Käänteinen ALV – sotku työmaille, ilo harmaille

Lainsäätäjä on määrännyt, että rakentamisessa otetaan käyttöön käänteinen arvonlisävero 1.4.2011 ja sen jälkeen alkavissa sopimuksissa. Työmaille on leivottu mahtava taikina hoidettavaksi. Ohessa on hieman lyhennettynä esimerkki erään rakennusurakan tarjouspyynnön mukana tulleesta urakkaohjelmasta.

Paalutusurakoitsija toimii alkuvaiheessa työmaan pääurakoitsijana sekä johtovelvollisena. Pääurakoitsijan velvollisuudet siirretään betonirakenneurakoitsijalle, kun tämä aloittaa urakkasuorituksensa. Velvollisuudet siirretään myöhemmin teräsrakenneurakkaan. Päivämäärät kirjataan työmaa- ja urakoitsijakokousten pöytäkirjoihin.

Mielenkiintoista on selvittää jälkeenpäin kuka ja missä vaiheessa toimii verolain tarkoittamana pääurakoitsijana. Ovatko kaikki vai eikö kukaan?

Kohteessa on useita noin 150 betonikuution anturoita a´ 30 autokuormaa. Betonoitaessa voi hyvin olla tilanne, että samaan anturamuottiin yhtä aikaa toiseen päähän valetaan betonia suoraan rännipurkuna betoniautosta ja toiseen päähän pumppaamalla. Pumppubetonille ja rännipurulle on verottaja määritellyt erilaisen verokohtelun. Auta armias, jos osan valutyöstä vielä tekee joku alaurakoitsija ja osan omat työntekijät.

Toinen esimerkki kertoo, miten tapahtuu kohteessa esiintyvien massiivisten betoniseinien teko.

Timpuri pystyttää telineen: veroton työ. Sitten sama timpuri pystyttää muotin: verollinen työ. Vai olisiko muottityö laissa tarkoitettu tilapäinen rakennelma?

Raudoittaja aloittaa raudoituksen: verollista työtä. Hän tekee itselleen telineen, että yltää ylös asti: veroton työ. Hän raudoittaa loppuun: verollinen työ. Purkaa telineensä: veroton työ.

Timpuri asentaa toisen puolen muotin paikalleen: verollinen työ, tekee valutelineen: veroton työ. Sitten valetaan betoni, torninosturilla verottomana työnä ja pumpulla verollisena.

Valutelineen purku on verotonta, muotin purku verollista.

Aamulla siivooja on siivonnut sosiaalitilat: veroton työ. Mutta koska sitä työtä ei riitä koko päiväksi, hän puhdistaa iltapäivällä muotteja: verollinen työ.

Esimerkkejä vastaavista työvaiheista on vaikka kuinka paljon.

Lainmukainen toiminta edellyttää jokaista 5-6 työntekijää kohden kellokallen, joka seuraa arvonlisäverollisen työn toteutumista.

Tällä sopallako lainsäätäjä poistaa harmaat markkinat suomalaisesta rakentamisesta? Ainakin on varma, että näistä saadaan varsin ankaria tulkintaerimielisyyksiä aikaiseksi verottajan ja niiden yritysten välillä, jotka yrittävät hoitaa asiansa lain mukaan.

Toisaalta – saattaisi olla kaikkein helpointa, että kukaan ei edes yritä, heitetään kuukausittain joku summa tyrkylle ja annetaan verottajan tehdä jälkeenpäin laskelma ja sitten arvioidaan, kannattaako riidellä vai maksetaanko pois. Verottajan resurssit tietäen, tämähän olisi vähän kuin ylinopeutta ajaisi, sattuu tutkaan – tai sitten ei.

Ne, jotka ovat pelanneet vilppiä tähän asti, saavat mahtavan työkalun käsiinsä.