Lapsen kuolemaan johtanut Laukaan ratsastusmaneesin sortuma herättää taas kerran kysymyksen, miksi rakennusalalla suhtaudutaan leväperäisesti ihmisten turvallisuuteen? Onnettomuustutkintakeskus varoitti jo kesäkuussa 2010 Isola-nimellä toimitettujen ratsastusmaneesien teräsrakenteisiin liittyvästä turvallisuusuhasta, jonka se oli havainnut Liedossa sortuneen maneesin tutkimusten pohjalta. Laukaalla sortuneessa maneesissa oli vastaava rakenne.
Samantyyppinen leväperäisyys liittyi Järvenpäässä vuonna 2010 romahtaneen urheiluhallin tapaukseen. Onnettomuustutkintakeskus tiedotti Järvenpään hallin kaltaisten, Nordic Hall Oy:n toimittamien rakennusten riskeistä ympäristöministeriölle, mutta tieto kulki huonosti eteenpäin. Myöhemmin halleja laitettiin usealla paikkakunnalla käyttökieltoon tai rajoitettiin niiden käyttöä. Suomessa on satoja ainakin osittain Järvenpään hallin kaltaisia kohteita, ja ikävä epäily on, että läheskään kaikkia ei ole tarkastettu.
Onnettomuustutkintakeskuksen varoituksille ja suosituksille on viitattu kintaalla ympäristöministeriötä myöten vuodesta 1999 lähtien, jolloin Onnettomuustutkintakeskus ensimmäisen kerran esitti vakavan huolen suomalaisen rakentamisen rakenteellisesta turvallisuudesta.
Romahdusten estämiseen tähtäävän rakennusten katsastusmenettelyn toteuttaminen on kuvaava esimerkki. ”Mietimme samankaltaisia määräaikaisia tarkastuksia kuin palopuolella”, kehittämisjohtaja Helena Säteri totesi vuonna 2003. Asiaa mietittäessä on kymmeniä halleja romahtanut. Vuoden 2006 kattoromahdussesongin aikaan Onnettomuustutkintakeskus suositti katsastusmenettelyä. Asiaa valmistellaan vasta nyt, tämän vuoden alussa aloittaneessa Kansallisen rakenteellisen turvallisuuden johtoryhmässä.
Rakennusten turvallisuusriskeihin on ryhdyttävä suhtautumaan ilmailualan kaltaisella vakavuudella. Lentokoneet pysyvät maassa, jos niiden turvallisuudessa havaitaan puutteita. Resurssipulaan tai viranomaisten keskinäisiin vastuurajoihin vetoaminen ei käy verukkeeksi. Rakennusten katsastusmenettely on saatava lopultakin käyttöön, samoin vaaratilanteiden laajempi tietokanta ja tiedotusmenettely. Selkeä toimenpide olisi määrätä Onnettomuustutkintakeskuksen havaitsemia riskirakenteita sisältävät kohteet käyttökieltoon siihen saakka, kunnes niiden turvallisuus on varmistettu.
Ympäristöministeriö ei voi ylimpänä valvontaviranomaisena enää väistää vastuutaan rakennusten turvallisuudesta, vaikka kunnat hoitavatkin käytännön toimenpiteet. Jonkun on kannettava asiassa poliittista tai virkavastuuta. Henkilöitä on vaihdettava, jos parannusta ei muuten saada aikaan. Teknillisen korkeakoulun professori Pekka Kanerva arvioi jo vuonna 2003, että pahimmillaan esimerkiksi hallien romahtamiset olisivat voineet aiheuttaa satojen ihmisten loukkaantumisen tai kuoleman. Hyvä tuuri jatkui myös vuosina 2006 ja 2010, jolloin kymmeniä kattoja tuli alas. Onnea on ollut, mutta yksikin uhri on liikaa.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Hengenvaarallista piittaamattomuutta”