Rakennushankkeen tiedonhallinnan visiona on yhtenäinen prosessi, jossa hankkeen aikana kertyvää tietoa käytetään seuraavissa vaiheissa ja sitä periytetään aina käyttäjien ja ylläpitäjien hyödynnettäväksi. Visio on kuitenkin pysynyt kaukaisena.
Ratkaisuna tähän on tarjottu tietomallia, BIM:ia, joka toimii eri osapuolten yhteisenä alustana ja tiedonkeruupaikkana. Tätä ajatusta ovat ylläpitäneet järjestelmätoimittajat, sitä on hehkutettu alan seminaareissa ja asiaan on kohdistettu runsaasti tutkimuspanoksia.
Olisi kuitenkin aika arvioida asiaa uudesta näkökulmasta. Nimittäin siitä, että tietomalli on vain yksi järjestelmä muiden joukossa. Katse pitäisi nostaa tietomallista koko tiedonhallinnan ketjuun. Erilaisia sovellusasiantuntijoita enemmän tarvittaisiin systeemisuunnittelijoita, jotka syventyisivät tiedonhallinnan prosesseihin, käyttötapauksiin ja tietovirtoihin, ja tutkimista enemmän tarvitaan käytännön tekemistä, koska työkalut ja osaaminen ovat jo olemassa.
Suunnitteluvaiheessa tietomalli on kiistämättömän hyödyllinen. Sen avulla voidaan visualisoida suunnittelun tulosta, ehkäistä suunnitelmien ristiriitoja ja tehdä erilaisia analyyseja. Ongelmina ovat mallintamisen tuoma tietty jäykkyys suunnitteluprosessiin ja eri mallien yhteensopimattomuus, mutta ne lienevät ajan mittaan ratkaistavissa.
Tuotanto voi visualisoida mallilla monia asioita, mutta kokonaisvaltaista mallia enemmän se tarvitsee mallin tuottamia lähtötietoja: piirustusnäkymiä, detaljeja, nimikkeitä, määriä. Saatuja tietoja käytetään tuotannon ohjauksen järjestelmissä: aikatauluissa, kustannusseurannassa, hankintajärjestelmässä, dokumenttipankissa. Ennen kaikkea tuotanto tarvitsee virheettömiä ja toteutuskelpoisia suunnitelmia, missä muodossa tahansa.
Ylläpitovaiheessa tietomallille on enää vaikea keksiä perusteltua käyttöä, sillä ylläpito- ja yhteensopivuusongelmat vievät nopeasti sen käyttökelpoisuuden. Mutta mallista voidaan jälleen tuoda hyödynnettävät tiedot ylläpitojärjestelmiin: huoltokirjaan, rakennusautomaation mittarointiin ja muihin vastaaviin.
Tietomalli on siis pätevä työkalu suunnittelutuotteen kuvaamiseen ja ehkä myös suunnitteluprosessin ohjaamiseen, mutta sen jälkeen tärkeintä on, että sieltä saadaan tiedot ulos siinä muodossa, että niitä voidaan käyttää ja jatkojalostaa muissa järjestelmissä. Hankkeen tiedonhallinta ei siis pääty tietomallin laatimiseen, vaan se on vasta alku. Kun tiedonhallintaa kehitetään, pitäisi kehittää koko ketjua eikä vain sen alkupäätä.
Nykyisin jokaisella rakennusliikkeellä on omat, osin itse kehitetyt järjestelmänsä, joiden välille on viritelty liittymiä kuin paikkoja tilkkutäkkiin. Kun aika auttamatta pakottaa yritykset luopumaan sovelluskehittäjän roolistaan, voisi olla paikka laajemmalle yhteistyölle, jossa standardoidaan rajapintoja ja saadaan eri järjestelmätoimittajat noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä. Näin voitaisiin aidosti lähestyä sitä maailmaa, jossa tiedonhallinta ei olisi järjestelmätoimittajien pelikenttä vaan käyttäjiä aidosti hyödyttävä kilpailutekijä.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “BIM:iin asetettu liikaa odotuksia”