Onnettomuustutkintakeskus julkaisi 21.1.2014 tutkintaselostuksen ”Lapsen kuolemaan johtanut ratsastusmaneesin sortuminen Laukaassa 13.2.2013”. Miten yhdessä hankkeessa voi sattua noin suuri määrä erilaisia vaaroja aiheuttavia virheitä suunnitteluun, toteutukseen, valvontaan ja käyttöön? Rakennusvalvonnan näkökulmasta muutama asia nousee yli muiden.
Kukaan ei vastannut rakennesuunnitelmien kokonaisuudesta eikä suunnitelmien yhteensovittamisesta. Kyseinen tilanne oli hyvin yleinen 1990-luvulla ja on varsin yleinen vielä nykyäänkin. Velvoite toki löytyy nykyisestä maankäyttö- ja rakennuslaista. Laukaan maneesin rakennesuunnitelmissa, siltä osin kuin niitä löytyi, oli varsin huomattavia mitoitusvirheitä.
Hitsaussaumat todettiin tutkimuksissa huonolaatuisiksi ja hauraiksi, saumapaksuudet olivat vajaita ja hitsit huokoisia. RakMK:n osan B7 kohdassa 11 oli laadunvarmistukseen liittyvä käsite ”laatupassi” ja seikkaperäinen esitys sen sisällöstä. Tutkintaselostusta lukiessa jäi vahva vaikutelma, että laadunvalvonta, sikäli kuin sitä oli, epäonnistui.
Jatkuvaa sortumaa ei ollut estetty. Teräsrakenteet oli osin asennettu suunnitelmista poiketen. Betonirakenteista ei voi sanoa samaa, koska suunnitelmia ei löytynyt.
Rakennusvalvonnan resurssien määrä ja osaaminen varsinkin erityissuunnitelmien osalta vaihtelee huomattavasti kuntien välillä. Mahdollisuudet paikallistaa oman kunnan alueella riskirakennukset ja -rakenteet ovat hyvin rajalliset kaikissa kunnissa mutta erityisesti pienissä. Entäpä jos valtiovalta loisi järjestelmän, jossa resursseiltaan rajallisempi kunta voisi ostaa tai vuokrata tällaista erityisosaamista jonkin muun kunnan rakennusvalvonnalta? Vastuu rakennusten kunnosta, huollosta ja riskien hallinnasta on joka tapauksessa maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kiinteistön omistajalla, ei kunnalla.
Pienen tytön piti menehtyä ennen kuin Suomessa havahduttiin, että jotain pitää tehdä olemassa olevan rakennuskannan tarkastamiseksi. Jo vuosia sitten Onnettomuustutkintakeskus esitti suosituksen rakennusten katsastusmenettelystä. Vasta taannoinen ministeri Kiurun jyrähdys sai aikaan, että ympäristöministeriö perusti yhteisen hankkeen rakenteellisen turvallisuuden johtoryhmään kuuluvien liittojen ja Suomen Rakennusinsinöörien liiton kanssa.
RIL on ketterämpänä organisaationa ehtinyt kierrättää lausuntokierroksella oman tarkastusohjeensa. Lausuntokierroksen tuloksista en järkyttynyt, tyrmistyin. Rakenteellinen turvallisuus käsitteenä ei ollut kaikille lausunnon antajille auennut. Ainoa merkittävä asia näytti olevan kustannukset! Mielestäni käsite ”vaiheittain etenevä tarkastus” on RIL:n luonnosvaiheen ohjeessa varsin seikkaperäisesti ja selkokielisesti avattu.
Puolustan käytäntöä, jossa rakennesuunnitelmille edellytetään jo rakennusluvassa ulkopuolinen tarkastus. Läpi koko rakentamisprosessin vaaditaan mielestäni asennemuutosta. Enää ei voi sanoa, että näin on aina ennenkin tehty.
Rakennus- ja kiinteistöala on rakenteellisen turvallisuuden näkökulmasta tienhaarassa, vai onko?
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Rakenteellinen turvallisuus tienhaarassa?”