Johtaja Juha Luhanka Rakennusteollisuudesta pitää sinänsä fiksuna sitä, että samalla kertaa otetaan käyttöön sekä kokonaisenergialaskentamenetelmä että uusiutuvien tavoite, jotta määräyksiä ei heti tarvitsisi lähteä uusimaan. Uusiutuville asetettua tasoa hän pitää kuitenkin liian haastavana ja kalliina. Teollisuuden mielestä 15 prosenttia olisi parempi lähtökohta ennen kuin uusiutuvien käytöstä saadaan riittävästi kokemusta.
Hämmennystä on lisännyt se, että syksyllä rakentamismääräysehdotuksia esiteltäessä esittelijöitä meni sekaisin direktiivin ja Suomen omat vaatimukset. Esimerkiksi joulukuun Rakennuslehdessä todettiin virheellisesti, että RES-direktiivi vaatisi 25 prosenttia uusiutuvaa energiaa. Tämä virhe oli poimittu Sitran kalvosta, jossa se oli esitelty RES-direktiivin alla eikä Suomen niin sanotun implementoinnin yhteydessä, kuten olisi pitänyt.
Pientalorakentaminen kärsii
RT:n näkemyksen mukaan pientaloille ja rivitaloille osassa D3 esitettyjä E-lukuvaatimuksia tulee lieventää. Pientaloille E-lukuvaatimuksen laskentakaavaa tulisi lieventää vähintään 20 prosenttia ja uusiutuvien energialähteiden vähimmäisvaatimusta tulisi lieventää 15 prosenttiin. Tavoitteena tulisi olla, että uusiutuvien energialähteiden vaatimus toteutuisi pelkästään varaavalla tulisijalla passiivitalotason pienehköissä pientaloissa ja rivitaloasunnoissa. Pientalorakentajat kaukolämpöalueiden ulkopuolella eivät saisi joutua merkittävästi huonompaan asemaan kuin ne, joilla on mahdollisuus liittyä kaukolämpöverkkoon. Kaukolämmitysalueita uusiutuvien velvoite ei koske.
Uusista energiamääräyksistä 2012 on RT:n mukaan järkevää hankkia kokemuksia siten, ettei E-lukuvaatimuksia ja uusiutuvien energialähteiden käytön vaatimusta ole asetettu liian tiukoiksi. Vaarana on, että etenkin pientaloissa aletaan vaatia liikaa laiteteknisiä ratkaisuja, joita asukkaat eivät osaa käyttää oikein. Laitteiden käyttöiästä, todellisista ominaisuuksista etenkin pitkällä aikavälillä ja huollon tarpeesta ei ole riittävästi tietoa. Ongelmat voivat johtaa jopa siihen, että uusia pientaloja ei haluta rakentaa uusien määräysten pelossa.
Uusien määräysten aiheuttamat lisäinvestointikustannukset ovat pientaloissa 3 – 8 prosenttia ja asuinkerrostaloissa 2 – 4 prosenttia. Lisäkustannuksiin sisältyy teknisten kustannusten lisäksi rakentajalle aiheutuvat lisäkustannukset työläämmästä suunnittelusta ja energiamääräysten mukaisuuden osoittamisesta sekä tiiveysmittauksista. Lisäksi monet laiteratkaisut, kuten maalämpöpumput, aiheuttavat sen, että pientaloihin tarvitaan erilliset laitetekniset tilat.
RT:n mukaan pientalojen E-lukuvaatimus tulisi asettaa siten, että myös sähkölämmityksellä passiivitalon vaipparakenteiden pitäisi riittää yhdistettynä yhteen uusiutuvaa energiaa käyttävään energialähteeseen kuten varaavaan tulisijaan. Aina ei edes kaksi uusiutuvaa energiaa käyttävää energialähdettä (varaava tulisija ja aurinkokerääjä) riitä E-lukuvaatimusta täyttämään kun lämmitysmuotona on suora sähkö.
Passiivitaloissa sähkölämmityksen käyttöä ei pidä RT:n mukaan tehdä turhan vaikeaksi. Kun mennään passiivitalorakentamiseen niin tilojen ja ilmanvaihdon lämmitykseen käytetyn energian määrä on sen verran pieni, että se voidaan hyvin tuottaa sähköllä ilman pelkoa talvipakkasilla tapahtuvasta sähkön kulutushuipusta.
RT:n mielestä sähkön energiamuotokertoimen tulisi olla ehdotetun kahden sijaan 1,5. Tällöin pientalojen E-lukuvaatimuksia ei tarvitsisi lieventää. Perusteluna on se, että sähkön tuotannon kasvihuonekaasupäästöt pienenevät varsin nopeasti erityisesti uusien ydinvoimalaitosten valmistumisten myötä. Sähkön energiamuotokerroin 2,0 suosii liikaa kaukolämpöä verrattuna maalämpöön, jonka tuottamasta energiasta noin 1/3 hankitaan sähköverkosta.
Pellettejä vai maalämpöä?
Rakennusteollisuuden ohella myös energia-aloihin hyvin perehtyneelle diplomi-insinööri Olavi Tupamäelle riittäisi15 prosentin taso. Ministeriön ehdotuksen D3-2.10.1 sanamuoto tarkoittaa Tupamäen mukaan käytännössä sitä, että vähäiselle käytölle jäänyttä puupellettikeskuslämmitystä lukuun ottamatta kaikissa muissa lämmöntuottotavoissa vaaditaan 25 prosentin osuus uusiutuvaa omaenergiaa kalliine laitteistoineen. ”Varsinaisen lämmitysenergian osalta oikeasti lähtötilanne on kaikki tai ei mitään eli (1) pellettilämmitys tai (2) maalämpöpumppu omavaraisenergiana. Aurinkopaneeleiden ja tuulimyllyjen osuus voi nousta vasta uusien määräysten ja syöttötariffin tullessa voimaan.”
Tupamäkeä ihmetyttää miksi ilma-ilma lämpöpumppuja ei haluta hyväksyä vetoamalla siihen, että ne kuluttavat sähköä. ”Niillä omavaraisenergian 25 prosentin osuus voitaisiin toteuttaa helposti ja taloudellisesti toteuttaa ja kustannus on vain 10-20 prosenttia maalämpöpumpusta.”
Suomi uhrautuu muiden puolesta
EU:n tavoitteena on ollut lisätä uusiutuvan energian käyttöä vuoteen 2010 mennessä 6:sta 12 prosenttiin. Suomi on onnistunut tässä varsin hyvin yli 28 prosentin tasollaan, mutta muiden maiden onnistumisista ei ole tilastoja. Uusiutuvia energioita käsittelevässä RES-direktiivissä (2009/28/EY) tavoitetta nostettiin 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä on EU:n keskiarvovaatimus ja koskee koko energiankäyttöä. Suomen pitäisi nostaa uusiutuvien osuus 38 prosenttiin, kun yli puolelle jäsenmaista riittää 10-20 prosentin taso.
Era17 ohjelmassa Suomi liputtaa luopuvansa rakennusten lämmittämisestä lähes kokonaan vuonna 2017. EU:n kylmimmässä maassa tähän pyritään 3-4 vuotta nopeammin kuin lämpimämmissä maissa.
Suomelle nykyinen uusiutuvien taso oli vielä helposti saavutettavissa, kun runsaasti puuta energiaksi käyttänyt ja tuottanut metsäteollisuus oli voimissaan. Uuteen tavoitteeseen pääseminen on paljon vaikeampaa metsäteollisuuden leikkausten vuoksi. Siksi katseet on suunnattu asuntojen lämmittäjiin, kuten koko EU:ssa.
RES uusiutuvien energialähteiden direktiivin (2009/28/EY) artikla 13 sanoo:”Jäsenvaltioiden on 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä rakennussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin vaikutuksin tarvittaessa edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa. Jäsenvaltioiden on sallittava mainittujen vähimmäistasojen saavuttaminen muun muassa kaukolämmöllä ja -jäähdytyksellä, joka tuotetaan käyttämällä merkittävää uusiutuvien energialähteiden määrää.”
”Jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja määräyksissään otettava käyttöön asianmukaiset toimenpiteet, joilla lisätään kaikentyyppisen uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta rakennusalalla.”
Artiklan teksti on jäsenvaltioita sitova, mutta prosenttiluvut ja keinot ovat maiden itsensä päätettävissä. Ympäristöministeriö on linjannut omat tavoitteensa 2012 rakentamismääräysten ehdotuksessaan:
”Uusiutuvan omavaraisenergian määrä tai uusiutuvilla polttoaineilla tuotetun energian määrä tulee olla vähintään 25 prosenttia verrattuna rakennuksen tilojen- ja ilmanvaihdon lämmityksen energian nettotarpeeseen. Sähkönjakeluverkosta saatavaa uusiutuvista lähteistä tuotettua sähköä ei kuitenkaan oteta huomioon uusiutuvana energiana.”
Tätä artikkelia on kommentoitu 9 kertaa
9 vastausta artikkeliin “RT: Uusiutuvien energioiden vaatimus on kohtuuton”
On meillä sitten mainiot ministerit, enkä tarkoita suinkaan Sinnemäkeä.
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen keräsi jo syksyllä EU:ssa kiitosta Suomen uusiutuvan energian tavoitteiden saavuttamisesta. Kun muut EU-maat eivät päässeet edes 10 prosentin tavoitteeseen vaan jäivät keskimäärin 8,5 prosenttiin, niin Suomi loisti 28,5 prosentin uusiutuvien energioiden osuudella.
Hyvä Suomi, tästä on hyvä nostaa tavoitetta 10 prosentilla vuoteen 2020. Siihen varmaan pääsemme, vaikka monelta voi jäädä tuo tämän vuoden tavoitekin silloin vielä saavuttamatta.
Syöttötariffijärjestelmällä on uusi osoitus Suomelta siitä, miten päästään EU:n Suomelle asettamiin uusiutuvan energian tavoitetasoihin, hehkutti elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen syksyllä Brysselissä.
”Suomi on tämän lain myötä Euroopan unionin ehdottomassa kärjessä”, kertoi elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen EU:n energiaministereiden kokouksesta.
Pekkarinen pitää kärkiaseman saavuttamista tärkeänä. Se osoittaa hänen mukaansa Suomen olevan tosissaan ilmastopäästöjen vähentämisessä.
Muut maat ovat Pekkaristakin tyytyväisempiä Suomen ponnistuksiin, sillä uusiutuvan energian käyttö on paljon kalliimpaa kuin hiilen, kaasun tai öljyn polttaminen. Kun Suomi tuhlaa rahaa, voivat muut sitä säästää ja kilpailukyky paranee ja työpaikkoja säilyy. Mutta mitäpä Suomi ei tekisi maapallon tai Etelä-Euroopan vilunkimaiden auttamiseksi. Yhteisestä kuormastahan tässä ollaan syömässä. Lähettäkää tänne vaan shekkejä lunastettavaksi tai päästökuormia kevennettäväksi.
Vuoden 2011 valtion talousarviossa hallitus esittää 55,4 miljoonan euron tuotantotukea uusiutuvalle energialle, kuten tuuli- ja biovoimaloilla, ja tämä on vasta alkua. Pekkarinen arvioi, että vielä isompia tukia tarvitaan, sillä nyt päätetty puun tuotantotuki ei vielä riitä tekemään puusta kilpailukykyistä kivihiileen nähden. Kaikkein suurin tuki nyhdetään kuluttajilta syöttötariffien muodossa.
Syöttötariffi on hämäräksi tarkoitettu sana kuvaamaan sitä, että kuluttajan pitää maksaa huippukalliin uusiutuvan energian (kuten tuulivoiman) ja halvan uusiutumattoman energian (esimerkiksi ydinvoiman), hintaero energiantuottajalle. Pakkovero tai kiristysmaksu voisi olla kuvaavampi.
Asuntoministeri Jan Vapaavuori on nyt asettautunut Pekkarisen rinnalle. Hän maksattaa hallituksen hienot ilmastotavoitteet asukkailla, ensin uudisrakentamiselle asetettujen vaatimusten kautta ja kohta nuo vaatimukset ulotetaan myös olemassa olevaan rakennuskantaan. Ei Vapaavuorta turhaan sanota hallituksen vihreimmäksi ja sinisilmäisimmäksi ministeriksi. Pekkarisellakin sentään on aina ketunhäntä kainalossa, kun hän noita tukirahoja jakelee omillensa.
Vaaleissa asukkaat varmaan muistavat antaa ministereille juuri sen arvostuksen minkä nämä ansaitsevatkin.
Vapaavuorihan on lähinnä Kataisen asettama täky, jolla ääniä kalastellaan vihreiltä ja äärivasemmalta. No, siinä näyttää Jyrki onnistuneen hyvin.
tämä touhu menee niin hulluksi vielä ettei mitään määrää. Toivon sydämmestä että tuo nykyhallitus ei jatku ensi keväänä enää tuossa muodossa kuin mitä se nyt on vaan valtapuolueeksi nousisi ihan muu kuin mikä siellä nyt istuu
RT haraa aina ja kaikessa vastaan – niin tässäkin. Eipä ihme, että Suomen rakennusala on muiden toimialojen kehittyessä jäänyt kivikaudelle.
Nyt kaivataan kunnianhimoisia tavoitteita ja edelläkävijyyttä, koska Suomen haasteellinen ilmasto antaa korvaamattoman kimmokkeen rakennusteollisuuden kehittymiselle maailman kärkeen.
Teollisuuden sisältä kunnianhimoa ja edelläkävijyyttä on ilmeisen turha odottaa, joten on aivan oikein, että ulkopuolelta potkitaan hommaan vauhtia.
Tällä ”edelläkävijyydellä” kyllä kaivetaan syvää kuoppaa
suomalaiselle elämänmuodolle. Olemalla kaikessa ensimmäsisten joukossa kansan ostovoima hiipuu ja valtion velat kasvaa. Kai tässä on alettava harkitsemaan itselleni tähän asti kovin oudoilta tuntuneita vaihtoehtoja vaaleissa. Mutta näin ei voi jatkua.
Erittäin hyvä esitys! Kannatan täydestä sydämestäni uutta RakMk 12 luonnosta. Tämä tietää lisää businessmahdollisuuksia 😀
Kiitos Seppo Mölsälle ja Rakennuslehdelle kriittisen näkökulman ylläpidosta energiakeskustelussa sekä sinnikkyyttä muillekin omilla aivoillaan energia-asioita tarkastelemaan pystyville. Uudella terminologialla ja EU:n direktiivein verhotuilla prosenttitavoitteilla asetetaan kotikutoisia ylimitoitettuja vaatimuksia rakentamiselle unohtaen Suomen ilmasto-olosuhteet ja elämän realiteetit. Mittavilla tukijärjestelyillä ja uusilla energiaveroilla sekoitetaan lisäksi energiamarkkinat ja pitkäjänteinen energiantuotanto.
Matalanergiarakentamisessa nolla- ja plusenergiataloista puhuminen on omiaan hämärtämään keskustelua energiatehokkuudesta ja luo harhaisen käsityksen rakennusten lämmitysenergiatarpeesta. Ikiliikkujaa ei ole vielä keksitty ja rakennus tarvitsee Suomessa talvikautena aina muodossa tai toisessa energiaa kohtuullisen huonelämpötilan ylläpitämiseksi. Kesällä lämpöenergiaa alkaa nykataloissa olla liikaakiin, mitä sitten kalliisti poistetaan.
Energiatehokkaan rakentamisen kärkimaaksi pyrkivien olisi syytä hieman enemmän katsella ympärilleen ja lopettaa elämöinti kaiken maksavien asukkaiden kustannuksella. Suomessa ollaan jo nyt varsin korkealla tasolla rakentamisen energiatehokkuuden suhteen, kun huomioidaan maamme sääolosuhteet. Mutta ihmisten oman käyttäymisen ja vaikkapa liikehuoneiston tuulikaapin ulko-oven aukipidon suhteen talvipakkasilla on paljon parannettavaa.
Energiatehokkuuden vaatimuksien kuten yleensäkään rakentamismääräysten merkittäviä muutoksia ei saisi tehdä nopeammin kuin kertaluokalleen viiden vuoden välein, jotta rakentamisen eri osapuolet pysyvät muutostahdissa mukana ja ehditään varmistua uusien ratkaisujen toimivuudesta. Käsitteiden ja määritysten pitää ehtiä edes jotenkin vakiintua, eikä niitä saa jatkuvasti vaihdella. Niinpä nyt esitetyt muutokset voisi hyvin tavoitella tulevan voimaan 1.1.2015 sekä seuraavan muutoksen 1.1.2020, mikäli EU ei ole tuolloin jo hajonnut talouskriisin takia ja palattu kansalliseen rakentamisen ohjaukseen.
Panos ja tuotos pitää olla myös aina jossain järjellisessä suhteessa, jotta yhteiskunnan rakentamisen ohjaus säilyttää uskottavuutensa ja vaatimuksia aidosti noudatetaan. Muistaa pitää, että ihmisen omalla käyttäytymisellä on lopulta merkittävä rooli energiankulutuksessakin.
Kiitos nuori ja nälkäinen! Minuakin masentaa teollisuuden ripustautuminen menneeseen maailmaan. Ei tällä marinalla uutta kilpailukykyä synnytetä.
Tästä keskustelusta nimenomaan näkee minkä takia näitä määräyksiä on pakko kiristää. Leipääntyneet 70-luvulle jääneet alan ”ammattilaiset” tekevät niin kuin aina ennenkin on tehty, koska aina ennenkin on tehty näin.
Valitetaan että uudet ratkaisut eivät ole kilpailukykyisiä. Kyllä ne ovat jo nyt kilpailukykyisiä (takaisinmaksuaika 3-8 vuotta) mutta ne eivät pääse markkinoille koska ”ei semmosia ennenkään ole ollut”.
Jos joku ei vielä ole sitä ymmärtänyt niin suomen rakennusteollisuuden tulevaisuus on energiatehokkuudessa, ei suinkaan energiantuhlaamisessa.