Outoja lääkkeitä homekorjauksiin

Työterveyslaitoksen eduskunnalle tekemä homeraportti on isoine lukuineen hätkähdyttävä, mutta uusien tutkimustulosten sijaan se kertaa vain vanhoja selvityksiä. Sen keskeisimmät lähteet ovat vuosilta 1994-2002. Tuorein koko rakennuskannan kattava tutkimus korjausrakentamisesta on vuonna 2002 valmistunut VTT:n Korjausrakentaminen 2000-2010-tutkimus. Siitä on nyt tehty johtopäätöksiä, mikä on kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten osuus koko rakennuskannasta vuonna 2010.

Jo lähtökohta on väärä, sillä homeongelmat painottuvat ennen 1990-lukua valmistuneisiin rakennuksiin, kuten pien- ja rivitaloihin. Näiden ongelmien syyt ovat tiedossa ja otettu jo pitkään huomioon rakentamisessa. Esimerkiksi tasakatto ei ole nykymateriaaleilla mikään ongelma, kylpyhuoneet tehdään nykyisin sertifioiduilla menetelmillä ja tiilijulkisivuissa on kunnollinen tuuletus.

Outoa on, että työterveyden asiantuntijat ehdottavat lääkkeeksi vanhojen rakennusten ongelmiin vain toimenpiteitä uudisrakentamiseen. Parhaimmillaan raportin tekijät ovat oman aihealueensa eli homesairauksien arvioinnissa, mutta sen sijaan rakentamiseen annetut ehdotukset haiskahtavat lähes puoskaroinnilta.

Homevauriot painottuvat erityisesti kuntien kiinteistöihin. Kunnissa korjausvelka on kasvanut samaan aikaan muiden velkojen kanssa, joten uusille kunnanvaltuutetuille tullut taakka on entistäkin raskaampi. Raportissa ehdotetut toimenpiteet eivät kosketa kuitenkaan  vanhoja vaan tulevia rakennuksia.

Miten homeongelmaa korjaa ehdotus rakennusprosessin vastuiden selkiyttämisestä? Mitä esimerkiksi tarkoitetaan pääsuunnittelijan ja rakennusurakoitsijan vastuun lisäämisellä? Takuuaikojen pidentämistä  vai mitä?

Toimenpide-ehdotuksissa puututaan hyvin vahvasti sopimusvapauden periaatteisiin, ja loukataan niitä. Ketä palvelee se, että suunnittelija ei tietäisi vastuidensa ylärajaa? Pienet toimistot eivät uskaltaisi tarjota silloin ollenkaan, ja isot lisäisivät tarjoukseen riskivarauksia. Ehdotus jopa hämärtäisi entisestään vastuita. Tämä ei tarkoita että suunnitteluun käytetään enemmän resursseja, vaan varaudutaan mahdolliseen vahinkoon.

Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki lähtee siitä, että rakennuttaja hankkii ammattitaitoisen suunnittelijatiimin ja ammattitaitoisen urakoitsijan, joiden kanssa tekee tarvittavat sopimukset. Tämän vastuuketjun epämääräinen hämärtäminen aiheuttaa epätietoisuutta ja entisestäänkin hämärtää vastuita, jotka on sovittu sopimuksissa.

Outoa on myös ehdotus ihan uudesta rakennusvalvontavirastosta. Onko  nyt oikea aika kasvattaa byrokratiaa? Kuntien soisi käyttävän nämäkin rahat korjausvelan lyhentämiseen.

Ehdotus kiinteistöjen omistajien lakisääteisestä pakkosäästämisestä on rinnastettava veroihin. Minne ja miten pakkosäästöt käytännössä toteutetaan ja kuka niitä hallinnoi? Eikö omistaja voi enää hoitaa omaa omaisuuttaan siten kuin itse parhaaksi näkee? Putkiremontit vievät jo nyt ison osan korjausrahoista. Tähän kun lisätään ympäristöministeriön halu ohjata taloyhtiöiden niukat korjausrahat taloudellisesti usein kannattamattomaan energiansäästöön,  jää ennakoivaan homeriskien torjuntaan entistä vähemmän rahaa.

Miten korjausrakentamisen tilastoinnin kehittämisellä voidaan puuttua kosteus- ja homeongelmiin?  Kiireisempää olisi, että VTT saisi eduskunnalta rahaa tehdä uusi, perusteellinen korjausrakentamisen tarvekartoitus. Siinä nähtäisiin, mitä on tehty ja mitä on vielä korjaamatta. Tätä se ehdotti jo viime vuonna, mutta rahaa löytyi vain TTL:n kirjallisuusselvitykseen. TTL:kin olisi kaivannut VTT:n uusinta tietoa.

Vanhojen rakennusten homeongelmat eivät ratkea sillä, että työterveyden asiantuntijat antavat suosituksia nykyrakentamiseen. Poikkitieteellistä osaamista tarvitaan, mutta niin, että jokainen kunnioittaa toistensa osaamisaluetta. Vielä tärkeämpää on, että puututaan siihen sairauteen, minkä diagnoosi on paljastunut eikä lähdetä pohtimaan sen ohi uudisrakentamisen mahdollisia ongelmia.