Sääntelyn purkaminen voi parhaimmillaan edistää merkittävästi rakentamiseen liittyvän byrokratian keventämistä. Yhtenä hallituksen kärkihankkeista sääntelyä pyritäänkin purkamaan isolla kädellä. Kaikesta sääntelystä eroon pääseminen ei kuitenkaan saa olla yksiselitteinen suunta, sillä rakennusala tarvitsee tietyn määrän sääntelyä jo yksinomaan rakentamisen laadun varmistamiseksi ja turhien kustannusten välttämiseksi.
Määräyksiä hyvin väljästi tulkitseva rakennusvalvonta voi hyväksyä suunnitelmia, joissa on selviä rakennusvirheen riskejä. Esimerkiksi paloturvallisuuteen, eristeisiin ja rakenteiden lujuuteen liittyvillä määräyksillä halutaan taata rakennukselle mahdollisimman pitkä elinkaari sekä sen käyttäjille turvallinen ja terveellinen ympäristö.
Yhtä lailla määräyksiä voidaan tulkita siten, että rakennukselle asetetaan käyttötarkoitukseen nähden aivan liikaa vaatimuksia, jolloin kustannukset nousevat kohtuuttomasti ilman, että siitä on hyötyä millekään osapuolelle. Kuluja koituu myös kirjavien tulkintojen aiheuttamista viivästyksistä. Kuluista ei vastaa vain rakentaja, vaan aina väistämättä myös rakennuksen loppukäyttäjä.
Rakentamiseen liittyy jatkuvasti enemmän teknisiä ratkaisuja vaatimuksineen. Ainakaan niiden osalta yhdenmukaista tulkintaa edesauttavaa ohjeistusta ei pidä vähentää.
Tällainen ohjeistus voitaisiin useissa tapauksissa luoda hyvin helposti viittaamalla säädöksissä yleisesti sovittuihin standardeihin.
Ympäristöministeriö on ilmoittanut uusivansa rakentamismääräyskokoelman vuoden 2017 loppuun mennessä. Määräykset muuttuvat pykälämuotoisiksi asetusteksteiksi.
Käytännössä tekniset vaatimukset tullaan antamaan ohjeissa, joilla ei ole virallista statusta. Ne lähetetään lausunnolle, mutta niitä ei käsitellä lakien ja asetusten tapaan eduskunnassa tai hallituksessa. Vaikka uusia ohjeita ei ole lakien tapaan pakko noudattaa, niiden mukaisia menettelyjä rakennusvalvonnat tulevat pitämään yhtenä hyväksyttävänä ratkaisuna.
Kun rakentamismääräyskokoelma ohjeistuksineen uudistuu, rakennusalan yrityksille ja muille asiantuntijoille on annettava tarpeeksi aikaa ottaa niihin kantaa. Mutta ainakin vielä tässä vaiheessa aikataulu herättää epäilyksiä. Onko lausuntojen antaminen ja kokoelman sekä etenkin siihen liittyvän ohjeistuksen uusiminen ylipäätään mahdollista alle kahdessa vuodessa? Pahimmassa tapauksessa ohjeiden laatiminen jää kokonaan tekemättä, normitalkoiden nimissä.
Niin nykyistä kuin uudistettua kin rakentamismääräyskokoelmaa tulee tulkita yhtenäisellä tavalla kunnasta riippumatta. Yksi keino asian edistämisessä on se, että rakennusvalvontoja keskitetään nykyistä suurempiin yksikköihin. Etenkin pienissä kunnissa on resurssipula ja yksi rakennusvalvoja voi toimensa ohella hoitaa muitakin tehtäviä. On siis selvää, ettei määräysten tulkintaan ole yhtä paljon aikaa tai välttämättä edes samaa ammattitaitoa kuin päätoimisella valvojalla.
On silti syytä muistaa, että niin kauan kuin määräykset ovat epäselvät, myös suuremmat yksiköt voivat tulkita niitä eri tavoin. Säänneltyä ohjeistusta tarvitaan nimenomaan siihen, että rakentajat saavat tasa-arvoista kohtelua, olipa kohde rakenteilla missä tahansa. Normitalkoidenkin lomassa tavoite tulee pitää kirkkaana: kohtuuhintaista rakentamista laadusta ja turvallisuudesta tinkimättä.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Sopivasti sääntelemällä laatu paranee”
Varsin asiallisia mielipiteitä! Hyvä, että ihmiset uskaltavat sanoa myös positiivisia puolia sääntelyyn liittyen. Vaikka Suomi tuntuu olevan varsin tiukkaan ja pitkälle säännelty maa, on säädöksissä omat hyvät puolensa ja syynsä, miksi niitä on asetettu.