Rakennustuoteteollisuudessa tehdään noin 70 prosenttia rakentamisen innovaatioista. Sen innovaatiotoiminnassa on kuitenkin paljon kehittämisen varaa.
Johtaminen on tärkeässä roolissa innovaatioiden synnyttämiseksi rakentamisen monimutkaisessa arvoverkossa. Innovaatiojohtaminen ei ole irti muusta johtamisesta, eikä johto voi ulkoistaa sitä alaisuudessaan toimivalle organisaation osalle. Tämä tulee ottaa huomioon myös johtajavalintoja tehtäessä, sillä johdon ei pitäisi joutua innovaatiotoiminnan johtamisessa epämukavuusalueelleen.
Haastava innovaatioympäristö on keskeinen syy rakennusalan vähäiseen kehitystoimintaan. Kun kilpailukykyä on vaikea luoda muuten kuin hintaa laskemalla, tämä usein heikentää yritysten motivaatiota panostaa innovaatiotoimintaan.
Yritykset keskittyvätkin yleensä vain ”tuotehuoltoon”. Uusia liiketoimintamalleja sisältävät tuoteinnovaatiot ovat harvinaisia.
Talotekniikkateollisuus on enemmän riippuvainen esimerkiksi elektroniikan kehityksestä kuin muu rakennustuoteteollisuus, mikä selittää sen suurempaa kehitysaktiivisuutta.
Uudella tuotteella on usein systeemisiä vaikutuksia myös muihin rakentamisen osa-alueisiin ja prosesseihin. Kustannusvaikutuksien arviointiin teollisuus tarvitsee yhteistyötä rakennusliikkeiden kanssa. Usein olisi tarkoituksenmukaista ajaa sisään uusia tuotteita pilottiprojekteissa. Tällainen yhteistyö on kuitenkin vaikeaa, koska rakennusliikkeet eivät halua ottaa kokeiluissaan riskejä. Yhteistyön tulisikin perustua sopimukseen, jossa määriteltäisiin vastuut kustannuksista ja sovittaisiin hyötyjen jakamisesta sekä se, saako rakennusliike yksinoikeuden uuteen tuotteeseen esimerkiksi alueellisesti tai jollekin ajanjaksolle.
Yhteistyötä tarvitaan myös kiinteistöjen omistajien ja käyttäjien kanssa. Heidän mielipiteitään ei yleensä oteta riittävästi huomioon. Asiakas on teollisuuden näkökulmasta katsottuna ”kateissa”, eikä innovaatiotoiminnassa selkeästi tiedetä, kenen tarpeita pitäisi tyydyttää. Rakennusliikkeet arvostavat edullista hankintahintaa, mutta omistajat ja käyttäjät myös muita ominaisuuksia. Tuotteen ja tarjooman ominaisuusprofiilin rakentaminen ja kilpailuetujen määrittely on siten vaikea tehtävä.
Tietoa on haettava yrityksen ulkopuolelta. Tarvitaan yhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa sekä strategista kumppanuutta myös kilpailijoiden ja muiden osapuolien kanssa. Tutkimus on eräs keino löytää ideoita innovaatioiden synnyttämiseksi. Tutkimukseen panostaminen on kuitenkin ollut alan yrityksille vaikeata. Tähän ovat syynä muun muassa näköalattomuus tutkimuksen mahdollisuuksista ja aiemmat epäonnistumiset tulosten hyödyntämisessä.
Tämä problematiikka vaikeuttaa toimintaa myös RYM Oy:ssä, jossa alan pitäisi yhdessä panostaa strategiseen tutkimukseen. Yrityksiä yhteisesti kiinnostavia aiheita ei tunnu löytyvän helposti. Toisaalta Tekes rahoittajana painottaa asioita eri tavalla kuin yritykset, mikä nostaa vaikeusastetta. Alan on kuitenkin löydettävä keinot tehdä avoimia innovaatioita ja panostaa tutkimukseen kustannustehokkaasti yhdessä. Siihen RYM tarjoaisi käyttökelpoisen alustan.
Tätä artikkelia on kommentoitu kerran
Yksi vastaus artikkeliin “Innovaatiot eivät synny ilman johtamista”
Kehitystyötä haittaa osin se, että aina kun nuoret insinöörit esittävät jonkin hienon keksinnön, niin vanhat toimitusjohtajat sanovat, että tätä on jo kokeiltu ja pieleen meni.
Hyvä esimerkki on tilaelementtien tuominen rakentamista nopeuttamaan. Laivanrakentamisesta lainattua tuoteideaa kokeilivat sekä SRV pientalorakentamiseen että Parma kerrostalojen kylpyhuonetorneihin, mutta muutamaa kohdetta pidemmälle siinä ei päästy. Neapo yritti sitä Tekesin ja valtavan mediamyllytyksen tukemana, mutta meni nurin ennen kuin tuote saatiin kaupallistettua. Nyt ideaa jalostavat puuelementtivalmistajat lisäkerrosten rakentamiseen. Joko nyt onnistaisi?
Asennuslattiaratkaisutkin ovat kaatuneet kysynnän puutteeseen. Tuoteteollisuus oppi kantapään kautta, että sen insinöörien ei kannata kehittää oma-aloitteisesti mitään vaan kysellä ensiksi mitä markkinat tarvitsevat ja mihin ne ovat kypsät.
Huippua tässä markkinoiden lukutaidon puutteessa edusti Partek, joka kehitti 1980-luvun lopulla nykyistä 3D-mallinnusta muistuttavan tavan tehdä täysin vapaamuotoisia betonielementtejä. Sille ei löytynyt markkinoita, koska suomalaisarkkitehdit oli opetettu tekemään vain suoria ja neliskanttisia pintoja. Kaikki muu oli tuomittavaa koristeellisuutta. Markkina tuli kypsäksi tälle idealle, vasta kun ulkomaiset tähtiarkkitehdit alkoivat koristella taloja. Suomalaisten oli helpompi apinoida heitä kuin omaksua uutta.
Jo Jorma Ollila omassa kirjassaan sanoi, että hyväkin tuote voi kaatua väärään ajoitukseen. Sitä ei voi tuoda liian aikaisin, jos markkinat eivät ole sille valmiita. Parhaiten tämän oppi Apple, joka kopioi muilta parhaat ideat ja luki parhaiten miten markkinat halusivat niitä sovellettavaksi.
Rakentamisessa markkinat (tai ainakin tontteja jakavat kunnat) haluavat nyt puurakentamista, joten tuoteteollisuuden suurimmat innovaatiot on syytä suunnata sinne. Rakennusliike Reponen on haistanut hyvin tämän, eli siinä yrityksessä betonimieskin oppi, että rakentamista on syytä tehdä asiakkaiden ehdoilla.
Suomessa innovatiivisuutta jarruttaa se minkä Markku Vesakin on omissa selvityksissään huomannut, että aina se ratkaisu on edullisin mitä on totuttu tekemään, on se sitten vaikkapa ontelolaattojen ja betonisänkkäreiden kasaamista taloksi.Tämä harjaantumisetu muuten projektiluontoisessa rakentamisessa on ylivoimainen kustannustekijä, ja se on ollut yksi este myös puurakentamisen läpimurron viivästymiselle.
Vesan tutkimus koski kuitenkin tuoteteollisuutta eikä rakentamista. Tuo tutkimus olisi pitänyt tehdä neljännesvuosisata sitten, kun meillä oli vielä suomalaista tuoteteollisuutta. Nyt lähes kaikki tuo Vesan kaipaama strateginen tutkimus tehdään kaukana rajojemme ulkopuolella isompien markkinoiden tarpeeseen. Onko noilla tytäryhtiöillä kehitysosastoja ollenkaan puhuttamaakaan toimitusjohtajia, jotka ymmärtäisivät muun kuin myymisen päälle?
.