Vastine: Ympäristöministeriö torjuu hoivarakentamisen ongelmat

Ympäristöministeriön hallitusneuvos Liisa Linna-Angelvuo, asuntoneuvos Raija Hynynen ja hallitussihteeri Ville Koponen vastaavat 14. maaliskuuta Rakennuslehdessä olleeseen juttuun palveluasumisesta:

Vanhusten laitoshoidon vähentäminen on ollut viime aikoina paljon esillä. Kyse on suuresta määrästä ihmisiä ja suuresta palvelutarpeesta, joten kyse on myös isoista kustannuksista kunnille. Kustannusten hallitsemiseksi on otettava käyttöön monenlaisia keinoja.

Laitoshoidon vähentäminen tarkoittaa ennen kaikkea sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastopaikkojen vähentämistä. Ei ole sen enempää ikääntyneiden kuin yhteiskunnankaan kannalta hyvä asia, että vanhuksia makuutetaan vuodeosastoilla. Tämä on myös kunnille hyvin kallis ratkaisu.

Jos iäkäs ihminen tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa esimerkiksi muistisairauden tai heikon fyysisen toimintakyvyn takia, oikea paikka hänelle on palvelutalo tai ryhmäkoti. Niiden rakentamisessa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn myöntämien investointiavustusten merkitys on suuri, kuten Rakennuslehden artikkelissakin todettiin. Investointiavustukset on ikääntyneiden kohdalla priorisoitu juuri tehostetun palveluasumisen kohteiden rakentamiseen, koska niiden tarve ja rakentamiskustannukset ovat kaikkien suurimmat. Kevyemmän palvelun taloja ja senioritaloja tuotetaan vapaarahoitteisestikin, joten niiden tukemiseen ei ole perusteltua käyttää valtion niukkenevia resursseja.

Hallituksen asuntopolitiikan tavoitteena on kehittää asumisen laatua sekä edistää kaikkien väestöryhmien mahdollisuuksia elämäntilanteeseensa sopivaan asumiseen. Valtio avustaa erityisryhmien asumista, jotta esimerkiksi vammaiset ja muistisairaat vanhukset saavat kohtuuvuokralla tarpeitaan vastaavia asumisratkaisuja. Siksi ARAn investointiavustusten myöntämiseen on tarpeen liittää myös asuntojen laatua koskevia ehtoja. Ne ovat valtiovallan keino edistää laadukasta palveluasuntotuotantoa ja toteuttaa erilaisia politiikkaohjelmia, kuten kehitysvammaisten asumisen ohjelmaa vuosille 2010–2015.

Investointiavustuksiin liittyvät ARAn ohjeet eivät koske kaikkea palveluasuntojen rakentamista, ainoastaan niitä kohteita, joille halutaan saada valtion tukea. ARA saa vuosittain kaksinkertaisen määrän avustushakemuksia käytettävissä olevaan avustusvaltuuteen verrattuna. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että ARA asettaa selkeät kriteerit sille, millaiset hankkeet asetetaan avustuksia jaettaessa etusijalle. On myös tuenhakijoiden intressissä, että nämä kriteerit ovat saatavissa etukäteen selkeiden ohjeiden muodossa.

Rakennuslehden artikkelissa ei kerrottu, kenelle tarkoitetuista palveluasunnoista siinä puhuttiin. Artikkelissa viitattiin ilmeisesti kehitysvammaisten asuntokohteisiin, mutta annettiin ymmärtää, että kyse on ikääntyneille tarkoitetuista kohteista. Tämä antaa lukijalle virheellisen mielikuvan, sillä kyse on hyvin erilaisista ja erikokoisista tukea tarvitsevien ryhmistä.
Niin sanottu normikeskustelu palveluasumisessa on käynyt voimakkaana viime aikoina.

ARAn ohjeet sisältävät vanhusten palveluasumisen osalta vain suosituksen, että ryhmäkodeissa henkilökohtaisten asuintilojen pinta-alan tulee olla uustuotantokohteissa vähintään 25 neliömetriä sisältäen huoneen ja kylpyhuoneen. Tätä pienempään tilaan ei asukas mahdukaan. ARA ei ole hylännyt yhtään vanhusten palvelutalohanketta koskevaa avustushakemusta kohteen suunnitellun koon takia, vaan hylkäysperusteena on ollut esimerkiksi se, että kohteelle ei ole ollut paikkakunnalla tarvetta. Tämän vuoden hakukierroksella myönnettiin avustusvaraus esimerkiksi 140 huoneen kohteelle. Ikääntyneille tarkoitetut seniori- ja palvelutalot voivat sijaita myös vierekkäin, jolloin senioritalon asukkaat voivat käyttää esimerkiksi palvelutalon ateriapalveluja

Kehitysvammaisten asumisen ohjelman kautta tarjotaan asuntoja sekä lapsuudenkodeista että laitoksista muuttaville kehitysvammaisille ihmisille. Tavoite on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei enää asuisi laitoksessa. Kehitysvammaisten henkilöiden asumisessa on kyse hyvin monenlaisista asumisen ratkaisuista, sillä kyse on hyvin erilaisista tarpeista – hyvin vähäisistä tuen tarpeista vaativiin hoidollisiin tarpeisiin. Tavallinen vuokra-asunto on tulevina vuosina tärkein asumismuoto yhä useammalle kehysvammaiselle: asukas saa tarvitsemansa tuen omaan erilliseen asuntoonsa. ARA toteuttaa kehitysvammaisten asumisessa sekä kansainvälisiä sitoumuksia että kotimaisia periaatelinjauksia, joiden tavoitteena on kehitysvammaisten asuminen joko omassa asunnossa tai pienissä asuinryhmissä.

ARAn investointiavustuksilla on toistaiseksi toteutettu pääosin melko samankaltaisia 15 asunnon ryhmäkoteja, vaikka asukkaiden tarpeet ovat hyvin erilaisia. Kuntatalouden kannalta on tärkeää, ettei tuoteta liian raskaita asumispalveluratkaisuja, ellei niitä oikeasti tarvita. Kehitysvammaisten ihmisten kohdalla näin on valitettavasti käymässä. On myös muistettava, että kehitysvammaisten kohdalla kyse on pitkäaikaisesta asumisesta ja siten pitkäaikaisista investoinneista varsin pienelle mutta hyvin haavoittuvalle kohderyhmälle.

Rakennuslehden artikkelissa nostetaan esiin myös palveluasumisen kilpailuongelmat. Palveluasumisessa on kyse kahden hyvin erilaisen toiminnan, asumisen ja palveluiden, yhdistämisestä toisiinsa. ARAn myöntämät tuet kohdistuvat vain talojen rakentamiseen, eivät taloissa tarjottaviin palveluihin. Jokaisella Suomessa toimivalla yrityksellä ja järjestöllä, niin pienellä kuin suurellakin, on mahdollisuus saada ARAn tukia yhtäläisten, laissa säädettyjen pelisääntöjen mukaisesti.

Palveluasumiseen liittyvät kilpailuongelmat johtuvat useimmiten kuntien toiminnasta ja puutteellisesta hankintalain soveltamisesta. Kunta voi omalla toiminnallaan luoda yhdelle palveluntuottajalle muita paremman aseman markkinoilla: kunta voi esimerkiksi hyväksyä palvelutalon omistajan ja palveluntuottajan keskenään tekemän yksinoikeussopimuksen palvelutilojen käytöstä tai hankkia palvelutalossa tarjottavat palvelut yhdeltä palveluntuottajalta suorahankintaa käyttäen hankintalain vastaisesti.

Kuten Rakennuslehden artikkelissa todettiin, ARAn tukipäätöksiin liittyy nykyisin ehto, että kunnan on voitava halutessaan vaihtaa talossa toimivaa palveluntuottajaa. Tällä ehdolla estetään yksinoikeussopimusten tekeminen. ARA on myös tarkentanut investointiavustuksia koskevaa ohjeistustaan, ja Kuntaliitto on laatinut kunnille oppaan palveluasumisen kilpailuttamiskysymyksistä. Parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriön johdolla on käynnissä kansallisen hankintalainsäädännön kokonaisuudistus, ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvittää hoivarakentamiseen ja palvelutuotantoon liittyviä kilpailukysymyksiä.

Palveluasumisen kilpailuongelmiin on siis jo puututtu useilla eri toimenpiteillä, ja kaksi asiaan olennaisesti vaikuttavaa tärkeää hanketta on käynnissä.