Keskustelin äskettäin tanskalaisen rakennesuunnittelijan kanssa rakennesuunnittelun ja arkkitehtuurin yhteensovittamisesta korkeassa rakentamisessa. Esimerkkinä oli Kööpenhaminan Ørestadin 24-kerroksinen Bella Sky -hotelli, jonka arkkitehtoninen pääajatus säilyi läpi suunnittelu- ja toteutusvaiheen.
Bella Sky muodostuu kahdesta eri suuntiin nojaavasta rakennuksesta. Nojaamiskulma on 15 astetta. Nojaavilla hotellitorneilla on saatu riittävästi päivänvaloa suurimpaan osaan hotellihuoneita, kun rakennukset eivät varjosta toisiaan. Lähistöllä ei ole myöskään rakennuksia, jotka jäisivät niiden varjoon.
Bella Skyn rakennuttaja Bella Center halusi tehdä hotellin, joka muistetaan. Rakennus on tärkeä osa brändäystä. Sitä ei saatu aikaan minimikustannuksilla.
Tanskalainen rohkea esimerkki vie ajatukset vireillä oleviin kotimaisiin kaupunkikehityshankkeisiin ja korkeaan rakentamiseen. Miksi Tanskassa onnistuu se, mikä meillä ei? Miksi arkkitehtuuri on Tanskassa tärkeä osa rakentamista? Miksi meillä korkeista torneista estetiikka on riisuttu minimiinsä ja niistä tuppaa tulemaan ”paksukaisia”?
Tanskalainen rakennesuunnittelija ei nähnyt mitään syytä, ettei vastaavanlaisia projekteja kuin Bella Sky voisi tehdä myös Suomeen. Hän muistutti, että eurokoodisuunnittelu on Suomessakin käytössä. Rakentamismääräyksissäkään ei ole suurta eroa. Kööpenhaminan seudulla tuulee vähintään yhtä paljon kuin Helsingissä, joten tuulikuormatkaan eivät voi olla todellinen syy. Suomalaiseen korkean rakentamisen tasapäistämiseen ei siten jää muuta syytä kuin rakentamiskustannukset.
Tasapäistämisen malliesimerkki on Pasilan Tripla, vaikkei se ole varsinaisesti korkeaa rakentamista. Se on kuitenkin tulevan korkean rakentamisen vieressä.
On mielenkiintoista, miten vähin äänin Triplaa on kehitetty Kalasataman torneista ja Guggenheimin museosta käydyn keskustelun varjossa. Sitä ei ole puitu julkisuudessa. Pasilan keskuksen annetaan syntyä sellaisenaan rataliikenteen solmukohtaan.
Reunaehdoista vai rahasta kiinni?
Senaatti-kiinteistöt ja Helsingin kaupunki järjestivät keskustakorttelista suunnittelu- ja toteutuskilpailun, jonka voittajaksi valittiin YIT Rakennus Oy. Asemakaava on laadittu voittaneen ehdotuksen pohjalta, ja se tuli voimaan vuonna 2015.
Senaatti ja Helsingin kaupunki tekivät kauaskantoisia päätöksiä keskustakorttelin suunnittelu- ja toteutuskilpailun reunaehtoja määritellessään ja voittajaa valitessaan. Toteutuskilpailussa taisi raha, siis rakentamisen kustannukset, vaikuttaa paljon ehdotuksiin.
”Keski-Pasilasta tulee Triplan myötä Helsingin uusi ja elävä keskus ensi vuosikymmenen alussa. Tripla on kolmen korttelin kokonaisuus, johon kuuluu kauppakeskus, pysäköintilaitos, joukkoliikenneasema, asuntoja, hotelleja ja toimistoja”, YIT lupaa nettisivuillaan.
Havainnekuvat kertovat jotain muuta. Alue näyttää niissä radan itäpuolen virastotalojen toisinnolta. Luvattua uutta elävyyttä kuvissa ei näy.
Otin Triplan esille, koska se on Helsingin kakkoskeskuksen kehittämisen alkusysäys. Siksi siltä on ollut lupa odottaa paljon. Nyt sitä rakennetaan ilman suurta keskustelua.
Monella ovat vielä mielessä ne veistokselliset havainnekuvat Pasilan sillan eteläpuolelle suunnitelluista tornitaloista, jotka italialainen arkkitehtitoimisto Cino Zucchi luonnosteli viime vuosikymmenellä. Zucchin tornihahmotelmat ovat olleet asemakaavatyön pohjana, mutta niitä ei toteuteta. Kaupunki aikoo käynnistää tänä vuonna uuden arkkitehtikilpailun 10 tornitalosta.
Viimeistään nyt on aika käydä kunnon keskustelu siitä, mitä Helsingin kakkoskeskus on. Haluammeko, että se on kokonaisuudessaan tasapäistämisen mestariteos?
Tätä artikkelia on kommentoitu 8 kertaa
8 vastausta artikkeliin “Miksi Helsingin kakkoskeskuksen kehittämisestä ei käydä julkista keskustelua kuten Guggenheimista”
Erittäin hyvä ja aiheellinen kirjoitus. Itse olen puhunut ja Rakennuslehdessäkin kirjoittanut korkeista rakennuksista jo yli 20 vuoden ajan (olen Council of Tall Buildings and Urban Habitat -jäsen 1990-alusta lähtien). Ja Guggis on fiasco.
Kaikki tietää, että Helsingissä (ja koko pks-alueella) raha menee kaiken edelle. Kehittäjälle pitää jäädä kunnon kate, jotta homma lähtee liikkeelle. Ja katetta ei tule näillä tonttihinnoilla, jos yrittää jotain näyttävämpää. Helsinki vaatii huippua, mutta hyväksyy tasapaksun laatikon, koska tonttirahat on nannaa. Olisiko joskus toisinpäin paremmin? Halvempi tontti, mutta pidetään kiinni arkkitehtuurivaatimuksista.
Hyvää kritiikkiä Aurilta tulevan itä-Pasilan arkkitehtuurista. Voittanut työ on Koolhaasin näköinen, mutta valitettavasti myös jatkoa virastokeskittymälle. Isoja betoniblokkeja suorassa kulmassa toisiinsa nähden ja kannen päällä. Viihtyisyys on uhrattu itsetarkoitukselliselle urbanismille.
Pasilan keskiosat sopisivat paremmin toimistoille, koska viihtyisää asuinympäristöä sinne ei saa.
Vaarana on että keski-Pasilasta tulee vertikaalinen slummi. Tornitalot kököttävät hajallaan junaradan kupeessa, eikä viihtyisiä ulkotiloja muodostu minnekään.
Todella hyvä kannanotto! Suomalaisessa rakentamisessa ei ole lainkaan kustannusosaamista. Osataan vain ja ainoastaan monistaa menneisyyttä ilman kustannusriskiä. Osataan laskea vain suorakaiteen muotoisten rakennusten rakentamiskustannuksia ja rakennukset on toteutettava neliön muotoisista betonielementeistä.
Missä YIT, siellä bulkki. Vuosaaresta voi käydä ottamassa tuntumaa. Ko. tekele ei korkeutta lukuunottamatta edes muistuta sitä rakennusta jota luonnoskuvat aikanaan esittivät. Se tehtiin niin halvalla kuin kehdattiin – tämän myöntänevät tekijätkin. Se on vaan niin sääli että maan pinnalle, julkiselle paikalle, saa rakentaa sekundaa. Ja sama tultaneen näkemään Keski-Pasilassakin Triplan myötä.
Arkkitehtikilpailun 10 tornitalosta Keski-Pasilaan tulisi olla sellainen, että luovuudelle annettaisiin todelliset mahdollisuudet.
Paljon vaaditaan, paljon on vaatijoita. Mutta kukaan ei koskaan esitä mistä ja miten nämä vaatimukset maksettaisiin. Ainoastaan urakoitsijan lompakko on se mistä voisi ottaa. Ei toimi tämä ajattelu
Kaikki riippukilpailun ohjelmasta. Toivottavasti kyseessä tontinluovutuskilpailu eikä arkkitehtuurikilpailu, joista on saatu tarpeeksi huonoja kokemuksia. Vuosaaren tornistakin järjestettii a-kilpailu, jonka tanskalaiset voittivat elegantilla viipaleellaan. Kun kilpailu järjestettiin ilman toteuttajaa, jä sen tulos vain toteutumattomien suunnitelmien hautausmaalle kuten kovin monet silloisen apulaiskaupunginjohtajan (Vuosaaren kilpailun tuomariston pj) teettämät kalliit suunnitelmat(Simonaukio, salmisaari jne). Ohjelmassa tulee olla sellainen tontin hinta tai vuokra, että se sietää laatuakin, ja kilpailu käydään puhtaasti laatukriteerein