Vesiputkiamme uhkaa viidenkympin kriisi
Heinäkuussa mediassa kerrottiin vesiongelmista Nokialla ja Siilinjärvellä. Nokialla selvittiin tällä kertaa säikähdyksellä, Siilinjärvellä podettiin vatsatauteja. Tapaukset olivat yksittäisiä eikä niillä ole yhteistä nimittäjää. Maan alla kuitenkin on syntymässä uhkatekijä, vesijohtoputkistojen ikääntyminen, joka on vielä hoidettavissa. Katastrofia ei pidä maalailla, mutta toimeen kannattaisi tarttua ajoissa.
Heinäkuussa mediassa kerrottiin vesiongelmista Nokialla ja Siilinjärvellä. Nokialla selvittiin tällä kertaa säikähdyksellä, Siilinjärvellä podettiin vatsatauteja. Tapaukset olivat yksittäisiä eikä niillä ole yhteistä nimittäjää. Maan alla kuitenkin on syntymässä uhkatekijä, vesijohtoputkistojen ikääntyminen, joka on vielä hoidettavissa. Katastrofia ei pidä maalailla, mutta toimeen kannattaisi tarttua ajoissa.
Suomessa on kaikkiaan peräti 100000 kilometriä vesijohtoverkostoa. Maa- ja metsätalousministeriölle vuonna 2008 valmistuneen selvityksen mukaan kuusi prosenttia vesijohdoista oli huonoja tai erittäin huonoja.
Iso osa Suomen vesijohtoverkostoa lähestyy riski-ikää. Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy:n toimitusjohtaja Timo Heinonen sanoo, että vesijohtojen käyttöikä ei saisi nousta yli 50 vuoden.
”Suomen vesijohtoverkkoa on rakennettu suurelta osin kaupungistumisen aikana 1960–70-luvulla”, selvittää Heinonen, joka on toiminut asiantuntijana muun muassa Rakennetun ympäristön tila -raportissa.
Saneeraus kallista
Heinosen yhtiön alla on nykyisin Hämeenlinnan ohella myös Akaan ja Hattulan vesihuolto. Hämeenlinnan verkolla on ikää satakunta vuotta, ja sitä on remontoitu säännöllisesti. Myöhemmin kaupungistuneessa Hattulassa kriisi-ikä lähestyy.
Saneeraus nielaisee yhtiön putkibudjetista jo reilun kolmanneksen.
”Tänä vuonna budjetissa on 6,9 miljoona euroa, josta 2,5 miljoonaa on saneeraukseen. Sen määrä nousee 3 miljoonaan euroon lähivuosina.”
Lisäksi saneeraus on budjetissa pelkkä menoerä, kun taas uudisrakentamisen tuomat asiakkaat lisäävät tulovirtoja.
Heinosen mukaan putkia vaihdetaan mieluiten silloin, kun katu on muutenkin auki. Muitakin saneerauskeinoja on. Metalliputkien sisäpinnat voidaan esimerkiksi betonoida ruiskuttamalla. Sujuttamisessa vanhan putken sisään viedään uusi putki.
Saneeraus on kallista, mutta säästölinja voi olla vielä hintavampi. Rapistuvaa verkkoa uhkaavat putkirikot jakelukatkoksineen ja tulvivine teineen.
Myös epidemiariski kasvaa. Aina kun maata kaivetaan ja tehdään putkitöitä, riskinä on mikrobien pujahtaminen putkeen.
Vesilaitoksia kuin sieniä sateella
Pitkien putkistojen lisäksi Suomen vesihuollolle tyypillistä ovat lukuisat vesilaitokset.
”Hollannissa on 12 vesilaitosta, Suomessa noin 1700. Suomen suurin laitos on pienempi kuin Hollannin pienin”, asettelee mittakaavaa erikoistutkija Ilkka Miettinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).
Suurin osa vesiepidemioista sattuu pienissä laitoksissa, ja tavallisimmin sairastuneiden määrä jääkin alle viidenkymmenen. Sairastuneiden määrillä mitaten kärjessä ovat kuitenkin kunnalliset pohjavesilaitokset, joissa yksikin tapaus vaikuttaa isoon joukkoon ihmisiä.
Epidemioiden syynä useimmiten ovat pohjaveteen päässeet pintaveden valumat. Valumien pääsyä pohjaveteen edesauttaa pienten laitosten väärä sijoituspaikka.
”Harjujen pohjilla, hiekkamonttujen pohjilla, rantapenkoissa”, luettelee Miettinen huonosti sijoitettuja vesilaitoksia, jotka helposti jäävät veden yllättämiksi.
Miettinen kuitenkin korostaa, että vesitilanne on Suomessa hyvä. Viime vuonna kirjattiin vain viisi pientä vesiepidemiaa.
”Suurin peikko ovat vesijohdot. Miljardien omaisuus makaa maaperässä. Kuinka paljon vuotoja saa olla, että se näkyy terveyspuolella? Milloin tullaan kipurajalle?” Miettinen pohdiskelee.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Vesiputkiamme uhkaa viidenkympin kriisi”