Kysymykseen oli helppo vastata 1990-luvulla kielteisesti. Alan maine oli saanut kolauksen, kun laman jälkeen IT-ala nosti nopeasti päätään. Opinahjot saivat rahoitusta rakennusalan kustannuksella ainakin silloin, kun Oulussa rakennusalan DI-koulutus lakkautettiin vuonna 1996 tehdyllä päätöksellä.
RIL:n aloitteesta syntyi vuonna 2001 julkaisu ”Korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyön kehittäminen rakennusalalla”. Merkittävää on nyt havaita, että tuota yhteistyötä on ollut. Julkaisusta löytyy mm. TKK:n ja TTKK:n opiskelijoiden arviointeja opinnoista. Ihmetyttää, miten negatiivisia mielipiteitä opiskelusta tuolloin on annettu.
Sama haastattelu tänään toteutettuna tuottaisi epäilemättä aivan toisenlaisia lausumia. Alamme arvostus on palannut etenkin nuorison keskuudessa huolimatta rakennusalaa vaivanneista virheistä mm. kosteuden hallinnassa ja vaativissa kantavissa rakenteissa.
Urapolku rakennusalalla on muuttunut vuosien saatossa. Käytännön kenttä on laaja ulottuen yhteiskunnan kaikille aloille alkaen nuoren opiskelijan työmaaharjoittelusta avautuen myöhemmin taitojen ja motivaation ohjaamille poluille. Harva alan valinnut on kyennyt etukäteen määrittelemään, mihin työtehtävät ovat johtaneet.
Rakenteiden suunnittelu on vuosien saatossa muuttunut. Suunnitteluinsinöörin työpari oli puhtaaksipiirtäjä. Suunnittelija teki rakennelaskelmat ja piirsi luonnokset. Piirtäjä laati piirustuksen kuultopaperille tai muoville tussikynällä. Ulkoasuun kiinnitettiin erityistä huomiota ja piirustuslaudan ääressä käytiin keskusteluja itse suunnitelmasta. Nyt rakennelaskelmat ja rakenteen muun suunnittelun toteuttavat eri henkilöt. Piirtäminen on muuttunut mallintamiseksi. Piirustukset eivät ole näkösällä kuten ennen. Vuorovaikutus työn äärestä on siirtynyt palavereihin. Onko virhemahdollisuus kasvanut?
Virheetön hyvä suunnittelu vaatii pitkän kokemustaustan. Olisiko hyvä palata piirustuslauta-aikaan ottamalla näyttöjen tilalle suuret kuvapinnat, jolloin jo työn alla oleva mallinnus on avoimesti näkyvillä koko suunnitteluryhmälle? Olisiko hiljaisen tiedon siirtyminen nuoren suunnittelijan työhön näin helpompaa ja syntyisikö laatu siinä samalla?
Suunnittelun mielenkiintoisuus on tuotantovälineiden kehittyessä ja alan kansainvälistyessä kasvanut. Suunnitteluorganisaatiot alkavat olla monikansallisia työyhteisöjä. Hyvän suomalaisen koulutuksen saaneille insinööreille avautuu mahdollisuuksia melkeinpä missä maan kolkassa tahansa. Jos matematiikka ja geometria kiinnostavat, niin rakennesuunnitteluala on varma tae mielenkiintoisen uran syntymiselle. Etenkin kokeneista suunnittelijoista on jatkuva tarve kaikkialla.
Suunnittelijapulaa poistaa osaltaan Oulun yliopiston konetekniikan osastolla toimiva Rakennesuunnittelu ja rakentamisteknologia -opintosuunta, joka on ollut osaston suosituin valinta. Diplomi-insinöörejä on valmistunut jo 50, ja aktiivisia opiskelijoita on opintosuunnalla 90. Elinkeinoelämän ja yliopiston yhteistyö on konkreettisesti tuottanut tulosta. Tilanteen uudelleenarviointi on kuitenkin välttämätöntä, jotta rakennusalan tarpeet ja kehitys voidaan turvata.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Valitsisinko rakennesuunnittelun ammatiksi?”