Teräsrakenteissa pitää olla CE-merkki heinäkuussa

Eurooppalainen EN 1090 -standardisarja toi yhteiset pelisäännöt standardin piiriin kuuluville rakenteille ja tuotteille 1.1.2011. Suomen vaatima pitkä siirtymäaika päättyy heinäkuussa. Silloin eurooppalaisen tuotehyväksynnän osoittava CE-merkintä kantavina rakenteina käytettäville teräs- ja alumiinikokoonpanoille sekä tuotejärjestelmille tulee pakolliseksi.

”Kantavien rakenteiden CE-merkintä on alan isoin muutos, ja EN 1090 on erinomainen työkalu teräsrakenteiden toteuttamisessa noudatettavien vaatimusten esittämiseen ja kuvaamiseen”, Inspectan tuotesertifioinnin tuotepäällikkö Unto Kalamies sanoi Teräsmies-päivässä maaliskuussa.

Standardisoinnin tarkoituksena on helpottaa rajojen yli tapahtuvaa kauppaa karsimalla protektionismia. CE-merkinnän myötä alalle on tullut yhteinen kieli, jolla määritetään ne vaatimukset, joita valmistajilta vähintään edellytetään. Se merkitsee samalla kilpailun kiristymistä.

Monet isot Euroopan maatkaan eivät ole saaneet konepajojansa CE-merkittyä ajoissa. Kuitenkin esimerkiksi Saksassa on jo 2000 CE-merkittyä konepajaa, kun meillä niitä on 50.

Baltiassa tehtaat ovat olleet innostuneimpia, koska ne ovat nähneet vientimahdollisuuksien avautuvan. Ne ovatkin käyttäneet paljon saksalaisia asiantuntijoita sertifioinneissa. Jopa Rautaruukki tuo teräsrakenteita Baltiasta ja Puolasta ja voi olla, että ruotsalaisomistuksessa sillä on vielä vähemmän tarvetta puolustaa suomalaista tuotantoa.

Maaliskuuhun mennessä Inspecta oli hyväksynyt 61 sertifikaattia, mutta heinäkuuhun mennessä niitä pitäisi olla hyväksyttynä jo 150. Jos tuotteelta edellytetään CE-merkkiä, niin sen puute merkitsee periaatteessa myyntikieltoa heinäkuussa. Rekkojen käännytyksiä ei ole kuitenkaan odotettavissa, kuten ei tapahtunut myöskään heinäkuussa 2013, kun pakollinen CE-merkintä otettiin laajasti käyttöön rakentamisessa.

Kolmannen osapuolen laadunvalvonta

Kantavan teräsrakenteen valmistaja vastaa CE-merkittävän tuotteen alkutestauksesta. Tehtaalla pitää olla sisäinen, dokumentoitoitu laatujärjestelmä, joka varmistetaan ilmoitetun laitoksen kuten Inspectan antamalla tuotannon sisäisen laadunvalvonnan vaatimustenmukaisuustodistuksella. Lähtökohtana on valmistusprosessin varmistaminen, mutta itse CE-merkintä koskee tuotetta.

Kantaville rakenteille on neljä toteutusluokkaa. Konepajakäytäntöjen vaatimukset kuvataan toteutusluokkien avulla. Vaativimmissa luokissa pitää esimerkiksi pystyä kertomaan, mitä teräksiä on käytetty.

Hitsausta koskevat vaatimukset tiukkenevat, ja hitsaajilla pitää olla todettu pätevyys. Varsinkin korkealujuusteräs asettaa haasteita hitsaukselle. Toisaalta lujien terästen käyttö helpottuu.

Tehtaan on kyettävä vastaamaan muun muassa kysymyksiin, miten ongelmatilanteet hoidetaan ja miten laitteiden huolto ja tarkastukset hoidetaan ja ovatko ohjeet ja laitteet ajan tasalla. Lisäksi pitää varmistaa, että käytetään eri laitteita ruostuvalle ja ruostumattomalle teräkselle, koska ruostuvan pöly voi pilata oksidikalvon.

Tukes on huolissaan epäselvyyksistä

Standardisarja EN 1090 käsittää kolme osaa. EN 1090-1 koskee kantavien teräs- ja alumiinirakenteiden CE-merkintää ja on ns. harmonisoitu tuotestandardi. EN 1090-2 sisältää teräsrakenteiden toteutusta koskevat tekniset vaatimukset ja EN 1090-3 alumiinirakenteiden toteuttamista koskevat tekniset vaatimukset sisältäen siten myös hitsausvaatimukset.

Tukes huomautti toukokuun lopulla, että EN 1090-1:n soveltamiseen liittyy paljon epäselvyyksiä.
”Olemme huolissamme rajauksista, jotka ovat väljät ja epämääräiset. Liian paljon asioita jää kaikille osapuolille tulkinnanvaraiseksi”, sanoo yli-insinööri Heikki Viitala Tukesista.

Epäselvyydet johtuvat pitkälti siitä, että standardin soveltamisalana mainitaan ”rakenteelliset teräs- ja alumiinikokoonpanot”. Kaikki teräskokoonpanot eivät kuitenkaan voi kuulua standardin soveltamisalaan. Tuotetta ei voi CE-merkitä rakennustuoteasetuksen mukaisesti, jos tuotetta ei ole tarkoitettu käytettäväksi rakennuskohteeseen, tai jos tuotetta ei käytetä pysyvinä osina rakennuskohteessa tai jos tuotteen ominaisuudet eivät vaikuta rakennuskohteen suoritustasoon.

On myös paljon muita rakennuskohteen toiminnan kannalta sekundäärisiä tuotteita, jotka eivät kuulu rakennustuoteasetuksen soveltamisalaan esimerkkeinä varastohyllyt, kaapistot ja kalusteet.

Tuotetta ei myöskään voi CE-merkitä EN 1090-1:n perusteella, jos tuote ei täytä rakennustuoteasetuksen mukaista määritelmää rakennustuotteesta.

Sellaiset tuotteet, jotka eivät kuulu komission CEN-standardisoimiselimelle antaman M/120-toimeksiannon piiriin, eivät voi kuulua mandaatin perusteella annetun standardin piiriin. Standardin EN 1090-1:n ulkopuolelle rajautuvat mm. savupiiput ja hormit, liikennealueilla sijaitsevat eräät rakenteet kuten liikennemerkit, valaisinpylväät, suojakaiteet ja meluesteet sekä raudoitus- ja esijännitysteräkset, muurauskannakkeet, julkisivutuotteet, jäteveden käsittelyyn liittyvät tuotteet, seinien katetuotteet, kattotuotteet, putket ja säiliöt sekä myös metalliprofiilit ja kiinnikkeet kuten niitit, pultit ja ruuvit.

Tämä luettelo ei tarkoita, ettei tuotteita voi CE-merkitä ollenkaan, vaan että tuotteita ei voi CE-merkitä yhdenmukaistetun standardin EN 1090-1:n perusteella.

Pientä hämmennystä aiheuttaa myös se, että markkinoilla on jo koti- ja ulkomaisia teräsrunkoja, jotka on vapaaehtoisesti CE-merkitty. Sen on voinut saada eurooppalaisen teknisen arvioinnin eli ETA:n avulla. Se on kuitenkin tarkoitettu vain uusille ja innovatiivisille tuotteille.

Metallisandwicheissä siirtymäkausi jatkuu

Epäselvyyttä aiheuttaa myös se, että ympäristöministeriölle tehdyn selvityksen perusteella on Suomessa katsottu, että standardin EN 14509:n mukaisten itsekantavien metallipintaisten sandwich-elementtien käyttösovellutukset koskevat käyttöä myös kantavina rakenteina. Standardin EN 14509:n edellyttämän ilmoitetun laitoksen varmentamisen tason on katsottu olevan liian alhainen kantavilta rakennustuotteilta yleisesti vaadittavaan vähimmäistasoon nähden. Kuorman kestävyyttä eli osavarmuuslukuja ja kuormituskäyriä ja -taulukoita standardi ei myöskään edellytä ilmoitettavaksi CE-merkinnän yhteydessä.

Kantaville metallipintaisille sandwich-elementeille voidaan myöntää kansallinen tuotehyväksyntä. Metallipintaisten sandwich-elementtien standardiin perustuva CE-merkintä koskee siten Suomessa käyttöä pelkästään itsekantavina rakenteina. Kansallisen tuotehyväksynnän hakeminen on valmistajalle vapaaehtoista.

Isoista valmistajista asiaan on reagoinut ainakin Thermisol. Thermisol-elementit on CE-merkitty SFS-EN 14509:n mukaan ja sertifioitu SFS 7030:n mukaan VTT:llä. Thermisolin toimitusjohtaja Veli Ollilan mielestä pelkkä CE-merkintä ei vielä riitä takaamaan sitä, että tuote soveltuu Suomen olosuhteisiin. Sen lisäksi tilaaja tarvitsee maakohtaisia sovellutusohjeita, joilla voi määrittää tuotteen sopivuuden olosuhteisiin.

Pääkaupunkiseudun rakennusvalvonnat ovat linjanneet, että kantavien metallipintaisten sandwich-elementtien kelpoisuuden rakennuspaikkakohtainen toteaminen voi perustua esimerkiksi tuotesertifikaatiin, jonka luotettavuuden rakennusvalvonta arvioi mm. sen mukaan, mikä taho sertifikaatin on myöntänyt. Käytäntö on voimassa vain niin kauan, kun tuotetta ei kantavana rakenteena ole vielä mahdollista CE-merkitä.

Rakennusvalvonnat olleet tiukoilla

Rakennusvalvonnat ympäri Suomen ovat tulkinneet Tukesin mukaan rakennustuoteasetusta ja yksittäisiä standardeja kirjavasti.

Viitala muistuttaa, että kaikilta rakennustuotteilta ei pidä vaatia CE-merkintää. Tapauksissa, joissa tuote ei kuulu minkään yhdenmukaistetun standardin soveltamisalaan, rakennusvalvonnan tuleekin soveltaa lakia eräiden rakennustuotteiden tuotehyväksynnästä (954/2012) ja vaatia rakennustuotteen kelpoisuuden osoittamista jollain muulla tavalla.

Esimerkkejä tuotteista, jotka eivät kuulu EN 1090-1:n soveltamisalaan ovat pilari- ja seinäkengät, muurauskannakkeet, nostoankkurit, kuorielementtien ripustusjärjestelmät, betoniraudoitteet, diagonaaliansaat, lävistysraudoitteet, julkisivujärjestelmät, raudoitusjatkokset, ovet, betoniin valettavat teräsosat sekä aidat.

Rakennustuoteasetuksessa ongelmia

Rakennuslehden blogiin kirjoittamassaan artikkelisarjassa rakennusneuvos Matti J. Virtanen kirjoittaa, että rakennustuoteasetukseen jäänyt valuvika on Suomen aloitteesta nyt korjattu. Rakennustuoteasetuksen soveltamisesta on silti edelleen joitakin väärinkäsityksiä.

”Korjaan tässä kuntakenttään levinnyttä väärinkäsitystä. Kunnan infararakentamiselle ei ole mitään viranomaismääräyksiä. Siitä huolimatta kunnan rakentamisessa käytettäville rakennustuotteille on oltava CE-merkintä ja suoritustasoilmoitus, jos kyseisille tuotteille on harmonisoitu tuotestandardi. Kunta ei voi sanoa, että he haluavat ostaa CE-merkitsemättömän rakennustuotteen, jos tuoterakennustuoteasetuksen mukaan tuote on CE-merkittävä”, Virtanen kirjoittaa.