Miten äkäiset äijät korvataan nuorilla naisilla

Kävin tiistaina ensimmäistä kertaa KIRA-foorumissa. Vaihtoehtona olisi ollut nörttiväen Slush-tilaisuus, mutta ilahduttavasti myös kiinteistö- ja rakennusväki puhui samoista asioista eli digitaalisuudesta, virtuaalisuudesta ja älystä.

Kiinteistö- ja rakennusalan järjestöt ovat koonneet tapahtumaan alan vaikuttajia jo pitkään. Itse erehdyin kerran ilmoittautumaan KIRA-talkoisiin, joissa piti pohtia ryhmissä alaa kiinnostavia kysymyksiä. Sain kuitenkin vastauksen, jossa toivottiin, että lähettäisimme toimituksesta mieluummin paikalle jonkun nuoren naistoimittajan. Perusteluna oli, että viisikymppisiä miehiä on järjestöpuolella omasta takaa ihan riittämiin. No, meillä onneksi noita nuoria, upeita naisia riittää.

Näihin lähtöodotuksiin nähden tiistain tilaisuus yllätti positiivisesti. Harmaapääindeksi, jolla mittaan eri tilaisuuksien dynamiikkaa, oli alan keskiarvoja pienempi. Naisiakin oli mukana, joskin vain yleisönä. Viisikymppisten miesluennoitsijoiden joukkoa piristi kuitenkin nuorehko, rastapäinen Juho ”Jufo” Peltomaa. Tämä Raptor-yhtyeen rap-laulaja on nykyisin ZenRobotics Oy:n markkinointijohtaja.

Yliälykäs robotti on looginen mahdottomuus

Päivänä teemaan, älykkyyteen, Peltomaa toi näkemyksiä robotiikan kehittymisestä. Vankkana Asimovin tieteiskirjojen fanina aihe kiinnosti minua kovasti. Robottien tulosta puhuttiin jo 1980-luvulla, kun japanilaiset esittelivät muurausrobotin. Työmailla niitä ei ole kuitenkaan näkynyt.

ZenRobotics on kehittänyt jätteidenkeruurobotin, jonka päivitettyä versiota pidetään jo lähes toimivana. Siksi arvelin, että Peltomaalla olisi hyvä näkemys, miksi robotti pärjää Garri Kasparoville, mutta ei suomalaiselle muurarille.

Vastaus oli yllättävän yksinkertainen. Robotit pärjäävät Peltomaan mukaan hyvin matemaattisissa, tarkasti rajatuissa tehtävissä, kuten shakin peluussa. Niissä niiden laskentateho riittää shakin maailmanmestarin voittamiseen. Kyse ei ole kuitenkaan varsinaisesta älykkyydestä vaan heikosta tekoälystä eli ennalta ohjelmoidusta toiminnasta.

Silloin kun tarvitaan todellista, vahvaa tekoälyä eli kykyä oppia, robotit ovat avuttomia. Niistä ei ole edes sählyn pelaajiksi. Jätteiden lajittelijanakin robotti on vielä kehno. Puupalan se pystyy sensoreidensa avulla erottamaan metallista, mutta jos puu on jäässä tai sen päälle on sotkeutunut sukkahousut, on robotti pulassa.

Televisiossa robotit saadaan tekemään ihmeellisiä asioita, mutta vain laboratorio-olosuhteissa. Sitä päivää ei ole vielä nähty, että robotit irrottaisivat kaapelinsa ja kävelisivät laboratoriosta ulos hoitamaan vanhuksia.

IBM:n Watson-robotin väitettiin selvinneet Turingin testistä, mikä tarkoittaa sitä, että sen kanssa keskusteleva ei pysty vastausten perusteella erottamaan sitä ihmisestä. No, uskoo kuka uskoo. Jo pikkulapsi tietää, kuka on Gandalf, mutta Watson ei  Peltomaan mukaan osannut sanoa onko tämä todellinen henkilö vai kuvitteellinen olento.

Älykkäiden robottien vallankumous on kuitenkin tulossa, ainakin mikäli uskomme Bill Gatesia, ja se mullistaa elämäntapamme vielä perusteellisemmin kuin internet. Peltomaa odottaa, että robotit vapauttaisivat myös arkkitehtuurin, jotta rakennuksia ei suunniteltaisi tekniikan ehdoilla. ”Orjatyönä saatiin aikoinaan paljon parempaa arkkitehtuuria aikaan.”

Tieteiskirjallisuudessa robotit ovat pian keksimisensä jälkeen ylittäneet älykkyydessä ihmisen, tunnetuin seurauksin. Asimovilla ja muutamalla muulla roboteista tuli ihmiskunnan varjelijoita, mutta vielä useammassa kirjassa ja elokuvassa niistä tehtiin ihmiskunnan tuhoajia.

Moni tieteiskirja ja elokuva pohtii myös sitä, voiko robotti, AI, pelkän loogis-matemaattisen älyn lisäksi saada myös muita älykkyyden muotoja. Näitä ovat muun muassa käytännöllinen, musikaalinen, visuaalinen, liikunnallinen ja kielellinen äly sekä ehkä korkeimpana kaikista luova äly ja tunneäly, jolloin lähestytään jo kysymystä tietoisuudesta.

Peltomaan mielestä kysymys siitä, voiko ihminen suunnitella itseään älykkäämmän koneen, sisältää loogisen paradoksin. Jos kone on vaikka vain prosentin älykkäämpi kuin suunnittelijansa, niin loogista olisi, että tällainen kone kykenisi sitten suunnittelemaan koneen, joka on sitäkin prosentin verran älykkäämpi. Kun jatkamme tätä ketjua loputtomiin, niin mihin oikein päädymmekään. Peltomaan mukaan emme ainakaan Terminaattori-elokuvan tyyppiseen maailmaan, jossa robotit jahtaavat ihmisiä. Älykkäillä roboteilla olisi paljon fiksumpaakin tekemistä. Vauhtiin päästyään niiden älykkyyden kehitys ei pysähtyisi vaan kiihtyisi. Tähän uskonnollismielisimmät tieteiskirjailijat kysyvät, että entä jos näin on jo tapahtunut.

Älykkään talo ei tarvitse olla tylsä palikka

Paljon Peltomaata maanläheisemmän kuvan älykkyyden merkityksestä antoi TTY:n asuntoarkkitehtuurin professori Markku Hedman. Rakennus voi hänen mukaansa olla monella tavalla älykäs: tietomallinnettu, energiaa säästävä, ekologinen, muuntojoustava, yhteisöllisyyttä tukeva ja vieläpä esteettinenkin.

Hedman on suunnitellut Seinäjoen vuoden 2016 asuntomessuille kohteen joka täyttää nämä määreet. Puisista CLT-moduuleista, eräänlaisista palikoista, koottu rakennus on muuntojoustava myös käytön aikana ja kaikki asunnot voivat olla sisältä erilaisia.

Sen rakentajien älykkyyden yhtenä mittarina voi pitää sitä, hankkivatko he CLT-elementit ekologisesti Suomesta vai kuskaavatko he tänne kallista itävaltalaista puuta.

Hedmanin mukaan älykkyys ja rationaalisuus on monesti liitetty toisiinsa. Rakennuksessa älykkyys voi kuitenkin olla myös piilossa ubitekniikan keinoin, ja älytalo voi siten olla myös jotain muuta kuin laatikkomaisen rationaalinen. Ei kuulosta edes kovin fiksulta, että energian säästö tai kustannukset sanelisivat sen minkä näköinen rakennus voi olla.

”Pelkällä modulaarisuudella tulee helposti tylsää”, Hedman sanoi ja totesi, että myös runollista arkkitehtuuria tarvitaan.

Minimalismin suurmaassa tuo huomio on enemmän kuin paikallaan.

Suomi on tietomallinnuksen kärkimaa maailmassa

Skanskan kehitysjohtaja Ilkka Romo toi esiin sen, että suomalainen rakentaminen on paljon älykkäämpää kuin yleisesti luullaan. Tietomallinnuksessa olemme Euroopan ykkösiä, joskin Englanti kirii kovaa vauhtia perässä, koska siellä hallitus on ottanut asiakseen pakottaa koko rakennusala tietomallin käyttöön.

Mallinnus auttaa ennen kaikkea tekemään aiempaa virheettömämpiä suunnitelmia. Työmaalta se poistaa paperisodan ja antaa aina ajan tasalla olevan ja havainnollisen tiedon siitä missä ollaan menossa.

Asuntorakentamisessa mallinnus on myös myynnin tukena, kun tulevat asukkaat voivat katsoa virtuaalimalleja asunnoista ja pohtia erilaisia materiaalivaihtoehtoja. Tämä vaihtoehto kiinnostaa erityisesti nuoria, sisustamisesta kiinnostuneita naisia.

Tietomallinnus on tullut meillä nyt myös infrarakentamiseen. Hitaimmin mallinnus on edennyt rakennusten ylläpitoon.

Virtuaalitodellisuus on Romon mukaan jo tullut rakentamiseen eikä sen mahdollisuuksista ole vielä nähty kuin osa. Kehitystyötä tarvitaan siksi edelleen, sillä paikalleen ei voi jäädä polkemaan.

Miten äkäiset ukot korvataan nuorilla naisilla

Oulussa tätä tekniikkaa käytetään hyväksi jopa uusien asuntoalueiden, kuten Hiukkavaaran suunnittelussa ja suunnittelijoiden ja asukkaiden vuorovaikutuksen parantamisessa. Normaalisti vuorovaikutus on tarkoittanut sitä, että tilaisuuteen tulee pieni joukko äkäisiä viisikymppisiä miehiä kertomaan mitä he vastustavat. Ottamalla vuorovaikutuksen avuksi digitekniikka saadaan mukaan myös kolmekymppiset naiset, jotka ovat todellisia päättäjiä asunnon ostossa ja asiantuntijoita siinä, millainen viihtyisän kaupungin tulisi olla heille ja heidän lapsilleen.

Netissä on Hiukkavaarasta kevyt kaupunkimalli, jonka kaduilla pääsee liikkumaan virtuaalisesti. Raskaampi versio tästä on ammattikorkeakoulun tiloissa. Lisäksi kaupungilla on useita Ubi-näyttöjä, joihin verkkokyselyyn kaupunkilaiset voivat vastata. Lisätietoa tästä löytyy sivulta: http://www.ouka.fi/oulu/hiukkavaara/hiukkavaaran-keskus.

Hiukkasvaaran suunnittelun koordinaattori Ari Saine totesi, että vuorovaikutteisuutta tarvitaan hankkeen joka vaiheessa. Erityisen tärkeää sen on suunnittelun alkuvaiheessa, jotta asukkaille ei tule sitä kuvaa, että heidän ideoitaan ei tarvita vaan kaikki on salaa suunniteltu jo valmiiksi.

Älykaupunki älysi vihdoin rakentaa metron

Espoo kilpailee Oulun kanssa Suomen älykkäimmän kaupungin tittelistä. Hyvä älynväläys päättäjiltä oli luopua lopulta metron vastustuksesta.

Tapiolan ja Otaniemen alueista on tarkoitus muodostaa innovaatiokeskus, joka houkuttelee tulijoita ympäri maailmaa. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän mukaan ilman metroa molemmat alueet olisivat pikku hiljaa sammaloituneet. Osin näin on jo käynyt, sillä Tapiolan puutarhakaupungista on jo kadonnut sen tärkein piirre, lapsiperheet ja Otaniemessä ainoa palvelu, johon on oltu tyytyväisiä, on nakkikioski.

Metro muuttaa Mäkelän mukaan kaiken. Otaniemen uusi palvelukeskus rakentuu pitkälti metroaseman ympärille. Metro mahdollistaa myös Espoon valtavan väestönkasvun jatkumisen. Metron merkityksestä kertoo se, että miljardin metroinvestointi tuo viiden miljardin rakennusinvestoinnin maan päälle. Jatkossa metro on Espoon sykkivä valtasuoni, jonka varrelle rakentuvat kaupungin osakeskukset.