Venäjä ei ole enää halpa

”Se, missä aikataulussa se tulee tapahtumaan, on korkeimman kädessä. Jos inflaatio on Venäjällä 7 prosenttia, niin veikkaisin, että rakennuspuolella hintojen nousu olisi suurempi. Täällä nousut ja pudotukset voivat olla nopeita”, Marjasuo sanoo.

Hintakehitys tapahtuu itärajan takana kaikkea muuta kuin markkinoiden ehdoilla. Varsinkin metropolien asuntotuotantoon vaikuttaa viranomaisprässi. Kun poliitikot syyttävät rakentajia korkeista hinnoista ja lupaavat kaikille halpoja asuntoja, kuluttaja jää odottamaan alennusmyyntiä ja asuntokauppa hyytyy. Vielä enemmän hintakehitykseen vaikuttavat monopoliasemassa olevat yhtiöt kuten sementin, teräksen ja sähkön tuottajat.

”Virallisissa keskusteluissa kustannuksista aina puhutaan, että rakentajan pitäisi laskea hintaa, jotta markkina toimisi. Mutta kun kaikki on muutaman monopolistin varassa, pitäisikö markkina ensin avata”, NCC Housingin yksikönjohtaja Juuso Hietanen ehdottaa.

Marjasuo sanoo, että tehdasvalmisteisilla tuotteilla ei ole kovin suuria hintaeroja metropoleissa ja maakunnissa. Toisaalta paikallisten materiaalien, kuten kiven ja betonin, hintoihin vaikuttaa paikallisen tarjonnan laajuus.

”Jos paikkakunnalla on yksi soran toimittaja, niin hän sanelee hinnan eikä markkina. Varsinkin sementin osalta nähtiin, kun valmistus oli keskittynyt pienelle joukolle, että hinnat lähtivät ylös. Hintaa nosti myös sementin kysynnän voimakas kasvu”, Marjasuo toteaa.

Pietarin hinnat lähellä Suomen tasoa

Betonikuution hinta romahti 120 eurosta peräti 65 euroon, mutta noususuhdanteessa eniten kallistunut sähkö ei tullut kriisin aikana halvemmaksi. Rakentajat vitsailevat, että kun megawatin hinta alkaa olla miljoona euroa, parempi vaihtoehto on rakentaa oma voimala. Poliittisista paineista johtuen Lenenergo vielä jarruttelee sähkötariffien nostamista, mutta rajuimmissa ennusteissa puhutaan sähkön hinnan kolminkertaistamisesta. Pietarin Vodokanal on nostamassa veden hintaa.

”Liittymäasiat ovat aina esillä, silloin kun tavataan kaupungin johtoa”, Hietanen kertoo. 

Marjasuo ja Hietanen toteavat, että Venäjällä hinnat alkavat olla Suomen tasoa. Ainut, mikä Venäjällä on vielä halpaa, on työmiehen palkka, mutta sekin etu murenee alhaisen tuottavuuden vuoksi. Myös kriisistä toipuneet venäläiset aliurakoitsijat nostavat hintojaan.

Marjasuo visioi, että mitä enemmän venäläinen aliurakointi kehittyy, sitä enemmän kilpailu voisi pitää hinnat kohtuullisina. Toisaalta uusi rakentamisen buumi varmaan nostaisi alaurakoinninkin hintoja. Hietasen mukaan NCC:llä alihankinta-aste on tällä hetkellä lähes 95 prosenttia. Mutta on myös töitä, jotka olisi parempi hoitaa itse tai suomalaisten aliurakoitsijoiden toimesta sekä laatuvarmistuksen että kustannusten takia. Noususuhdanteen kustannuspaineissa pärjää paremmin, jos on omaa työvoimaa.

Viime syyskuussa Pietarin aluejohtajana aloittaneen Juha Vätön johdolla Lemminkäinen pyrkii pitämään alihankintakustannukset kurissa karsimalla venäläisten aliurakoitsijoiden laajamittaista käyttöä ja palkkaamalla lisää omia työntekijöitä. Jatkossa Lemminkäinen pyrkii vaikuttamaan myös suunnitteluratkaisuihin. Silloin voidaan vähentää muun muassa ylisuuria teräsmääriä.

Maan hinnalle ei voi mitään. NCC ja Lemminkäinen ovat hyödyntäneet kriisin edullisen kustannustason aikaa hankkimalla uusia tontteja. Nyt myös tonttien hinnat ovat nousemassa.

”Kustannuksien osalta tämän vuoden pitäisi olla vielä helppo. Jännäksi jäävät seuraavat vuodet”, Hietanen miettii.