Ympäristö Suunnittelu Uutiset Auri Häkkinen Ei kommentteja

Tällä menolla maailman kaupungit kasvavat 1,67-kertaisiksi 30 vuodessa

Väestön muuttaminen kaupunkeihin on yksi maailman isoista muutosvoimista. Samalla työ ja raha pakkautuvat kaupunkeihin.

Suomen seitsemän suurinta kaupunkiseutua on kasvanut seitsemässä vuodessa 34 000 asukkaan vuosivauhdilla.

Väestötiheyden kasvaessa myös tuottavuus ja innovaatioiden määrä kasvavat.

Useat tutkijat eri puolilla maailmaa ovat päätyneet johtopäätökseen, että tulevaisuus tehdään kaupungeissa. Ruotsalainen ekonomisti Kjell A Nordström arvioi, että 30 vuoden kuluttua maailman taloutta pyörittää 600 kaupunkialuetta, ei 200 valtiota.

Jos Nordströmin arvio toteutuu, mennään henkisesti kohti kaupunkivaltioita. Niitä oli Euroopassa antiikin aikakaudella. Nykyisiä kaupunkivaltioita ovat Monaco, Vatikaani ja Singapore.

Kaupungeissa väestön kasvu näkyy tiivistävänä rakentamisena. Trendinä ovat tornitalot kaikkialla maailmassa. Ne muokkaavat merkittävästi kaupunkien imagoa, vaikka ovatkin hyvin pieni osa rakentamisesta.

Tornitalomaailma näyttää usein hyvin yksitoikkoiselta. Ne ovat usein kopioiden kopioita joistain esimerkkeinä olevista tornitaloista istutettuna toiseen ympäristöön kuin alkuperäiset tornitalot.

Euroopassa tiivistämiseen liittyy nykyään joukko- ja kevyen liikenteen kehittäminen. Samoin puhe hiilijalanjäljen pienentämisestä.

Lähes 7 miljardia kaupunkilaista 2050

Tuoreimpien lukujen valossa kaupungistumisen kiihtyminen näyttää selkeältä. Vuonna 2015 maailman 7,4 miljardista ihmisestä 54 prosenttia asui urbaaneilla alueilla (World Urbanization Prospects, The 2018 Revision).

YK ennustaa vuonna 2050 tuon luvun olevan 68 prosenttia silloisesta maailman asukasmäärästä, 9,8 miljardista ihmisestä eli maapallolla on silloin 6,8 miljardia kaupunkilaista. Se on 2,7 miljardia lisää nykyisen 4 miljardin päälle.

Tornitalomaailma näyttää usein hyvin yksitoikkoiselta.

Meidän on siis kasvatettava maailmamme kaupungit 30 vuodessa 1,67-kertaisiksi. Helsinki pyrkii samassa ajassa 1,4-kertaiseen kasvuun.

Tällä vauhdilla kaupungeilla on edessään paljon kiireellisesti ratkottavia ongelmia. Myös kaupunkiorganisaatioiden täytyy muuttua, sillä perinteiset kaupunkisuunnittelukeinot eivät päde, jos kaupungeista tulee paljon puhuttuja alustatalouksia ja innovaatiokeskuksia.

Megakaupunkeja syntyy kehittyviin maihin

Kaupungistuminen jatkuu maailman eri puolilla erilaisilla vauhdeilla.

Euroopassa ja Amerikassa teollistuminen ja kaupunkien kasvu ovat olleet kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Kaupungistumisella on erilainen historia kuin kehittyvissä maissa.

Sitran vuonna 2014 tekemän arvion mukaan megakaupungit eivät ole länsieurooppalainen tapa kaupungistua. Euroopassa näyttäisi jatkuvan kehitys, jossa kaupunkilaiset asuvat pääosin alle 500000 asukkaan kaupungeissa.

Pohjois-Amerikassa pienet kaupungit ovat samaisen arvion mukaan häviäjän roolissa. Siellä kasvu tapahtuu isommissa kaupungeissa.

Kiinassa kaupungistuminen keskittyy Sitran mukaan yli 10 miljoonan ja 5–10 miljoonan asukkaan kaupunkeihin. Vuonna 2025 Kiinassa voi olla 13 megakaupunkia. Suomen pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksen mukaan Kiinan väestöstä asui vuoden 2016 lopulla 57 prosenttia kaupungeissa.

Afrikassa megakaupunkeja arvioidaan olevan vuoteen 2025 mennessä seitsemän. Ylen Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma (2.6.18) muistutti, että kaupungistuminen Afrikassa tapahtuu siten, että kaupunkeihin vain muutetaan ja ne ovat usein välipaikkoja matkalla toisille mantereille. Slummiutumisen laajeneminen on Afrikassa iso ongelma.

Suomi ottaa kiinni verrokkimaitaan

Äskettäin perustetun Helsingin yliopiston kaupunkitutkimusinstituutin johtaja Mari Vaattovaara arvioi ohjelmassa, että Suomessa kaupungistuminen on ollut hidasta, mutta nyt Suomi on ryhtynyt ottamaan kiinni verrokkimaitaan.

 

Hän kertoi, että Isossa-Britanniassa suunta ei ole pelkästään isoihin kaupunkeihin. Pikkukaupunkien asuntomarkkinat ovat alkaneet kasvaa, kun elämän laatuun liittyvät asiat ovat alkaneet vaikuttaa asuinpaikan valintoihin.

Tämä herättää kysymyksen, käykö myös Suomessa näin. Jos kasvukaupunkien asumisen kohtuuhintaisuutta ei pystytä ratkaisemaan, suunta voi olla sama, kun työtä voi tehdä digitaalisesti missä vain.

Meillä keskustelua kaupungistumisesta ja sen eri puolista ei ole juurikaan käyty. Kaupunkien kasvua perustellaan usein mahdollisuuksilla alusta- ja jakamistalouteen, digitalisaatiolla ja kaupunkien houkuttelevuudella, kuten muissakin länsimaissa.

Tässä jargonissa unohtuu usein se, että kaupungista ei tule houkuttelevaa pelkästään sen koon vuoksi. Eri näkökulmista ei keskustella, kun kaupungistuminen nähdään pelkästään vastakkainasetteluna maaseudun ja kaupunkien välillä.

YIT:n Juha Kostiainen sanoo Helsingin julkistamassa Kaupunkien aikakausi -julkaisussa, että meillä seuraava kaupunkipolitiikan vaihe on paluu kaupungin alkuperäiseen ideaan. Siis riittävän tiiviisiin, toiminnoiltaan sekoittuneisiin ja hyvin saavutettaviin kaupunkeihin.

Tämä edellyttää, että kaupunkipolitiikka kaivetaan esiin siitä roskakorista, johon se on heitetty, ja mietitään, miten kaupungit pärjäävät. Nyt maan hallitus ajattelee kilpailutilannetta edelleen peristeisellä tavalla, valtiolähtöisesti.

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia