Teetätin muutamia vuosia sitten kandityön työturvallisuuskampanjoiden onnistumisesta ja vaikutuksista. Tuloksena oli: ”Kaikki kampanjat ovat saavuttaneet asetetut tavoitteensa”. Vastausta vaille jäivät kysymykset, oliko tavoitteet asetettu riittävän haastavasti tai oliko niihin satsattu resurssi tuloksen väärti. Tuloksista ei myöskään voinut päätellä, olisiko tapaturmakehityksen hyvä trendi toteutunut ilman kampanjoita?
Oma vastaukseni on ollut, että tapaturmat eivät olisi vähentyneet ilman kampanjoita. Tästä evidenssinä olen käyttänyt muun muassa Laitinen-Marjamäki-selvitystä TR-mittauksen vaikutuksista työturvallisuuteen. Sen mukaan yleistä työturvallisuustasoa kuvaavat indeksit korreloivat selkeästi työmaan tapaturmatasoon.
Työmailla, missä on viikkotarkastukset tehty käyttäen TR-mittausta ja työmailla, jotka ovat osallistuneet näihin kampanjoihin, on sattunut selkeästi muita työmaita vähemmän tapaturmia. Edes nolla tapaturmaa -vuosituloksia saavuttaneet yritykset eivät ole pitäneet suurta ääntä, eihän siitä tilaajakaan ole yleensä palkinnut.
Yhteiskunta näyttää kuitenkin ”palkitsevan” tapaturmista aina työnantajaa sakoilla huolimatta yrityksen yleisestä turvallisuuspanostuksesta ja kehitystrendistä. Huuto rangaistusten koventamisesta on näin tullut kuultua.
Nolla tapaturmaa on nostettu Rakennusteollisuus RT ry:n 10-vuotistavoitteeksi. Sen pääteemoille – Investointi työturvallisuuteen kannattaa aina, Taitava tilaaja asettaa tavoitteet ja luo edellytykset turvallisuudelle, Turvallisuus alkaa minusta -asenne jokaisen ohjenuoraksi ja Koulutus luo perustan turvalliselle työskentelylle – on asetettu myös toimintaohjelma niin liittoyhteisölle kuin liittojen jäsenyrityksillekin.
Tulosten välimittaus tapahtuu eri yhdistysten hallituksissa. Työturvallisuuskaravaani on liikkeellä ja ”haukuntaa” kuuluu vanhan tavan mukaan. Näitä sivuääniä ovat ylläpitäneet niin yksittäiset urakoitsijaedustajat kuin työntekijätkin. Näyttävimpiä ”haukkuja” ovat olleet kesän 2009 asetusuudistuksesta liikkeelle lähtenyt kypäräkeskustelu, aluehallinnon koordinaatioryhmän tulkinnat pykälien tarkoituksesta sekä TR- ja MVR-mittauksen sisältö ja osaaminen.
Johtaja Mika Tynkkynen TVL:stä analysoi rakentamisen työturvallisuuden positiivista kehitystä toteamalla, että ”Rakentamisen toimialalla on viime vuosina panostettu voimakkaasti työturvallisuuteen ja sitä koskevaan lainsäädäntöön, mikä myös vaikuttaa vahinkotaajuutta alentavasti. Suurten yritysten omat taajuudet ovat pudonneet keskimäärin 29 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2010. Hyvä kehitys heijastuu myös aliurakoitsijoiden turvallisuuden kehittymiseen.”
Ulkomaisen työvoiman perehdyttämisen onnistuminen on oma lukunsa. Yrityksissä, missä ulkomainen työvoima on osa omaa työvoimaa, perehdyttäminen on mennyt perille. Itsenäisenä aliurakoitsijana toimivan aliurakoitsijan työntekijät näyttävät kuitenkin noudattavan yrityksen mukanaan tuomaa kulttuuria. Tässä on vielä haastetta Turvallisuus alkaa minusta -kampanjoille.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Kenestä turvallisuus alkaa rakentamisessa!”