Kiertotalous vaatii monipuolista osaamista

Rakentamisen kiertotalous, kuten kestävä rakentaminen yleisemminkin, on ajatustapa. Siihen siirtyminen vaatii siis ajattelun muutosta. Laajan toimijakentän ajatustapa ei tietenkään hetkessä muutu – varsinkaan yhtenäiseksi.

Siiloutumisen, eli ajatusten ja tekemisten jakamatta jättämisen, välttämisessä paras tapa on avata suunsa: jos hankkeen kokouksissa ei puhuta kestävyydestä, jää monta helppoakin tekoa tunnistamatta ja tekemättä. On tärkeää saada kestävyyteen(kin) liittyvä tieto kulkemaan hankkeen eri vaiheiden välillä.

Väylät ja kaupungit rakennetaan lähtökohtaisesti ikuisiksi. Rakennukset ja rakenteet eivät tietenkään kestä loputtomasti, vaan niitä täytyy ylläpitää ja lopulta uusia. Kun materiaalit halutaan pitää kierrossa ja valmistukseen jo käytetty vaiva arvossaan mahdollisimman pitkään, vaaditaan osaamista ja tietoa koko rakentamisen arvoketjussa.

Tietoa on jo valtavasti, osin levällään. Etenkin yliopistoissa kiertotaloudesta on mahdollista oppia kattavasti erillisillä aihetta käsittelevillä kursseilla. Olisi kuitenkin tärkeää saada aihe luontevaksi osaksi suunnittelun ja tuotannon kursseja.

Jos korkeakouluissa onnistutaankin luomaan kokonaisvaltainen kuva kiertotalouden mahdollisuuksista sekä infra- että talonrakentamisessa, opintojen jälkeen työelämään siirryttäessä törmätään kiertotalouden ja lineaaritalouden vastakkainasetteluun. Riskinä on, että loppujen lopuksi tehdään kuten aina ennenkin. Valmistuvaa tai vastavalmistunutta työntekijää palkatessa yrityksellä onkin tilaisuus tarkastella toimintatapojen kestävyyttä tuorein silmin: vaikeasti vastattavat (ja toisaalta myös itsestään selvät) kysymykset auttavat muuttamaan ajatustapaa.

Kierto- ja lineaaritalouden vastakkainasettelu on tärkeää ongelmien paljastamiseksi. Terminologiaan on myös helppo hukkua: tässäkin kirjoituksessa kiertotaloutta on rinnastettu kestävään rakentamiseen vailla suurempaa huolta. Kestävä rakentaminen on huomattavasti hiilidioksidipäästöjä laajempi kokonaisuus, eikä kiertotalous ole kierrättämisen synonyymi.

Keskustelu on toki tärkeää, mutta teot ratkaisevat. Kannattaa miettiä, mitä olisi tehtävissä: Voisiko vaikkapa materiaalien tai energian kulutusta vähentää kohtuullisella vaivalla? Tunnemmeko tuotteen päästöt tai arvoketjun?

Lopulta rakennusosien uudelleenkäyttö tai päästölaskenta ei voi olla itsetarkoitus vaan tavallinen osa rakentamista, joka on kestävää.

Käynnissä on rutkasti kestävyyttä edistäviä hankkeita, kuten EU-taksonomia, rakentamislaki ja uudet eurokoodit. Uusi laki korostaa talonrakentamisen kestävyysnäkökulmia: elinkaariominaisuudet, ilmastoselvitys ja purkamisen edellytykset. Lainsäädäntöä muokataan siis edistämään kiertotalousratkaisuja.

Infrahankkeissa lain vaatimukset eivät vaikuta yhtä suoraan. Kestävän kehityksen tavoitteet jalkautuvat infrapuolelle, kun isot tilaajat ottavat käyttöön vastaavia hankintavaatimuksia.

Vaatimusten ja työkalujen lisäksi tarvitaan tietysti myös innokkaita yrityksiä, tilaajia ja järjestöjä – pohjimmiltaan siis ihmisiä – jotka tönivät toinen toisiaan kohti kestävämpää toimintaa.