Energiatehokkuuden merkitys kasvaa koko ajan. Energiatehokkuus käy järkeen, vaikka ei uskoisikaan ilmastonmuutokseen, sillä joka tapauksessa energia maksaa tulevaisuudessa selkeästi nykyistä enemmän.
Periaatteessa maapallolla riittää esimerkiksi kaasua ja öljyä vielä melko pitkäksi aikaa, erityisesti jos epätavanomaiset resurssit lasketaan mukaan. Öljyn ja kaasun maantieteellinen jakautuminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin tasaista. Lisäksi epätavanomaisten resurssien käyttöönotto on useimmissa tapauksissa paitsi kallista, myös mahdollisesti ympäristölle erittäin haitallista.
Paikoitellen voi toki käydä kuin Yhdysvalloissa, missä viime vuosina kunnolla käyttöön otetut liuskekaasuvarannot ovat tehneet maasta kaasun suhteen lähes omavaraisen. Euroopassa sen sijaan kaasuntuotanto on laskussa ja kysyntä nousussa, joten riippuvaisuus kaasun tuonnista kasvaa. Liuskekaasua on myös Euroopassa, mutta sen hyödyntäminen on selkeästi hitaampaa kuin Yhdysvalloissa.
Uusiutuvalla energialla toimivan energiahuollonkaan luominen ei tapahdu päivässä, vaikka se suuntana toki toivottava onkin. Lisäksi uusiutuvat energiamuodot tarvitsevat vielä pitkään tuekseen fossiilisia polttoaineita.
Katsoi asiaa siis kestävyysnäkökulmasta tai kylmän taloudellisesta vinkkelistä, on energiankulutuksen tehostamisen ja ”negawattien” tarve todellinen.
Haasteena on soveltaa energiatehokkuutta yhdessä terveen järjen kanssa ja ottaa huomioon muutakin kuin energiatehokkuus itsetarkoituksena, esimerkiksi rakennuksissa asumismukavuus. Energiatehokasta ei ole rakentaa matalaenergiataloa, jossa on huono mikroilmasto. Eikä myöskään eristää rintamamiestaloa niin, että se homehtuu.
Merkittäviä energiankäytön tehostuksia tavoiteltaessa on hyvä miettiä, mihin keskittyä ja minkä systeemin osan energiatehokkuutta parantaa todellisten muutosten aikaansaamiseksi. Voi hyvin olla, että se 80 prosenttia tuloksista tuottava 20 prosenttia ei ole näkyvin osa parannettavaa systeemiä. Rakennusalalla yleisesti käytetty peukalosääntö 1:5:200 kuvaa rakennuksen rakentamisen, ylläpidon ja siellä tehtävän työn kustannusten suhdetta. Itse rakentamisprosessin tehostaminen on tietenkin erittäin tärkeää. Mainittu suhdeluku kertoo kuitenkin, miten paljon suurempi rooli ylläpidolla ja rakennuksessa tehtävän työn tehokkuudella on kustannuksiin, myös energian.
Haaste on tehdä energiatehokkaista tuotteista sellaisia, että kuluttaja ostaa niitä, koska ne ovat parempia ja houkuttelevampia kuin enemmän kuluttavat, eikä vain sen takia, että ne ovat energiatehokkaita. Samalla olisi tärkeää tehdä loppukäyttäjälle helpoksi erottaa aito energiatehokkuus valitettavan yleisestä viherpesusta. Hienoa olisi, jos energiatehokkuus olisi ajattelutapa, eikä vain insinööritiedettä sovellettuna yhteen osa-alueeseen elämästämme, tai määräysten täyttämistä yhdessä asiassa ja koko asian unohtamista muualla.
Jos ajattelemme, ettei yksittäinen teko tai yksittäinen ihminen vaikuta mihinkään, mikään ei muutu.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Energiatehokkuus tavaksi”