Riidanrakentaja on juristin ”paras” kaveri

Tietoa kirjoittajasta Seppo Mölsä
Toimituspäällikkö, seppo.molsa@rakennuslehti.fi, Twitter: @SeppoMls
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Rakennuttajapäivien mielenkiintoisinta antia ovat aina olleet juristien keskustelut riitatapauksista. Mustan huumorin piiriin voi panna kokeneen juristin huomautuksen, että juristi on rakentajan paras ystävä ja jokaisen kannattaisi hankkia sellainen.

Itseäni on miellyttänyt paljon enemmän rovaniemeläisen rakennusliikkeen johtajan näkemys, että juristikoulutuksestaan huolimatta hän ei halua viedä mitää riitaa oikeuteen, koska kavereitaanhan vastaan siinä sitten riideltäisiin.

Juristit haluaisivat lisätä omaa rooliaan rakentamisessa nykyisestäkin. Nyt juristit pyydetään mukaan rakentamisen loppuvaiheessa, sillä meillä on valitettavasti opittu saksalaiset tavat pyrkiä tekemään katetta loppuselvityksen riidoilla.

Fiksumpaa olisi hakea mallia Britanniasta, jossa ongelmia pyritään ratkomaan ulkopuolisin asiantuntijavoimin jo heti ongelmien ilmaannuttua. Ongelmat eivät jää siten muhimaan.

Tärkeätä onkin tilaisuuden puheenjohtajan, A-Insinöörien toimitusjohtaja Jyrki Keinäsen mukaan tehdä ero sen välillä halutaanko riidassa voittaa vastustaja vai saada riitaan ratkaisu. Ensimmäisessä vaihtoehdossa tarvitaan juristia ja jälkimmäisessä asiantuntijaa.

Juristeja rahakkaat välimiesoikeudenkäynnit luonnollisesti miellyttävät. Kysymykseen siitä, pitäisikö välimiehiksi ottaa myös rakentamisen asiantuntija, saatiin yksimielisen kielteinen vastaus – juristeilta. Juristit toivoivat, että rakentajat tyytyisivät todistajien asiantuntijapalkkioihin.

Hovioikeus ei tunne rakentamista

Sen verran itsekriittisyyttä rakennusalan juristeilta löytyi muuta juristikuntaa kohtaan, että hovioikeuden joitakin tuomioita he moittivat alan yleisen oikeustajun vastaisiksi.

Varsinkin konsulttien tunteita ovat kuumentavat hovioikeuden kummalliset tulkinnat valvontakonsulttien vastuista. Oikeus on lähtenyt linjaamaan yhteisvastuun käsitettä tavalla, mitä KSE:n ja YSE:n pelisäännöt eivät tunne. Asiaan kaivattaisiin kipeästi Korkeimman oikeuden kantaa tai sitten asia pitäisi erikseen viedä alan sopimusehtoihin.

Hovioikeus korotti vuonna 2017 korjausurakan valvojalle määrättyjä vahingonkorvauksia puolesta miljoonasta noin miljoonaan euroon. Valvontasopimuksessa valvojan vastuun enimmäismääräksi oli sovittu 75 000 euroa, mikä sekin oli tuplasti valvontapalkkion verran.

Vuonna 2001 hovioikeus määräsi valvojan maksamaan viiden miljoonan markan korvaukset Loimaan kirkon julkisivukorjauksen epäonnistumisesta. Tässäkin tapauksessa urakoitsija oli mennyt konkurssiin. Valvontapalkkio oli 46 000 markkaa.

Tapauksille oli yhteistä, että urakoitsijat olivat menneet konkurssiin ja konsultit (Pöyry ja Vahanen) nähtiin riittävän isoiksi ja varakkaiksi vastaamaan kustannuksista.

Rakennuslaista tulee pakkolaki YSE:ä vastaan

Hovioikeuttakin enemmän kritiikkiä tuli ympäristöministeriön juristeja kohtaan. Parhaillaan on käynnissä rakennuslain uudistaminen tavalla, joka nostaa urakoitsijoiden niskakarvat pystyy. Kun ympäristöministeriö ei saanut rakennusalan järjestöjä uusimaan YSE:ä niin, että rakentajat ottaisivat takuuaikojenkin muodossa vastuun siitä, että rakennuksissa ei ole kosteusongelmia, niin asia halutaan viedä nyt rakennuslakiin. Sieltä se tulisi pakottavana lainsäädäntönä, jota rakentajat eivät voisi enää omissa sopimusehdoissaan vesittää YSE:n tavoin.

Aluksi virkamiehet koettivat kepillä jäätä ja esittivät myös vastaavan mestarin henkilökohtaisten laatuvastuiden lisäämistä. Kun se ei saanut suosiota, niin nyt ehdotuksena on pääurakoitsijan vastuun lisääminen. Ajatuksena on, että rakennushankkeissa voi olla kohtuutonta, että amatööritilaaja joutuu vastaamaan ammattilaisten tekemisestä. Siksi ehdotus on, että pääurakoitsija vastaa koko rakennushankkeen teknisestä toteutuksesta.

Rakennusteollisuus RT:n lakimiehen Karri Kiviojan mukaan se onnistuu kvr-hankkeissa, mutta tilaajat haluavat käyttää myös jaettuja urakoita tai alliansseja. Pilkkomista ei voi lopettaa ministeriön mahtikäskyllä. Sidotaanko tässä myös tilaajan käsiä eli se ei voisi enää suhdannetilanteen huomioon ottaen käyttää omaa harkintavaltansa urakkamuodon valinnassa?

Pelkona on myös, että pienet yritykset karsiutuvat pois pääurakoitsijan roolista. Laaja vastuu tarkoittaa nimittäin sitä, että urakoitsijalla pitää olla kykyä ja valtaakin ohjata suunnittelua ja toisaalta myös kyseenalaistaa suunnitteluratkaisut. Monien päiväkotien kohdalla suunnitelmien järkevöittäminen olisi voinut olla ihan paikallaankin. Mutta isompi kysymys on, loppuuko vau-arkkitehtuuri lain voimin ja pakotetaanko kaikki laatikkoarkkitehturiin?

Suomen toimitila- ja rakennuttajaliiton toimitusjohtaja Jyrki Laurikaisen mukaan ehdotukset ovat niin mahdottomat, että ne kaatuvat viimeistään lausuntovaiheessa.

Toisaalta ajatukset viiden vuoden vastuuajasta ovat alkaneet kypsyä rakentamisessa ilman pakkoakin. Niitä ja vielä pidempiäkin takuuaikoja käytetään jo silloin, kun niihin nähdään teknistä tarvetta (lasikatot, vesikatot)  ja allianssiurakoissa ne ovat jo arkipäivää.

Elinkaarihankkeissa rakennusliikkeet itse ovat vaatineet normaalia pidempiä takuuaikoja huomattuaan, että oma vastuu yltää 20-25 vuoteen.

Juristipaneelissa herätti kuitenkin hymyilyä kiinteistöjuristi Vesa Puiston kovat puheet Helsingin Sanomissa, missä hän esitti, että tilaaja (taloyhtiö) voisi takuuaikojen osalta luopua YSE:n käytöstä, koska YSE rajaa takuuaikoja. Se tilaaja, joka tuohon neuvoon tarttuun, ei saa yhtään tarjousta tai sitten pitkä vastuuaika on leivottu hintaan mukaan.

(Edellistä kappaletta on korjattu 21.1. sillä Helsingin Sanomien artikkelissa Puisto sanoi, että YSEn vastuunrajoituksista voisi olla urakan tilaajan (taloyhtiön) kannalta järkevää sopia toisin. Hän ei ollut siis romuttamassa koko YSE:ä.)

Riitaisa ala, rahakkaat riidat

Rakentamisen on sikäli herkullinen ala juristeille, että alalla riittää rahakkaita riitoja. Riita-ajat ovat jopa pidentynet ja vaatimusten määrä kasvanut.

Osin syypää on YSE, jossa ei tunneta aikarajoja milloin vaateet on tehtävä. Ne kasautuvat siksi hankkeen taloudelliseen loppuselvitykseen. Jos nähdään, että vastapuoli on tuomassa sinne ison määrän asioita, niin into omien vastavaateiden tekoon kasvaa ja lopulta kilpaillaan vaadekoon paksuudella.

Tyypillinen rakennusriidan juurisyy on yleinen pahanolo. Jos kerran riidellään, niin riidellään sitten kaikesta mahdollisesta.

Riidoista tulee helposti myös henkilökohtaisia. Monesti taustalla voi olla jopa kommunikaatio-ongelmat eli ei ole ymmärretty toisen sanomista tai kirjoitusta.

Yllättävän paljon riitoja ovat aiheuttaneet projektinjohtourakat. Puutteellinen tai virheellinen suunnittelu ja se kuka siitä lopulta vastaa, on tyypillinen riidan aihe. Tilaaja on saattanut kuvitella, että kun hän lykkää suunnittelun ohjauksen projektinjohtourakoitsijalle, voi hän pestä kätensä hankkeesta.

Projektinjohtourakassa väitetään olevan jopa suoranainen valuvika, jota uusittavissa sopimusehdoissa pyritään nyt poistamaan. Projektinjohtourakka olisi heti alussa tarvinnut samanlaiset yhteistoimintaa tukevat työkalut, jotka allianssiurakka toi leanin mukana tullessaan.

Allianssiurakoita ei ole nähty oikeudessa, sillä allianssissa riidat selvitetään allianssin sisällä. Se on hyvä malli muillekin. Istutaan samassa pöydässä niin pitkään, että juristeja ei tarvita.

Megaprojektien asiantuntijan viesti rakennuttajille

Rakennuttajapäivän pääpuhuja oli amerikkalainen tekniikan tohtori Patricia Galloway. Valitettavasti junaliikenteen takkuaminen esti monia meistä kuulemasta koko hänen esitystään megaprojektien riskienhallinnasta. Siksi lopussa on video hänen  esityksestään Australiassa, joka käsittelee mega- ja gigaprojektien johtamista Australiassa. Hyvä esimerkki kulttuurieroista on hänen huomionsa, että länsimainen sopimuskäytäntö perustuu osapuolten väliseen epäluottamukseen ja japanilainen luottamukseen.

Patrician tärkein viesti Rakennuttamispäivän esityksessä oli se, että megaprojektin (on sitten vaikka Raidejokeri, joka ei edes täytä megeprojektin määritelmää) aluksi pitäisi aina pitää työpaja riskeistä. Riskiarvinnon tulee olla laaja, ja riskeistä tulee arvioida niiden todennäköisyydet ja vaikutukset niin kustannuksiin kuin aikatauluunkin. Kaikkia riskejä ei välttämättä edes voida tunnistaa eli ei pidä valita suunnittelussa positiivisinta arviota siitä miten hanke sujuu. Siksi mukaan riskiarviointiin kannattaa pyytää ulkopuolisia asiantuntijoita, joilla on kokemusta vastaavanlaisten hankkeiden ongelmista ja kustannuksista.

Jos ja kun riskejä aliarvioidaan, seuraa tästä ongelmia ja riitoja. Patricia Galloway arvioi seminaarissa riitojen juurisyitä seuraavasti:
• Psykologiset syyt
• Ylioptimismi
• Alibudjetointi
• Projektisuunnittelussa säästäminen
• Riskien aliarvionti
• L&M varaukset puutteellisia

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 15 kertaa

15 vastausta artikkeliin “Riidanrakentaja on juristin ”paras” kaveri”

  1. Hei,

    Korjaatteko ystävällisesti artikkelin virheellisen tiedon siitä, että olen vaatinut YSE 1998-ehtojen heittämistä romukoppaan. Jutussa mainitussa Helsingin Sanomien artikkelissa sanoin, että YSEn vastuunrajoituksista voisi olla urakan tilaajan (taloyhtiön) kannalta järkevää sopia toisin. En ole missään vaiheessa esittänyt koko YSEn tai sen minkään osan joutavan romukoppaan.

    T:Vesa Puisto

    1. Korjattu

      Rakennuttajapäivien keskustelussa todettiin, että YSE 98 on tilaajien ja urakoitsijoiden yhteisesti neuvottelema kokonaisuus. Vastuuaikojen rajoitusta on siksi katsottu osana kokonaisuutta. Sopimusehdoista ei voi poimia pois niitä asioita, jotka eivät miellytä. Toki silloin, kun on perusteltuja teknsiä syitä, kuten kattotöissä, takuuaikoja voidaan sopimuksella pidentää.

      Sitäkin pohdittiin, mikä muuttui kun vastuuaika piteni yhdestä kahteen vuoteen. Ei ilmeisesti monikaan asia. Entä jos vastuuaika pitenisi kahdesta vuodesta viiteen vuoteen? Tällä pidennyksellä olisi luonnollisesti jokin kustannusvaikutus.

      Joskus vuosia sitten Rakennuttajapäivillä juristi Aaro Liuksiala pohti pitäisikö YSE:ä uudistaa Ruotsin mallin mukaiseksi. Ruotsissa ei puhuta törkeästä ja tuottamuksellisesta virheestä, jonka osoittaminen kymmenvuotisvastuun osalta on tilaajalla (usein amatöörillä), vaan siellä riittää, että virhe on olennainen.

      Meillä ympäristöministeriö (Hannele Pokka) on pontevasti vaatinut YSE:n uudistamista, jotta varsinkin kosteusongelmiin löytyisi selkeä vastuutaho. Rakennusteollisuus on kuitenkin vastustanut jo 20 vuotta vanhojen pelisääntöjen uudistusta, vaikka esimerkiksi uudet yhteistoiminnalliset toteutusmuodot ovat ajaneet niiden ohi. Pelkona on se, että nykyiset YSE-ehdot ovat kilpailumielessä kyseenalaiset. Miksi yritykset eivät voisi vapaasti kilpailla esimerkiksi takuuajoilla? Jos YSE avataan, voi Kilpailuvirasto esittää siihen muitakin kilpailua lisääviä muutoksia. Niistä ei voisi siten enää sopia järjestöjen kesken. Sama tapahtuu jos asiat viedään rakennuslakiin.

  2. Lisä- ja muutostyöt aiheuttavat niin paljon harmia, että kannattaa pysytellä kokonaisurakoissa varsinkin saneerauksessa. Suunnittelussa ohjeistaa tietomalli ja operoinnissa korkein oikeus.

    1. Miksi jatkat tätä absurdien kommenttien sarjaa?? Jos edellytät kokonaisurakkaa saneerauksessa, niin silloin sinun tulee myös olla valmis, joko maksamaan valtavan suuresta riskistä ylihintaa tai maksamaan huomattavia summia erittäin tarkoista tutkimuksista, joissa voi siltikin jäädä jokin asia huomaamatta, koska yksinkertaisesti monia vanhoja rakennuksia ei voi tutkia 100 % varmuudella purkamatta niitä kokonaan.

        1. Amatöörin suorittama pientalon rakennuttaminen on täysin eri asia kuin saneerauskohde, jota toteuttaa ammattilainen (olettaen, että hankinta ei ole epäonnistunut).

          1. Saneeraus on tee-se-itse-ämpäri- ja poikamiesten ainut pätemisen kenttä.

  3. Aika pahoja riitoja voi saada nykyään aikaiseksi kun nykyään pitää valokuvata kaikki ja kirjoittaa kaikki sähköpostiin vielä puhelunkin jälkeen + katsoa että kaikki asiat tulee pöytäkirjoihin ja työmaapäiväkirjaan (jonka valvojan pitää kuitata joka viikko tai menee vaikeaksi lopussa). Kyllä ne toiset unohtaa ja pakoilee vastuuta. Toiset taas käyttää luottavaisia hyväkseen sanomalla lopussa, ”minähän kerroin sinulle” kun eivät tasan varmasti ole sanoneet. Tullut tällaista aliurakoitsijoilta joskus ja jopa valvojalta vaikka olisi miten hyvä tyyppi ja yhteistyökykyinen. Onneksi kyse on ollut minun kohdalla vain pikkuasioista tähän mennessä mutta silti pakko ne on kirjata kaikki varsinkin jos tilaajan puolelta hankinnat viivästyy tms että saa lisä-aika vaateen sisälle. Joissakin firmoissa lakimiehet jopa pitää perehdytyksessä oman osionsa että työnjohto ajoissa ottaisi yhteyttä firman lakimiehiin että saadaan kaikki hoidettua kuntoon mahdollista loppu riitaa varten ettei jää vain oman virheen takia heikoille käräjillä.

    Toisaalta parempi mennä käräjille kuin yrittää samasta aiheesta riidellä kokouksesta toiseen, helpompi jättää se sinne ja mennä käräjille, voi tulla jopa halvemmaksi kuin jatkuva setviminen kun haetaan sitä painoa lisää puntariin vaateeseen/loppuselvitykseen. Välttämättä ei mene niin henkilökohtaiseksi riidat ajan kuluessa kesken urakan kun antaa mennä lakimiehille, sitäkin kannattaa miettiä kun riidat on sovittu käräjä-oikeudessa ratkaistavaksi sopimuksessa kuten tilaaja haluaa.

  4. Kiinnostava kirjoitus. Tämä asia pisti silmään ”Osin syypää on YSE, jossa ei tunneta aikarajoja milloin vaateet on tehtävä. Ne kasautuvat siksi hankkeen taloudelliseen loppuselvitykseen. Jos nähdään, että vastapuoli on tuomassa sinne ison määrän asioita, niin into omien vastavaateiden tekoon kasvaa ja lopulta kilpaillaan vaadekoon paksuudella.”

    YSE tuntee aikarajoja vaateille. Kts. KKO 2008:19 muun muassa seuraavaa koskien YSE 1983 menettelytapasääntöjä;

    Kohta 44: avattu lisä- ja muutostöiden yksilöidyn tarjouksen esittämisaikaa, kohtuullinen aika määritelty 1kk (toki tapauskohtainen)
    Kohta 57: avattu urakka-ajan pidennyksen esittämistä lisä- ja muutostöistä johtuen; olisi tullut esittää ennen suoritukseen ryhtymistä
    Kohta 64: avattu tilaajan myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnistä johtuvaa vaatimusta urakka-ajan pidennyksestä; ”yksilöity vaatimus urakka-ajan pidentämisestä viipymättä myötävaikutusvelvollisuuden tultua täytetyksi ja viimeistään ennen alkuperäisen urakka-ajan päättymistä 28.5.1999.”

    1. Hyviä huomioita YSE:stä

      Kansainvälisissä Fidicin ehdoissa vaade on jätettävä 28 päivän kuluessa. YSE:ssä ei ole yhtä selvää aikarajaa, vaan vaateet on yleensä jätettävä viimeistään taloudellisessa loppuselvityksessä. Siksi vaateet kasautuvat loppuun. Tilaisuudessa tosin todettiin, että vaarana voi olla puheoikeuden menettäminen, jos on viivytellyt liikaa.

  5. On tutkittu, että työhön valmistumiseen liittyvä ongelma on työmaalla, vakuudet vain kaniin, mitä enemmän ja pidemmäksi aikaa, sen paremmin tehoaa. Elinkaarimalli on verotuksellisesti huonossa asemassa, kun näiden ongelma muotojen pitäisi olla.

    1. Kirjoitappa taas selkeitä lauseita ja mieluiten siten, että sanomasi kykenee ymmärtämään sellainenkin henkilö, joka ei osaa lukea ajatuksiasi.

    1. Kerropa sitten vaikka tuosta mestarin tekemästä tutkimuksesta, että mihin ongelmiin tämä vakuuksien kaniin laittaminen auttaa. Saako sillä mystisesti paikattua huonoa työnsuunnittelua ja myöhästymisistä johtuvia resurssien tuplabookkauksia yms????? Aika tyhmä pitää olla, jos ei osaa ajatella.

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi