Pääkaupunkiseudulla kaivataan keinoja vuokra-asuntotarjonnan lisäämiseksi. Alueen elinkeinoelämän kasvu vaarantuu asuntojen puutteen vuoksi. Tästä vallitsee laaja yhteisymmärrys niin poliitikkojen, virkamiesten, elinkeinoelämän kuin asuntosijoittajien kesken. Keinovalikoimasta asuntojen lisäämiseksi ei kuitenkaan ole muodostunut yhteistä näkemystä.
Nykyisessä hallitusohjelmassa on todettu, että asuntotuotannon pääomatarve tyydytetään valtion pitkäaikaisin ja halpakorkoisin lainoin. Lainojen menekki on kuitenkin ollut laimeaa ennen kaikkea niiden käyttöön liittyvien yleishyödyllisyysrajoitusten vuoksi. Vuoden 2000 alusta voimaan tullut yleishyödyllisyyslainsäädäntö on tyrehdyttänyt valtion tuella tehtyjen asuntojen rakentamisen koko Suomessa.
Valtion lainoituksen käyttö rajoittaa asuntojen ja omistajayhtiön pääomien käyttöä lähes ikuisesti. Yhdenkin uuden kohteen toteuttaminen jatkaa kaikkien saman omistajan asuntojen (myös niiden, joiden omat rajoitukset ovat päättyneet) rajoituksia 40 vuodella. On selvää, että nämä säännökset ohjaavat yksityisessä omistuksessa olevia asuntosijoittajia välttämään Ara-rahoitusta.
Sato tuotti ennen lainmuutosta noin 500 valtion tukemaa vuokra-asuntoa vuodessa, mutta edellä mainitun lainsäädännön voimaantulon jälkeen – ei yhtään. Näin ollen pelkästään Saton osalta asuntotarjonnasta on tähän päivään mennessä jäänyt pois 6 000 vuokra-asuntoa. Kutakuinkin sama tilanne on muillakin toimijoilla. Olemme useilla foorumeilla ilmaisseet tahtomme uusien valtion tuella rakennettavien vuokra-asuntojen tuottamiseen, jos lainoitukseen liittyvät rajoitukset kohdistuisivat vain lainoitettavaan kohteeseen ja olisivat kestoltaan enintään 20 vuotta. Silloin Sato olisi valmis investoimaan satoihin uusiin Ara-vuokra-asuntoihin vuosittain.
Tilannetta selvittämään on vuosien varrella perustettu useita työryhmiä, jotka ovat todenneet tarpeen tarkastella rajoituslainsäädäntöä sen lieventämiseksi. Asuntosijoittajia, rakennuttajia ja rakentajia edustavat järjestöt ovat kaikki tuoneet julki, että yleishyödyllisyyssäännösten lieventäminen on ehdoton edellytys tuotannon lisäämiseksi.
Nyt olisi vihdoin aika tunnustaa tosiasiat ja muuttaa lainsäädäntöä siten, että se kannustaa valtion tukeman asuntotuotannon käynnistämiseen. Tällä hetkellä tilanne lienee koko valtion tuotantotuen historian synkin.
Asumisen hintaan voidaan vaikuttaa paitsi tarjontaa lisäämällä myös asemakaavamääräyksiä muuttamalla. Metropolialueella kysyntä kohdistuu pinta-alaltaan pieniin asuntoihin ja siksi suuriin keskipinta-aloihin johtavista määräyksistä pitäisi luopua. Lisäksi nykyiset esteettömyys-, autopaikka- ja yhteistilavaatimukset nostavat rakentamisen ja asumisen kustannuksia. Tarkkoihin yksityiskohtiin puuttuvan kaavasääntelyn sijaan voisi sallia toimijoille vapauksia asuntosuunnitteluun.
Näyttää siltä, että toimintaedellytysten kiristykset ja valvonnan lisääminen eivät ole auttaneet saavuttamaan tavoiteltuja asuntopoliittisia päämääriä. Nyt kannustavamman aikakauden alulle voisi olla tilausta.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Lisää vuokra-asuntoja lakia muuttamalla”