Nyt kun vihoviimeinenkin jäärä on saatu vakuutetuksi siitä, että ylenmääräinen hiilidioksidin tuppaaminen luontoon saattaa olla pidemmän päälle huono juttu, jäämme odottelemaan tuloksia. Balin ilmastokokouksesta voi tulla käännekohta; ilmastonmuutoskeskustelu muuttuu ilmastonmuutostoiminnaksi. Tai sitten ei.
Balin kokouksen tavoitteena on sopia päälinjat seuraavasta maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta, kun Kioton aika päättyy vuonna 2012. Konferenssista on kiirinyt jo etukäteistietoja, että teollisuusmaat olisivat torpanneet päätöslauselman ensimmäisen version tiukat energiansäästötavoitteet pois. Alkuperäisessä luonnoksessa esitettiin, että teollisuusmaiden tulisi vuoteen 2020 mennessä vähentää päästöjään 25-40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Etenkin Yhdysvallat, Kanada ja Japani ovat vastustaneet sitä.
Yhdysvaltojen kohdalla tulos ei yllätä. Juhlapuheista ja tuoreen Nobel-palkitun Al Goren menestyksekkäästä pr-työstä huolimatta maan talouselämä pitää huolen siitä, että mitään sellaista, mikä voisi huonontaa Yhdysvaltain kilpailukykyä ei tulla tekemään. Siinä ei yhden presidentin vaihtaminen vielä auta.
Nyt kun Australiakin on vihdoin allekirjoittanut Kioton sopimuksen, on Yhdysvallat viimeisenä merkittävänä teollisuusmaana sopimuksen ulkopuolella. Yhdysvaltoja on hankala painostaa mukaan seuraavaankaan sopimukseen, ellei maa joudu kärsimään hirmumyrsky Katrinan kaltaisista ilmiöistä yhä useammin.
Yhdysvallat ei ole ainoa maa jarruttamassa ilmastonmuutoksen estämiseksi tehtävää työtä. Mitään järisyttävää Balilla tuskin saadaan aikaan, vaikka kokous alkoikin maanjäristyksen merkeissä. Teollisuusmaiden on hieman vaikeaa perustella kehittyville maille miksi niiden pitäisi suitsea omaa kehitystään, jotta maailma säästyisi teollisuusmaiden aiheuttamilta seurauksilta.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Ja kaikilla hyvä tahto”