”Jos työmaalla olevalla rakennusurakoitsijalla huomataan laiminlyöntejä, pistetään tilanne kerralla poikki: ulos työmaalta ja 10 000 euron sopimussakko tai 20 prosenttia aliurakkahinnasta. Sopimussakkoon ei vaikuta mahdollinen viranomaisen määräämä laiminlyöntimaksu”, Senaatti-kiinteistöjen investointijohtaja Jukka Riikonen kertoo toimintaohjelmaluonnoksesta.
Mutta toteutuuko ohjelma varmasti? ”Hyvin todennäköisesti toteutuu. Senaatti on monessa käytännössä etunenässä. Ohjelma menee hallitukseen syyskuussa, ja uudet sopimuspohjat ovat valmiit saman kuun aikana”, Riikonen kertoo.
”On pakko olla kovia seurauksia, että ne purevat. Viranomaisten laiminlyöntimaksut ovat liian pieniä, kun niitä vertaa siihen voittoon, mitä voi tehdä, jos jättää työnantajavelvoitteet hoitamatta.”
Jos työmaa, jonka ulkomaisella aliurakoitsijalla havaitaan laiminlyöntejä, joutuu esimerkiksi saarron kohteeksi, joutuu aliurakoitsija korvaamaan tilaajalle ja muille sopimuskumppaneille myös siitä aiheutuneet kustannukset.
Lue lisää aiheesta huomenna ilmestyvästä Rakennuslehdestä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 28 kertaa
28 vastausta artikkeliin “Senaatti ottaa kuristusotteen harmaasta taloudesta”
Joko viimeinkin alkaisi tapahtumaan..
Eiköhän harmailla firmoilla paperit ole kunnossa. Pienyritykset taistelee verovelkojen kanssa.
Verokyltit työmiehille olisi parempi ratkaisu!
Onnea vaan Senaatille. Tie harmaan alueen puhdistamiseksi on vähintään yhtä tuskainen kuin Wadalla. Ehkä keinojakin voisi hakea dopingin puolelta.
Ensimmäisestä havaitusta dopingista saa nykyisin kahden vuoden kilpailukiellon, ja toisesta elinikäisen. Suomessa dopingaineen valmistamisesta ja levittämisestä voi saada korkeintaan kaksi vuotta vankeutta, törkeässä tapauksessa neljä.
Käytöstä ei ole laissa rangaistusta. Suomessa dopingista saadun hyödyn, kuten palkinnot, sponsoritulot, valtion tuet ja kuntien myöntämät asuntotontit saa jopa pitää ja patsastakaan tuskin kukaan kaataa. Dopingissahan on petetty vain muita kilpailijoita, ja kuka heidän puhtaudestaan menee takuuseen. Viime aikoina tosin sponsorisopimuksiin on tullut tiukennuksia eli jos urheilijan tuoma mainosarvo kääntyy käryn myötä negaitiiviseksi, niin sponsorirahoja pitää palauttaa takaisin.
Harmaisiin rakennusmarkkinoihin dopingsääntöjä voisi soveltaa siten, että ensimmäisestä kärystä saa sakkojen lisäksi jäähyn eli vaikkapa vuoteen ei pääse tarjoamaan kyseisen rakennuttajan tai rakennuttajaryhmän, kuten valtion hankkeita ollenkaan. Toisen käryn jälkeen jäähyaika voisi olla useita vuosia.
Noita dopingin vankeusrangaistuksiakin voisi ajatella, jos harmaan toiminnan levittäminen on ollut tietoista ja laajaa. Esimerkiksi sfalttikartellista seurannut ”seuraamusmaksu” oli ainakin johdon näkökulmasta lepsu. Siinä menetti vain tulevat bonukset ja jos lähti heti eläkkeelle, niin pääsi nauttimaan jopa kartellibonusten pönkittämää eläkettä. Kunnon kakku säikäyttäisi enemmän.
Hienoa, eiköhän muut seuraa perässä
Hieno ajatus, ihan naurattaa tuo kaksinaamaisuus…
Eiköhän Senaatinkin kuulu jatkossa kilpailuttaa urakoitsijat muun kuin hinnan perusteella?
Ja mitenköhän Senaatti aikoo tarkastukset työmaillaan suorittaa, odottaako se AVI:n tarkastajilta raporttia vai tarkastaako omilla tarkastajillaan.
Taidanpa perustaa tarkastuskonsulttifirman joka käy työmailla läpi urakoitsijoiden työntekijöitä täikammalla.
Otsikko on tyypille esimerkki siitä että ongelmalle ei halutakkaan ihan oikeasti tehdä mitään. Tietenkin suurelle yleisölle annetaan ymmärtää, että tästä eteenpän asiat on esim Senaatti-kiinteistöjen osalta kunnossa. Otetaan tarkasteluun vaikka ” kolmesta poikki” kirjoitus. Se kolmas aliurakoitsija on Suomalainen ammattimies joka on perustanut yhden miehen osakeyhtiön joka tekee tilaajalle pelkän työsuorituksen. Ketjun toinen aliurakoitsija hankkii kaiken materiaalin. Se kolmas aliurakoitsija voi hyvinkin olla vaikka ulkolainen urakoitsija. Tämä kolmas urakoitsija voi sisällään käyttää kuinka pimeitä työntekijöitä tahansa, koska hänet on hyväksytty kohteeseen alialiurakoitsijaksi. Senaatti-kiinteistöille riittää kun kulissit on täytetty. Jos tämä alialiurakoitsija on esim. Viroon rekisteröity yritys, niin Puolaiselle putkimiehelle ei tarvitse maksaa työstä kuin kolme euroa tunnissa. Jos ihan oikeesti halutaan harmaa talous kuriin niin Senaatti-kiintestön ei pitäisi hyväksyä sellaista aliurakoitsijaa kohteisiinsa joka tuo kohteeseen pelkästään työsuoritusta. Todellinen alialiurakoitsija on sellainen urakoitsija jonka työsuoritukseen sisältyy myöskin materiaalia. Silloin yrittäjäällä on todellinen riski työn onnistumisesta. Esimerkitsi maalausalalla on työn osuus viisikymmentä prosenttia ja materiaalin osuus loput viisikymentö prosenttia. Kolmekymmentä vuotta olen toiminut pääkaupunkiseudulla rakennusalalla. Ensimmäiset kymmenen vuotta urakoitsija palveluksessa ja parikymmentä vuotta rakennuttajan palveluksessa. Nykyisen työnantajani kanssa olemme sopineet että kahdesta poikki riittää ja kolmannelle aliurkoitsijalle pitää olla erikoisen pätevä syy. Rohkenen väittää että jos kerran Senaatti-kiinteistöt hyväksyy kolmesta poikki systeemin, niin he ovat lujittamassa tähän maahan jo ennestään pesiytynyttä harmaata taloutta.
Onnistuu, jos Senaatti tästä lähtien solmii suorat sopimukset kaikkien urakoitsijoiden, alihankkjoiden, alialihankkijoiden, tavarantoimittajien ymv. kanssa ja hyväksyttää erikseen kaikki niiden käyttämät työntekijät. Vai ymmärsinkö väärin? Taitaa kuitenkin mennä aika vaikeaksi. Kuka maksaa ja mistä ja kenelle ja millä perustein? Ja kuka perii ja keltä ja millä perustein? Missä kulkee silloin laillisuuden raja? Vai otetaanko mallia yksityilsiltä parkkimaksufirmoilta?
Harmaa talous on ongelma, mutta ei sille kyllä löydy yksinkertaista ratkaisuakaan, vaikka kunka uhiteltaisiin sakoilla.
Ennen -90 lukua aliurakoiti toimi juuri kuten aikaisemmin kerroin että pääurakoitsija teetti aliurakoitsija osan töistä ja tämä aliurakoitsija käytti omia miehiään työsuoritukseen sekä toi materiaalit tullessaan työmaalle. Tämä kolmannelle tai neljännelle aliurakoitsijalle ketjuttaminen tuli -90 luvun laman myötä. Silloin kun hyväksyttiin ammattimiehen perustaa yhden miehen osakeyhtiö, niin silloin paisui tämä ketjuttamismalli nykyisiin mittoihin. Kun yhden miehen osakeyhtiö, joka tekee pelkän työsuorituksen rakennuksella, sattuu vielä olemaan ukomaanlainen niin silloin tämän yhteiskunnan kontrolli häviää. Aivan eri asia jos aliurakoitsija joutuu sijoittamaan omaa rahaa materiaaleihin, kuten maalausurakoitsija, niin silloin aliurakoitsijalla on selvästi yrittäjän tunnusmerkit. Näistä pimeistä markkinoista hyötyvät eniten suuret pääurakoitsijat, sekä myöskin rakennuttajat. Tämän laatuiset kirjoittelut kuten otsikossa, on tarkoitettu vain suurelle yleisölle silmänlumeeksi. Jos ihan oikeasti haluttaisiin pimeät työt kuriin tässä yhteiskunnassa, niin nykyisellä tietotekniikkalla se varmasti onnistuu. Päättäjät kun syövät kädestä, niin korkealla tasolla löytyy aina niitä jarruttajia jotka viimekädessä torppaavat hyvätkin ideat.
Senaatti siis haluaa RALA-ja muilla vaatimuksilla, että Suomessakin olisi jatkossa valtion rakennushankkeiden osalta isojen yritysten monopoli.
Eikö palkanmaksun velvoite Suomalaisen pankin kautta ja pakollinen rekisteröityminen Suomen verottajalle riittäisi? Pitääkö Valtion yhtiöiden ostaa vain kalliilla isoilta yrityksiltä?
Katsokaapa RALA-vaatimuksia. Miten uudet yritykset voivat tulla markkinoille, jos moinen vaatimus valtaa alaa laajemminkin.
Taitaapa sama olla vallallaan Senaatin konsultointi- ja ylläpitopalvelujen valinnassa. Vain isot ja hyvin menestyvät (=laskuttavat?) käyvät. Ja sitten on silloin sun tällöin yhteistä juhlittavaa. Eikä puhuta harmaasta taloudesta, vaikka kuinka usein paikalliset ja erikoistuneet yritykset voisivat hoitaa hommat edullisemmin ja laadukkaammin.
Senaattiko kerää rahansa valtion budjettitaloudelta ja ojentaa niitä lähinnä isoille yksityisille hyvää katetta tekeville toimijoille? Ja sitten valtion rahalla vietetään makeaakin elämää ilman Senaatin tai sen henkilöstöntodellista riskiä?
Siispä valtiontalouden Tarkastusvirasto vaan hommiin selvittämään Senaatin kytköksiä sen jatkuvasti käyttämiin palveluntuottajiin, niiden saamia katteita sekä yhteisiä illanistujaisia tmv.
Tutkikaapa, kuka tämän RALA:n ja Tilaajavastuu.fi:n omistaa. Taitavat olla melkoisen lähellä näitä suuria rakennusliikeitä sekä työnantajaliittoa.
Tilaaja peittää omaa taitamattomuuttaan lisäämällä sopimuksiin paljon vaikeaselkoista ja tulkinnanvaraista tekstiä.
Senaatti tukee työntekijäpuolen palkkavaatimuksia. Jos työntekijät vaativat työnantajalta lisää palkkaa, eikä työnantaja halua maksaa, niin pistetään saarto päälle. Senaatti ei kysele onko saarrolle perustetta. Määrätään hyvitysmaksu ja puretaan urakkasopimus. Myöhemmin saarto todetaan laittomaksi ja pieni sakko työntekijäliitolle.
Sitten urakoitsija alkaa vaatia korvauksia perusteettomasta sopimuksen purusta, suorat kulut, katteen ja maineen menetys.
Eihän näin tapahdu käytännössä?
Senaatti aikoo katkaista urakkaketjun kolmeen. Se hyväksyy ketjun pääurakka/sivu-urakka-aliurakoitsija-aliurakoitsijan aliurakoitsija.
Suora lainaus Rakennuslehden artikkelista, jossa ”Senaatti otta kuristusotteen harmaasta taloudesta”. Mietityttää vaan kuinka Senaattikiinteistö vakiinnuttaa harmaan talouden tähän yhteiskuntaan. Otetaan esimerkiksi telinetyöt rakennuksilla. Senaaatti siunaa että Igor, jolla on oma firma ja jonka firma on rekisteröity Suomen ulkopuolelle, tekee telineiden kasaustyön. Epäilempä vaan että Senaatilla riittää mielenkiintoa selvittää kuka loppujen lopuksi tekee edullisen kasaustyön, koska tämä on se hyväksytty kolmas lenkki. Pääurakoitsija on saanut edulliset telineet, joten se on ainakin hiljaa.
Senaatti, kunnat ja julkinen sektori ylipäätänsä ovat suurimpia harmaan talouden käyttäjiä rakennustöissä. Koska näiden listoilla on töissä henkilöitä, joita ei pahemmin kiinnosta mikään, niin eipä juuri asioista välitetäkään.
Mitä tulee telinetöihin, niin eipä taida olla Suomessa yhtään telinettä, joka olisi kasattu ja purettu laillisesti kaikki verot maksettuna.
Senaatti taas on iilimato, joka pitäisi pilkkoa, purkaa tai muulla tavoin hävittää. Sen hallintaan on siiretty valtion kiinteistöjä, joita nyt sitten vuokrataan hirmuhintaan käyttäjille. Koska suurin osa kiinteistöistä on erikoistarkoitukseen rakennettuja, ei löydy vapailta markkinoilta vastaavia ainakaan ihan helposti. Yleensä kuntokin on aivan surkea, mutta vuokrahinta on jopa korkeampi kuin vapailta markkinoilta.
Harmaata taloutta ei saada kitkettyä ikinä. Maan tapana on teettää kaikki ilman kuittia. Ei varmaankaan löydy yhtään rakennusalan ihmistä, joka ei jossain vaiheessa ole pyytänyt tuttua rakennus-, sähkö- tai putkimiestä tekemään pikkuhomman kotonaan, mökillään tai omakotirakennustyömaallaan.
Kyllä valtion itsensä tulee kilpailuttaa kiinteistöhallintatoimi eikä jatkuvalla syötöllä antaa Senaatin vedättää verovaroin toimivia virastoja.
Senaatikaan tuskin haluaa ottaa muuta, kuin niskalenkin harmaista yrittäjistä ja viedä vielä viimeisistä maksuposteista mehut itselleen. Onnea ja menestystä sinänsä hyvälle yritykselle ja voihan olla, että tämäkin ilmoitus vie viranomaisten tarkastukset toisiin yrityksiin? Vielä lopuksi ajateltavaksi ” mitä parempi kontrolli, niin sitä kalliimmat urakoitsijat” mitä sanovat tähän markkinavoimat?
Miksi Senaatti saa ikuisesti ottaa kuristusotteita myös valtion budjetin varassa toimivista viratoista. Muut kiinteistöhallintoyritykset tarjonnevat tänä päivänä parempia tiloja edullisemmalla tilakustannuksella. Ja erikoistilojen osalta pitäisi aluksi kilpailuttaa rakennuttaja eikä suraan sysätä kuristusvaltaa Senaatille, jonka henkilöstö sittenkin noudattaa leppoisaa julkisen sektorin työtahtia. On aika käynnistää todelliseen kilpailutukseen ja osaamiseen pohjautuva valtiollisten kiinteistöjen rakennuttaminen ja kiinteistöhallinto!
Senaatti ulkoistaa kaiken väittäen olevansa ratkaisujen tuottaja. Kun valtionviraston ainoa luvallinen ratkaisu on olla Senaatin alamaisena, sen on pakko maksaa kaikki ulkoistettujen palvelujen ja Senaatin omat ”palvelu”hinnat Senaatin määräämin pakkokeinoin. Musta kysymys on mustasta taloudesta eli monopolista.
Miksi valtio haluaa viestittää, että Senaatti valtionlaitoksena sittenkin olisi edelläkävijä ja paras mahdollinen palveluntuottaja ja kaikki yksityisyritykset jäisivät kaikissa tapauksissa jälkeen – nythän ne jäävät lehdelle soittamaan, vaikka olisivat miten taitavia ja tehokkaita hyvänsä
Siispä kokoomus.-vetoinen hallitus vedättää hyväuskoisia veronmaksajia siihen uskoon, että kehittävätpä yritykset miten tahansa liiketoimintojaan, niin älkööt nähkö vaivaa. Kyllä valtionvirastossa ne pannaan nöyryyttäen nuolemaan näppejään. Kuitenkin verorahoilla tulisi parhain päin huolehtia myös kansallisvarallisuudestamme. Itse en suko, että Senaatti on siinä tehtävässä paras mahdollinen.
Yliopistokiinteistöthän jo päättivät tietää mitä tahtovat. Kohvakka puhui akateemisesta illuusiosta, mutta hyvin on mennyt. Suosittelen samaa muillekin.
Työskentelen sisäilmaongelmaisessa Senaatin hallinnoimassa talossa, mitä ei pitkään aikaan olla kuntoon saatettu. Kurkkua kuristava tunne jatkuu! Voisimmepa itse olla yhteydessä todellisiin asiantuntijoihin.
Juuri kuristava on se tunne, kun on esim. asbesti- tai homeongelmaisessa talossa. Elikkä josko Senaatti ja vähän äkkiä ottaisi kuristusotteen itsestään niiltä osin kuin sillä on sisäongelmaisia taloja.
Jos monopolitalous näyttää johtavan muihin kiinteistöpalveluihin tuottajiin verrattuna huonompiin sisäolosuhteisiin, niin olisikohan oikeasti kilpailutuken paikka?
Haluammeko siis purkaa Senaatin monopolin?