Irtiotto työnantajista

Työmarkkinaneuvottelut alkoivat irtiotolla – Rakennusliitto järjesti keskiviikkona 14 minuutin työnseisauksen, jota täydensi tiedote, että työnantaja ei suhtaudu työturvallisuuteen vakavasti, kun kerran on valmis pidättämään seisauksen ajan palkan. Se jäi kertomatta, että työnantajat eivät tainneet pidättää palkkoja muualla kuin Rakennusliiton tiedotteessa. RT:n sisäisessä tiedotteessa sanottiin, että juridisesti se toki on mahdollista.

Pääasia oli kuitenkin saada lähetettyä omalle porukalle viesti, että veljeily loppui – jopa aiemmin yhteisiksi koetuissa työturvallisuusasioissa – ja nyt alkaa kova kädenvääntö. Neuvotteluihin tultiin sitten, ei suinkaan akateeminen vartti, vaan tasan 14 minuuttia myöhässä.

Työnantajat olivat pitäneet oman aloituskokouksensa, jossa he totesivat, että suhdannepiikin huipulla ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. Jos ratkaisusta näyttää tulevan kallis, niin silloin sopimuskaudesta tulee lyhyt, ja uusi tehdään, kun nähdään mihin suuntaan rakentaminen pidemmällä tähtäimellä kehittyy.

Raha on luonnollisesti neuvottelujen pääkysymys, sillä sairaanhoitajat hoitelivat riman korkeuden muidenkin puolesta. Asiakysymysten puolelle sen sijaan menee, miten korotuksia painotetaan. Rakennusliitto haluaisi painottaa taulukkopalkkoja, vaikka niillä ei normaali suomalainen rakennusmies suostu edes työmaalla kääntymään.

Tämä TES:n mukainen minimipalkka on kuitenkin se taso, jolla ulkomaalaiset pääasiassa työskentelevät. Rakennusliiton päähuolena ei varmaankaan ole se, kuinka moninkertaista palkkaa virolaiset saavat Suomessa kotimaahansa verrattuna, vaan minimipalkan korotuksella pyritään vähentämään ulkomaisen työvoiman käyttöä. Käytännössä voi käydä kuitenkin niin, että toimintaa vain siirtyy entistä enemmän harmaalle puolelle, mikä ei ole kenenkään etu.

Kovaa keskustelua käydään varmaan myös vuokratyövoimasta. Sen käyttöä on rajoitettu silloin, kun tarjolla on myös omaa työvoimaa. Mutta kiertotiekin on jo olemassa: työnantaja siirtää oman väen enemmän tai vähämmän vapaaehtoisesti kokonaan vuokrafirman palvelukseen, kuten Rakennuslehti viikko sitten kertoi. Siinä säästyy palkanlaskenta- ja lomautuskustannuksia ja kukaan ei voi verrata, maksetaanko vuokratyövoimalle eri palkkaa kuin omille. Vaatimus samasta palkasta samasta työstä koskee vain niitä tapauksia, kun on olemassa vertailukohta eli jos työmaalla on yksikin suomalainen työntekijä. Mutta jos kaikki tekijät otetaan Virosta, niin silloin kaikille voi maksaa ”minimipalkkaa”. Tälläinen toiminta voi yleistyä, jos rakennusalan suhdannavakaus järkkyy.

Myös tasa-arvo miesten ja naisten välillä puhuttaa. Rakennusalan ikiaikainen perinne on, että urakkapalkassa on arvostettu miehistä voimaa. Siksi tasoitetyötä tekevät maalarit tienaavat selvästi enemmän kuin koristemaalausta harjoittavat naiset. Tähän voi olla vaikea saada muutosta, vaikka jo puolet maalarikurssien oppilaista on naisia.

Rakennusalan on otettava alan naisistumisen myötä kantaa myös hoitovapaisiin. LVI-puolelle se sopisi mainiosti, sillä ”putkinaisia” ei ole raksalla näkynyt. Maalausalan työnantajille asian hyväksyminen on jo paljon hankalampi kysymys.

Myös työaikakysymyksistä tulee hankalia, sillä tähän saakka rakennusala on voinut luottaa siihen, että valtio huolehtii talvikauden lomautusten kustannuksista. Asfalttimiehet esimerkiksi tekevät koko vuoden työtunnit täyteen kesän aikana ja lomailevat talven kesäkuukausilta laskettujen korkeiden ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten turvin. On toki ymmärrettävää, että tarjotut työt eivät kiinnosta niin kauan kuin valtion piikki on auki. Tämä ns. kausityöttömyys on yksi syy siihen, että rakennusalalla on täystyöllisyydestä huolimatta edelleen poikkeuksellisen paljon työttömyyskorvausten saajia.

Työantajat ovat ehdottaneet siirtymistä työaikapankin käyttöön, kuten muussakin teollisuudessa. Siihen kerätään vapaita esimerkiksi ylitöistä ja vuosilomien säästövapaista. Säästetty työaika voidaan pitää yhtäjaksoisena, pidempänä vapaana. Rakentajia tämä ei ole kiinnostanut, koska valtion piikkiin voi lomailla leveämmin.