitukseen, vaan rakenne piti ideoida itse saatavilla olevista materiaaleista”, Hassi kertoo.

Immi Vaartio (vas.) ja Saara Sairanen pääsivät perehtymään vanhoihin rakenteisiin ja pinnoitusmenetelmiin. (Kuva: Matti Vuohelainen)

Tarkat tutkimusmenetelmät

Senaatti-kiinteistöjen sopimusarkkitehtina Hvitträskin kunnostukseen vuosikaudet keskittynyt Olli Helasvuo Arkkitehdit Mustonen oy:stä kertoo rakenteiden visuaalista tutkimustyötä täydennetyn korjausrakentamisessakin harvoin käytetyillä menetelmillä, kuten mikroskooppitutkimuksin ja kemiallisin reaktioanalyysein.

”Näin on saatu lisätietoa siitä, mitä materiaaleja alun perin on käytetty. Myös alkuperäisistä työtavoista on saatu osviittaa samojen tutkimusten avulla”, Helasvuo kertoo.

Restaurointiin erikoistuneena Helasvuo pitää poikkeuksellisena, että arvorakennuksen interiööriä selvitetään niin tarkkaan kuin Hvitträskissä.

Yleensä resurssit riittävät julkisivujen ja näkyvimpien tilojen korjaamiseen ja entisöintiin.

”Arkkitehtuurissa ja rakennuttajien suhtautumisessa siihen on onneksi yleistynyt se ajattelutapa, että kaikki aiemmin toisarvoisina pidetyt tilat saavat yhtäläisen huomion kuin juhlavampina pidetyt. Ne kertovat paljon aikansa ajattelusta ja arvomaailmasta”, Helasvuo sanoo.

Immi Vaartio kunnostaa karmia. (Kuva: Matti Vuohelainen)

Senaatin rakennuttajapäällikkö Selja Flink ja Suomen kansallismuseon intendentti Mikko Teräsvirta pitävät viime aikoina tehtyjä tutkimuksia ja korjauksia tärkeinä, koska heidän mukaansa myös museovieraita kiinnostaa, millaisia keittiöitä ja kylpyhuoneita talouksissa on eri aikoina ollut.

Kun Hvitträskin rakennukset valmistuivat, kylpyhuoneet olivat uutta ja erityisesti vauraan väen suosiossa. Saunaa ei Hvitträskissä Saaristen aikaan ollut, mutta rannassa oli ahkerassa käytössä uimahuone.

Alkuperäisestä Eliel Saarisen kylpyhuoneesta ei ole valokuvia eikä piirustuksia, mutta samoihin aikoihin päärakennuksen pohjoissiivessä Herman Geselliuksen käytössä olleesta kylpyhuoneesta on valokuva.

Anni Hassia hyödytti entistämistyössä se, että Hvitträskin alkuperäinen kylpyamme on säilynyt. (Kuva: Matti Vuohelainen)

Lindgrenin ja myöhemmin Geselliuksen asuttama pohjoissiipi paloi 1920-luvun alussa ja kylpyhuone irtaimistoineen siinä samalla.

Eliel Saarisen valurautainen kylpyamme sen sijaan oli tallella varastossa. Se tullaan pintojen kunnostuksen jälkeen sijoittamaan paraikaa restauroitavana olevaan vanhaan kylpyhuoneeseen.

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Eliel Saarisen Hvitträskin kylpyhuone palautuu ennalleen – ”Harvoin arvokiinteistön interiööriä selvitetään näin tarkasti””

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat