Kokeile kuukausi maksutta

Työpaikoilla tapahtuva kiusaaminen on monitahoinen ja tosi hankala juttu. Olen ollut työelämässä yli neljäkymmentä vuotta ja näkökulma kiusaamiseenkin on jonkin aikaa eläkkeellä ollessani jotenkin avartunut. Ymmärrän nyt paremmin, mistä on kysymys.
Toivottavasti en ole itse työelämässäni syyllistynyt kiusaamiseen. Olenko ollut kiusattuna missä määrin, sitä on vaikea enää yksilöidä kovin tarkkaan. Työmaamestarin kiusaajana voi olla kuka hyvänsä. Työasioissa on kysymys monimutkaisista henkilökemioista; jos ne eivät toimi, muodostuu työn oheen raskaita, inhottavia apinoita kärsittäväksi, jotka raskauttavat ja vaikeuttavat kohtuuttomasti muutenkin vastuullista, kaikesta huolehtivaa vastaavan mestarin postia.

Selvästi mieleen on jäänyt esimerkiksi erään valtion tutkimuslaitoksen pitkäaikainen työntekijä. Aina kun hänelle joutui soittamaan, hänen kanssaan käydyn keskustelun jälkeen oli jotenkin paha olo. Siis oli tapahtunut kiusaamista, tarpeetonta toisen mielen pahoittamista. Sitä kiusaaminen on. Pirullista, henkistä väkivaltaa. Olin nyt hiljattain häneen yhteydessä, eikä tilanne ollut muuttunut ainakaan parempaan suuntaan.

Aivan äskettäin tulin kiusatuksi paikallisen rakennusliikkeen mestarin toimesta. Olin häneen yhteydessä kovin mitättömän asian takia. Siinä ei olisi pitänyt normaalisti olla mitään mahdollisuutta kenenkään loukkaantumiseen taikka mielensä pahoittamiseen. Asia sovittiin tapaamista myöten valmiiksi, mutta sitten tapahtuikin niin, että mestaria ei näkynyt sovittuna aikana eikä hän vastannut puhelimeen tai soittopyyntöihin. Vastuutonta käytöstä, tämän mestarin sosiaaliset taidot eivät kestä päivänvaloa.

Puhelin on mainio väline kiusaamiseen. Olen itse sitä kantanut mukanani kymmeniä vuosia, ja se on periaatteessa ollut koko ajan auki. Olen vastannut siihen aina. No käsitän nyt kummallisesti, kun aikaa on miettiä tämänkin episodin järjettömyyden. Miksi nuoremman mestarin piti loukata minua, vaikka kyseessä oleva asia ei voinut olla siihen mitenkään yhteydessä? Mielestäni itse juttelin normaalisti ja minulle on hyvin tärkeää, että voisin olla meikäläisiin yhteydessä jollakin tasolla myös eläkkeellä ollessani.

Tällaisia tilanteita pitäisi jotenkin aina hoitaa. Tarpeetonta pahanolon aiheuttamista pitäisi välttää kaikin keinoin. Eräs pappi sanoi kysyttäessä tärkeintä asiaa elämässään, että tärkeintä on lähimmäisen kohtaaminen. Se on pyhä asia.

Toivon, että rakentajat olisivat aina reiluja jätkiä. Avoimia, toisiinsa luottavia, arvostavia ja kohteliaita. Lähimmäisensä tarpeeton loukkaaminen on koulukiusaamista. Koko elämän ajan olemme luokassa. Voimme joutua kiusatuksi. Mutta kuka on kiusaaja. Kun opettaja sitä kysyy, ei kukaan.

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Kiusaaminen on vakava juttu”

  1. Kyllä sen äänensävystä jo huomaa, kun on sellainen passiivis-aggressiivinen tapaus. Pari tullu vastaan. Hyvin nihkeästi moikataan ja jotenkin sellanen ruma äänensävy. Muille erilainen. Suoraanhan ei voi mitään sanoa mutta sit jätetään epämääräinen paha mieli toiselle piilovittuilemalla 👍 Ei oo ammattimaista. Jos joku kivi kengässä hiertää niin sanois suoraan. Onneks tekee vuokrafirman kautta niin voi pyytää pääsyä eri työmaalle mikäli tilanne eskaloituisi nykyisessä. Onneksi en oo pariin vuoteen kokenut vastaavaa.

  2. Juttu on melko vanha, mutta edelleen ajankohtainen. Itse olen toiminut alalla jo kohta kolmisenkymmentä vuotta ja jotenkin sanoisin, että hieman parempaan suuntaan ollaan menty. Itse olen välttynyt pahemmalta kiusaamiselta, mutta vierestä olen saanut seurata joidenkin kohtaloita. Narsismijohtajuus tulee ensimmäisenä mieleen pahimmista kiusaamistapauksista, siihen kun joskus on sisältynyt vielä yksityisyrittäjyys tai perheyrittäjyys, jossa rahan ahneus on voimistanut narsistista toimintaa, on meno ollut joskus todella ikävää katsottavaa.

    Paljon pahempana pidän kuitenkin suomalaista peruskoululaitosta, kolmen lapsen vanhempana olen saanut todeta, että suomalaisessa koulujärjestelmässä kiusaaminen on sallittua ja koulun johdon toimesta peiteltyäkin. Tässäkin suhteessa olemme välttyneet pahimmalta, mutta touhua läheltä seuranneena moni on joutunut kärsimään vielä paljon enemmän kuin yksikään tuntemani työelämässä. Ja he ovat lapsia.

    1. Kiusaaminen koulussa? Muah 😀 Itse gubbena totean, että silloin kaukaisella 70-luvulla siitä pääsi eroon ainoastaan sijoittamalla polvea kiusaajan munille – ja että puukkojakin, pahimmillaan, välienselvittelyihin käytettiin.

      Seisköntti maikat toisaalta? No eipä niitä asia kiinnostanut pätkän vertaa, jollei joku oikeasti vahingoittunut. Joten onko nykyään tilanne OIKEASTI muka tätäkin pahempi?

      T: Idän poika

      1. En osannut verrata tilannetta koulussa kokemaasi😃 mutta tuon kaltaistakin pahimmilla mestoilla saattaa vielä löytyä, ainakin niistä silloin tällöin kuulee. Ja kyllä, koulussa josta kerroin, kerran ase jouduttiin poimimaan yhdeltä oppilaalta pois.

        Toisaalta, ei ole työelämässä tarvinnut aseen kanssa töihin vielä lähteä tai painimaan alkaa. Kiusaaminenhan on paljon muutakin kuin tappelu. Henkinen väkivalta voi olla joskus paljon hankalampi. Henkisessä väkivallassa tekijä voi olla vaikeampi saada tilille ja tämän kaltainen väkivalta on monesti myös turhan hyväksyttyä.

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat

Matti Nikkilähttps://www.rakennuslehti.fi/kirjoittajat/matti-nikkila/