Stuk: Radonpitoisuudet laskeneet 2000-luvulla rakennetuissa pientaloissa

Radonpitoisuuden keskiarvo oli 97 becquereliä kuutiometrissä 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa valmistuneissa pientaloissa. Suurimmat pitoisuudet mitattiin 1980- ja 1990-lukujen taloissa, jolloin keskiarvo oli 143 becquereliä kuutiometrissä. Radonpitoisuus laski 2000-luvulla valmistuneissa pientaloissa keskimäärin 122 becquereliin.

Radonin torjuntatoimet uudisrakentamisen yhteydessä ovat alentaneet 2000-luvulla valmistuneiden pientalojen radonpitoisuutta. Torjunta on yleistynyt etenkin korkean radonpitoisuuden alueella Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa. Pitoisuuksia on alentanut myös tuulettuvan alapohjan yleistyminen perustamistapana sekä siirtyminen koneelliseen tulo- ja poistoilmanvaihtoon.

Suuret pitoisuudet 1980- ja 1990-lukujen taloissa johtuivat maanvaraisen laatan yleistymisestä perustamistapana. Myös kevytsoraharkkojen käyttö sokkelimateriaalina yleistyi, mikä ilman torjuntatoimia edistää radonvuotoja asuntoihin.

Rinnetalot ovat edelleen ongelmallisia siksi, että maanvastaiset seinät edistävät radonin pääsyä maaperästä sisäilmaan, ja torjuntatoimet ovat vaativia.

Tutkimuksen tulokset perustuvat Stukin vuosina 2006-2007 noin 2 900 satunnaisesti valitussa asunnossa tekemiin mittauksiin. Enimmäisarvon 200 becquereliä kuutiometrissä ylittäviä asuntoja on Suomessa edelleen noin 220 000. Kaikkien Suomen pientalojen radonpitoisuuden keskiarvo oli tutkimuksen mukaan 121 becquereliä ja kerrostalojen 49 becquereliä kuutiometrissä. Kerrostaloissa alimman kerroksen maata vasten olevissa asunnoissa pitoisuudet ovat kuitenkin samalla tasolla kuin pientaloasunnoissa.

Radon aiheuttaa 300 keuhkosyöpätapausta vuodessa

Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen jalokaasu, jonka arvioidaan aiheuttavan Suomessa vuosittain noin 300 keuhkosyöpätapausta. Se tunkeutuu maaperästä rakennuksiin perustuksissa olevien pienten rakojen kautta ja on siksi erityisesti rakennusten alimpien maanvaraisten kerrosten ongelma.

Korkean radonpitoisuuden alueita ovat Itä-Uusimaa, Kymenlaakso, Päijät-Häme, Kanta-Häme, Pirkanmaa ja Etelä-Karjala. Näillä alueilla uusille asunnoille asetettu radonpitoisuuden enimmäisarvo ylittyy 25-50 prosentissa pientaloasunnoista. Enimmäisarvon ylitykset eivät kuitenkaan ole harvinaisia muuallakaan Suomessa.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (944/92) mukaan radonpitoisuuden ei tulisi ylittää arvoa 400 becquereliä kuutiometrissä. Uudet asunnot tulisi rakentaa siten, että pitoisuus ei ole yli 200 becquereliä. Myös Suomen rakentamismääräyskokoelman osa D2, Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, antaa rakennusten suunnittelun ohjearvoksi 200 becquereliä kuutiometrissä. Vuodesta 2004 alkaen on koko maassa vaadittu rakentamismääräyksen B3, Pohjarakenteet, perusteella radonin huomioimista kaikessa uudisrakentamisessa.