Näistä syistä THL:n sisäilmaohjelma sai tyrmäyksen opettajilta, mutta kehuja rakentajilta

Tietoa kirjoittajasta Seppo Mölsä
Toimituspäällikkö, seppo.molsa@rakennuslehti.fi, Twitter: @SeppoMls
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Mistä on kyse, kun hallitus tekee parhaansa laatiakseen ohjelma, jolla sisäilmaongelmat saataisiin kuntoon, mutta opettaja- ja hoitajajärjestö tyrmäävät sen heti alkumetreillä? Onko tiedottaminen ontunut vai ovatko juoksuhaudat kaivettu jo niin syviksi, että niistä ei päästä ylös?

”Vaati vuosikymmenien pitkäjänteiden työn ennen kuin sisäympäristön ja –ilman merkitys alettiin noteerata. Viiden viime vuoden aikana keskustelu on kuitenkin lyönyt yli ja saanut yhä erikoisempia sävyjä. Asiantuntijatkin ovat varsin ymmällään”, sisäilma-asioiden pioneeri, professori Kari Reijula sanoi Lääkärilehdessä 24.8.2018.

Reijulan mukaan ihmisten kokemukset sisäilmaoireista ja lääketieteen keinot vastata heidän huoleensa ovat erkaantuneet yhä kauemmaksi toisistaan. Samalla luottamus tutkittuun tietoon on alkanut rakoilla.

Tiedeyhteisökin on kahtia jakautunut ja siinä on myös selvästi valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, jotka miellyttävät joitakin järjestöaktiiveja. Vedenjakajana oli vuonna 2013 epäonnistuneeksi osoittautunut toksisuusmittaustutkimus. Vaikka Työterveyslaitos ja THL tyrmäsivät toksisuusmittaukset kyseenalaisina ja harhaanjohtavina, on Turun yliopistossa jatkettu niiden kehittämistä.

Opettajilta ja hoitajilta täystyrmäys sisäilmaohjelmalle

THL:n laatimassa marraskuussa julkistetussa Kansallisessa sisäilmaohjelmassa tunnistettiin tiedottamiseen liittyvät riskit. Silti ne toteutuivat heti. Vaikka kaikkia mahdollisia aiheesta kiinnostuneita järjestöjä oli kuultu moneen kertaan ohjelmaa valmisteltaessa, oli järjestöjen reaktio, että kuultu on, mutta ei kuunneltu.

Sisäilmaohjelma sai kovaa kritiikkiä muun muassa opettajien OAJ:lta, lähi- ja perushoitajien Superilta sekä sairaanhoitajien Tehyltä. Nämä väittivät, että ohjelmassa olisi vähätelty sairastuneiden määriä ja että ohjelma leimasi sisäilmasairastuneet luulosairaiksi. Esimerkiksi YLE toisti tämän kritiikin näyttävästi.

Kritiikki oli täsmälleen sama kuin se, jonka Duodecimin julkaisema Käypä hoito –suositus sai muutama vuosi sitten eli vuoropuhelu on mennyt pitkälti hukkaan.

Erityisen paljon paheksuntaa on herättänyt se, että virallisissa ohjelmissa ja suosituksissa on pitäydytty tiukasti tutkimusnäyttöihin eikä järjestöjen jäsenten sairauskertomuksiin niin sanotuissa hometaloissa.

Parhaaseen lääketieteen asiantuntemukseen nojautuneessa Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että vahva tieteellinen näyttö kosteusvaurioiden aiheuttamista sairauksista puuttuu. Kohtalaista näyttöä on astmasta ja ylätiehengitystieoireista, yskästä, hengityksen vinkunasta, hengenahdistuksesta ja astman kehittymisestä. Heikkoa näyttöä on hengitystieinfektioista, allergisesta nuhasta, atooppisesta ihottumasta sekä väsymyksestä, päänsärystä ja pahoinvoinnista.

Tämä ei riitä homesairaille ja ympäristöyliherkille eikä myöskään järjestöille.

Käypä hoito -suositusta vetäneen työryhmän puheenjohtaja, Tampereen yliopistollisen keskussairaalan (TAYS) allergiakeskuksen ylilääkäri Jussi Karjalainen muistutti viime vuoden Sisäilmastoseminaarissa, että Käypä hoito -suosituksen taustalla on näyttöön perustuva lääketiede. Sitä kritisoivat eivät hänen mukaansa ole ymmärtäneet tutkimusasetelmien hierarkiaa.

Mediallekin tuntuu näytöksi usein riittävän, että kätilöt tai opettajat kertovat millaisia tauteja he ovat ns. hometalosta saaneet.

Arkkitehti ja diplomi-insinööri Jussi Tervaoja lähetti vuonna 2012 Rakennuslehteen kirjoituksen, jossa hän kertoi 1950-luvulla rakennetun koulun sisäilmaongelmista Oulun lähikunnassa. Opettajien sairaslista oli pitkä: syöpä, kilpirauhasleikkaus, aivoverenkiertohäiriö, äänihuulten jäykistysleikkaus, neljä astmaa, kaksi keuhkojen toiminnan voimakasta alennusta, useilla lääkittäviä nivel-, iho- tai nenänvererenvuoto-oireita sekä useilla toistuvia äänenmenetyksiä ja jatkuvia flunssakierteitä.

Yksikään lääkäri ei suostunut kirjoittamaan lausuntoa, jossa näitä sairauksia olisi diagnosoitu työperäisiksi. Sitä ei nimittäin voitu aukottomasti osoittaa.

Sisäilmasta oirehtivat ovatkin usein pyrkineet kääntämään todistustaakan ympäri: oireet johtuvat homeesta ellei niitä toisiksi osoiteta.

Opettaja- ja hoitajajärjestöillä tilaamissa kyselytutkimuksissa homeeseen on liitetty laaja joukko sairauksia syövästä ja nivelrikosta lähtien. Super ja OAJ ovat tukeutuneet Turun yliopiston professori Tuula Putuksen tekemiin nettikyselyihin. Ne ovat saaneet laajaa julkisuutta ja eduskunnankin huomion.

”Homeen haju työpaikalla korreloi tilastollisesti merkitsevästi paitsi astman myös useiden muiden sairauksien kanssa, kuten niveloireiden, lihas- ja selkäkivun, kroonisen väsymysoireyhtymän ja useiden neurologisten oireiden kanssa”, todettiin näistä selvityksistä eduskuntakeskustelussa ja samaan hengenvetoon moni kansanedustaja oli heti halukas myöntämään Turun tutkijoille virallisen aseman Suomen tärkeimpänä sisäilma-alan tutkimuskeskuksena.

Sisäilma-asioista aktiivisten kansanedustajien näkemyksiin ei vaikuttanut millään tavalla se, että Työterveyslaitos oli ampunut alas Turun yliopiston kyselytutkimuksen, jonka se oli tehnyt OAJ:n kanssa.

”Sisäilman epäpuhtauksien terveysvaikutukset tunnetaan hyvin. Tieteellinen näyttö ei tue sellaisia Turun yliopiston ja OAJ:n tutkimuksesta tehtyjä johtopäätöksiä, joiden mukaan sisäilman epäpuhtaudet aiheuttaisivat nivelrikkoa, reumaa, kilpirauhasen sairauksia tai tulehduksellisia suolistosairauksia.”

Nettikyselyihin vastaa vain valikoitunut otos

Nettikyselyillä on oma arvonsa tilannekuvan kertojana, mutta niiden tilastollinen merkittävyys on kyseenalainen jo siitä syystä, että vastausprosentit ovat pienet.

Nettikyselyn lähtökohtakin on vinoutunut, sillä tyypillisesti kyselyihin vastaavat vain ne, joilla on oireita, joiden he kokevat aiheutuneen sisäilmasta tai jotka on saatu esimerkiksi median tai järjestöjen kautta  tietoiseksi tästä mahdollisuudesta.

Rakennuslehden haastattelemien sisäilma-asiantuntijoiden mukaan matalat vastausprosentit tuottavat merkittävää epävarmuutta tuloksiin ja saattavat aiheuttaa myös merkittävää harhaa. Kyse on nimenomaan siitä, että vinoumaa ei tiedetä, ellei selvitetä ei-vastanneiden tilannetta. Jos vastausprosentti on kovin pieni, vinouman merkitys kasvaa.  Siksi yleisiä johtopäätöksiä ja trendejä näistä kyselyistä ei voisi edes vetää.

Yleisesti he myös toteavat, että tällaiset kyselytutkimukset pääasiassa pohjaavat itseraportointiin sekä altistumisen (esimerkiksi kosteusvauriot oletettuna syynä) että oireiden ja sairauksien suhteen.

Erilaiset oireet ovat asiantuntijoiden mukaan tavanomaisia väestötasolla (ja myös kouluissa), oli sisäilmaongelmia tai ei, ja niiden kokeminen ei ole täten suora osoitus sisäilmaongelmasta vaan oireiluun vaikuttaa lukuisat erilaiset tekijät kuten yksilölliset ja ympäristötekijät.

Julkinen keskustelu ja median huomiokin vaikuttaa kyselyjen tuloksiin. Esimerkiksi huolestuneisuus koulun tai sairaalan sisäilmasta on nähty muissakin tutkimuksissa yhteydessä oireiluun ja se luo merkittävää epävarmuutta tulosten tulkintaan.

Tästä asiantuntijakritiikistä huolimatta Vantaa on juuri, vastoin kiinteistöstä vastaavien virkamiesten kantaa, päättänyt tilata Turun yliopistolta nettikyselyn koulujen sisäilmaoireista, ei siis sisäilmasta vaan nimenomaan sisäilmaoireista.

Kyselyyn pyydetään vastauksia 40 000 vantaalaiselta: huoltajilta, oppilailta, opiskelijoilta ja henkilöstöltä.

Vantaa myöntää epäsuorasti tiedotteessaan kyselyn perusheikkouden. ”Jotta kyselyn tulokset olisivat luotettavia, vastaukset tarvitaan mahdollisimman kattavasti kaikilta käyttäjiltä. Siis myös niiltä perheiltä, joissa oireilua ei ole ollut.”

Kaupungin tavoite, että 70 prosenttia eli yli 28 000 vastaisi kyselyyn, on hyvin toiveikas, kun aiemmissa kyselyissä johtopäätöksiä ja sisäilmongelmista johtuvia sairastumislistoja on tehty 4-20 prosentin vastausten pohjalta.

Talvella kaikilla on sisäilmaoireita

Ongelmallinen on myös kyselyn ajankohta, keskitalvi. Esimerkiksi Senaatin kokemusten mukaan käyttäjien oirekyselyt ovat usein harhaanjohtavia, koska oireissa on useimmiten kyse ihan muusta kuin homeesta, tyypillisimmin pölystä tai liian kuivasta sisäilmasta.

”Jos keskellä talvea tehtäisiin oirekysely missä tahansa toimistossa tai koulussa, niin lähes kaikki ilmoittaisivat sisäilmaoireista eli iho, kurkku ja silmät tuntuvat kuivilta ja nenästä voi valua verta. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että pakkasella koneellisen ilmanvaihdon kautta tuleva sisäilma on aivan liian kuivaa”, totesi Senaatin sisäilmaryhmän vetäjä Anne Korpi Rakennuslehden haastattelussa viime talvena.

Kannattaa myös muistaa laajoja sisäilmaselvityksiä tehneen tohtori Tari Haahtelan taannoinen kommentti, että se taho miltä haetaan korvauksia, vaikuttaa siihen, mikä halutaan selittää sisäilmaoireiden syyksi. Jos syypääksi halutaan osoittaa koulu, niin silloin pontevasti kiistetään muut syyt ja jos käydään asuntokauppariitaa, niin kiistetään tiukasti, että oireet olisivat voineet tulla työpaikalta.

Osin tämän eturistiriidan eliminoimiseksi THL on suosittanut siirtymistä oppilaiden sisäilmakyselyihin, ja niissäkin kannattaisi keskittyä oireiluun yleisesti eikä rakennukseen liitettyyn oireiluun. Näin saadaan luotettavampaa tietoa oppilaiden kokemasta oireilusta.

THL pitää myös tärkeänä, että sisäilmakyselyn tulosten tulkintaa varten tulee olla käytettävissä kattava vertailuaineisto, joka on kerätty vastaavasta väestöryhmästä samalla kyselylomakkeella ja analysoitu samalla tavalla. Ilman kattavia vertailuaineistoja ei voida arvioida poikkeavatko tietyn koulun oppilaiden raportoimat olosuhdehaitat tai oireet tavanomaisesta.

Olosuhdehaittojen ja oireiden raportointiin vaikuttavat myös monet muut tekijät kuin sisäilman haittatekijät, kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, elintavat, psykososiaaliset tekijät (esim. stressi ja huolestuneisuus) ja elinympäristö. Näitä tekijöitä ei THL:n mukaan usein huomioida riittävästi sisäilmakyselyn tulosten tulkinnassa.

Kattavalle satunnaiskyselylle on selvä tarve

Suomessa sisäilmatutkimuksia on tehty lähinnä vain internet-kyselyinä, jolloin vastaajamäärä on ollut pieni ja vastaajajakauma on ollut edellä mainitulla tavalla vinoutunut.

Meillä ei ole tehty väestötasolla yleistettävään satunnaisotantaan perustuvia tutkimuksia sisäilman laatuongelmista käyttäen objektiivisia menetelmiä, lukuun ottamatta vuosina 1990-1991 ja 2006-2007 tehtyjä otantatutkimuksia liittyen asuntojen radonpitoisuuksiin. Tällaiselle kattavalle sisäilmatutkimukselle olisi selvä tarve, totesi dosentti Ulla Haverinen-Shaughnessy marraskuussa Valtakunnallisilla ympäristöterveyspäivillä.

Pien- ja kerrostalojen kosteusvaurioiden yleisyydestä tehtiin selvitys 1990-luvulla, mutta silloin käsitteet ja määritelmät olivat Ulla Haverinen-Shaughnessyn mukaan epäselviä.

Tuossa Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa arvioitiin vuonna 1995 satunnaisotannalla 1950-1980-lukujen talojen kunto. Tutkimus perustui pistokäynteihin 450 asuinrakennuksessa. Niiden kosteusvauriot kirjattiin ylös lomakkeelle. Kosteusvaurio tai vähintäänkin tarkastustarve todettiin olevan 55 prosentissa tutkituista kiinteistöistä. Huonoin tilanne oli 1980-luvun taloissa, sillä niiden vaurioista yli kolme neljäsosaa oli korjaamatta. Vaikka valtaosa vaurioista oli pieniä (silikonivaurion tyyppisiä), tutkimusta johtanut dosentti Aino Nevalainen totesi, että korjaamaton kosteusvaurio voi aiheuttaa homekasvustoa.

Mediassa tämä usein ymmärrettiin niin silloin kuin valitettavasti myöhemminkin, että kosteusvaurio on sama kuin hometalo. Sitä ei ajateltu, että kosteusvaurion sijainnillakin on merkitystä.

Jopa nuo asunnot  Kansanterveyslaitokselle tutkinut Helsingin rakennusvalvontaviraston insinööri kertoi pari vuotta sitten Rakennuslehdelle olleensa shokissa nähtyään uutiset.

”Yli puolet pientaloista pitäisi remontoida homevaurioiden takia”, otsikoi Helsingin Sanomat 9.8.1996.

Suomalaiset talot ovat ”liian” laadukkaita

Toinen opettaja- ja hoitajajärjestöjen närkästyksen aihe on, että Kansallisessa sisäilmaohjelmassa todetaan, että Suomessa altistuminen rakennusten kosteusvaurioille ja useimmille merkittäville sisäilman epäpuhtauksille on vähäisempää kuin Euroopassa keskimäärin.

Opettajat ja hoitajat eivät voi ymmärtää, että rakentamisemme voisi olla laadukkampaa kuin siitä annettu kuva mediassa ja somessa.

Närkästyksen aihetta ei pitäisi olla, sillä tätä asiaa on jo selvitetty laajasti ja uuden, muita Pohjoismaita koskevan vertailututkimuksen tuloksia odotetaan helmikuussa. Tästä SisäNyt-hankkeesta vastaavat THL, Työterveyslaitos ja Kuntaliitto.

Jo Kansallisessa sisäilmaohjelmassa todetaan, että Suomi kuuluu sisäilmaongelmiin puuttumisen edelläkävijöihin niin tutkimuksen kuin ohjeistuksenkin suhteen. Suomessa altistutaan Euroopan keskiarvoa vähemmän rakennusten kosteusvaurioille sekä useimmille merkittäville sisäilman epäpuhtauksille.

Laajassa eurooppalaisessa ECRHS-tutkimuksessa vakioiduilla menetelmillä asiantuntijan arvioimat kosteus- ja homevauriot olivat yleisempiä Keski- ja Etelä-Euroopassa kuin esimerkiksi Pohjoismaita edustavassa Ruotsissa.

Vastaavalla tavalla vertailukelpoisia menetelmiä käyttävän HITEA-tutkimuksen mukaan Suomen ja Alankomaiden kouluissa oli vähemmän asiantuntijan toteamia kosteusvaurioita kuin toisessa vertailumaassa Espanjassa. Suomalaisissa kouluissa mitatut mikrobipitoisuudet olivat myös pienemmät kuin Espanjassa ja Alankomaissa mitatut pitoisuudet. Silti Suomessa oli enemmän oirehtivia.

Suomessa sisäilma on eurooppalaisittain puhdasta, radonia lukuun ottamatta.

Suomessa ja Pohjoismaissa vaikuttaisi olevan vähemmän kosteusvaurioita kuin muualla Euroopassa. Kyselytutkimusten perusteella asukkaat raportoivat kosteusvaurioita Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa enemmän kuin Suomessa.

Ruotsissa vuosina 2007-2008 tehdyn BETSI-tutkimuksen mukaan 30 prosentissa omakotitaloista ja 10 prosentissa kerrostaloasunnoista esiintyi kosteus- ja homevaurioista. Vuosituhannen alussa tehdyissä tutkimuksissa vaurioita on esiintynyt Ruotsissa ja Tanskassa noin 15 prosentissa ja Islannissa 25 prosentissa asunnoista. Luvut ovat korkeampia kuin viimeaikaiset arviot merkittävistä asuntojen kosteusvaurioista Suomessa.

Vuonna 2012 tehdyn arvion mukaan merkittäviä kosteusvaurioita esiintyy Suomessa 7–10 prosentissa pien- ja rivitalojen, 6–9 prosentissa kerrostalojen, 12–18 prosentissa koulujen ja päiväkotien, 20–26 prosentissa hoitolaitoksien ja 2,5–5 prosentissa toimistojen kerrosalasta.

Riittämätön ilmanvaihto asunnoissa ja kouluissa on Suomessa yhtä yleistä kuin Ruotsissa ja Tanskassa ja yleisempää kuin Norjassa. Toisaalta suomalaisten uudiskohteiden ilmanvaihto on ollut korkeammalla tasolla. Kouluissa ilmanvaihdon riittämättömyys vaikuttaa olevan yleisempää Suomessa kuin Ruotsissa, kun taas toimistorakennusten ilmanvaihto ylittää kaikkien muiden maiden suositukset.

Suomessa on myös tehty paljon toimenpiteitä sisäympäristön laadun parantamiseksi muun muassa kehittämällä lainsäädäntöä ja ohjeistusta sekä kansallisten ohjelmien avulla.

Sisäympäristön altistusta koskevan lainsäädännön ja ohjeistuksen määrä vaihtelee suuresti eri Pohjoismaiden kesken. Suomessa lainsäädäntö ja ohjeistus on runsaampaa kuin muissa Pohjoismaissa. Norjassa ja Tanskassa ohjeistusta löytyy useampien epäpuhtauksien, kuten näkyvän homeen osalta. Ruotsissa ohjeistus on melko vähäistä ja esimerkiksi kosteus- ja homevaurioille ei ole olemassa ohjearvoja. Islannissa ei ole lainkaan olemassa vastaavaa lainsäädäntöä ja ohjeistusta, sillä asiaan on herätty vasta viimeisten viiden vuoden aikana.

Kuten Kansallinen sisäilmaohjelma osoittaa, Suomessa rakennuskanta on siis vähintään yhä laadukasta kuin muissa Pohjoismaissa ja sisäilma-asioihin on herätty hyvin. Ongelmia toki on eikä niitä kukaan kiistä.

Suomalaisen rakennuskannan sisäilmaongelmista kertovassa historiikissani (Näin Suomi homehtui – hyvä rakentamistapa sai aikaan pahaa jälkeä) kerron laajemmin näistä kansainvälisistä vertailuista ja myös siitä, kuinka Suomessa homeongelmaan herättiin pian Ruotsin jälkeen. Suomessa ongelmat painottuvat selvästi 1960-1980-luvun rakennuskantaan. Osa ongelmista johtuu rakennusten ikääntymisestä ja osa aikanaan tehdyistä rakennus- ja suunnitteluvirheistä, jotka ovat pahentuneet huollon ja korjausten laiminlyöntien vuoksi.

Oikaisu 16.11: Muutettu Senaatin Anne Korven nimi oikeaksi.

Tätä artikkelia on kommentoitu 14 kertaa

14 vastausta artikkeliin “Näistä syistä THL:n sisäilmaohjelma sai tyrmäyksen opettajilta, mutta kehuja rakentajilta”

  1. Suomessa on asennevika, on maailman parhaat insinöörit ja rakentajat….viime viikolla kaksi koulukattoa romahti alas. Ja uutiset märästä betoni-muovimattokombosta ei lopu ikinä. Eikö rakentajat ikinä oppii? Vai kehuuvatko ne THLn ohjelma jos se lopulta suojaa heitä ja jatkavat mokailun vapaasti? https://www.rakennuslehti.fi/2018/11/upouuden-koulun-lattiat-jouduttiin-repimaan-auki-ja-asentamaan-uudelleen-nyt-kosteusvaurioita-on-loytynyt-taas/?fbclid=IwAR0JTRMCDB-l3sLFQoBClwTz75XgEeRayqUKgefZzkf5QzA3gcIZVP4rRrQ

  2. Turun yliopiston tekemät tutkimukset eivät ole mitään ’nettikyselyjä’ vaan satunnaisotokseen perustuvia ammattialakohtaisia tieteellisiä tutkimuksia, jotka on tehty validoiduilla menetelmillä ja tulokset on varmistettu tutkimalla kokonaisia rakennuksia alaotoksena. Ne on tutkittu rakenneteknisesti ja mikrobiologisesti sekä vastausprosentti oirekyselyihin on ollut 80-96 % luokkaa. On ikävää, että Rakennuslehti levittää yliopiston tutkimuksesta virheellistä tietoa. Vantaan kaupunki päätti valita tutkimuksen tekijäksi Turun yliopiston neuvoteltuaan ensin myös TTL:n ja THL:n kanssa.

    1. Jokainen voi esimerkiksi Superin kyselystä päätellä, että jos vastaajamäärä on tutkimuksen tekijöiden itsensäkin mielestä valitettavan pieni ja valtaosa kaiken lisäksi edustaa vanhusten hoidossa ja kotihoidossa työskenteleviä, niin kuinka luotettavan tai vinoutuneen kuvan se antaa esimerkiksi sairaaloiden ja terveyskeskusten sisäilmatilanteesta. Aiheesta tehdyt uutiset keskittyivät kuitenkin niihin.

      Tässä suorat lainaukset kyselyistä:

      OAJ:n kysely:

      6.4.2017: OAJ ja Turun yliopisto ovat lähettäneet sisäilmakyselyn satunnaisotannalla 20 000 opetusalan työntekijälle. Professori Tuula Putus toivoo, että kaikki kyselyn saaneet vastaavat.

      3.10.2017 Vastausprosentti oli 25.

      Superin kysely: Kyselylinkki julkaistiin 1.11.2016 . Kyselyyn vastasi 2206 henkilöä. Vastausaktiivisuus jäi valitettavasti matalaksi (11 %), mutta on suunnilleen samalla tasolla kuin eräissä muissa ammattiyhdistysten lähettämissä kyselyissä.
      Lähi- tai perushoitajana toimivien miesten lukumäärä jäi aineistossa niin pieneksi (n=68), ettei lähi- tai perushoitajan työssä toimivien miesten terveydentilasta voitu tehdä erillisiä heitä koskevia johtopäätöksiä. Suurin osa vastaajista oli työssä vanhusten hoitolaitoksissa ja palvelukodeissa, 14 % kotihoidossa olevien vanhusten hoidossa, 12 % terveyskeskuksissa ja noin 10 % lasten päivähoidossa tai lastensuojelulaitoksessa. Muissa työpaikoissa työskentelevien osuudet jäivät niin pieniksi, ettei ryhmien tuloksia tarkasteltu erikseen.

      1. Rakennuslehti käyttää nykyään artikkeleissaan nimeämättömiä asiantuntijoita?

    2. Rakennuslehden toimitus käyttää argumentoinnissaan hyödyksi itse luomaansa tarkoituksellista luottamuspulaa;
      a) tutkimuksia kohtaan esitetään epätervettä kritiikkiä
      b) Rakennuslehden toimitus olettaa luottamuspulan kääntävän todistustaakan
      c) luottamuspulaa ei sovelleta tasapuolisesti – vaan tietyn tahon (nimeämättömät asiantuntijat) informaatio tuodaan esille ”muita parempana tietona”
      e) Rakennuslehden itse tuottamassa luottamuspulassa kyseenalaistetaan motiivit sen sijaan, että nähtäisiin pyrkimys totuuteen.

  3. Itsellä ei kokemusta hometaloista vaan uusista tai remontoiduista. Oireet alkavat useilla (nenäverenvuoto, äänen lähtö ym), kun on uusittu lattia käyttäen muovimaton alla liimaa tai toisessa tapauksessa lisätty tilaan akustiikka levyt liimaamalla. Rakentaja väitti, että liima on turvallista. Kun jatkuvan ikkunan aukipidon jälkeen matto ja liima poistettiin, loppuivat oireet. Miksei suostuta lopettamaan liiman käyttö?

    1. Työterveyslaitoksen omien tutkimusten mukaan kyse on samoista kemiallisista yhdisteistä, jota tapahtuu liimojen hajotessa – kuin mitä mikrobit aiheuttaisivat.

  4. Mistä artikkelin kirjoittaja on varmistanut, että kaikkia mahdollisia järjestöjä on kuultu? Jos THL näin kertoo, se on vain heidän oman etunsa mukaista. Pitäisi myös tarkistaa järjestöiltä? Kaikkia mahdollisia asiasta kiinnostuneita järjestöjä ei ole todellakaan kuultu.

    Onko se potilaan vika, jos lääkärit sanovat, että sairastumisellasi on selkeä ajallinen yhteys rakennukseen, jossa työskentelit, mutta lääketieteellisen menetelmin emme valitettavasti pysty tätä osoittamaan? Potilasko tässä on epäluotettava tietolähde vai ovatko menetelmät edelleen puutteellisia?

    THL on huolestunut potilaiden huolestumisesta. Missä tilanteessa ja kuka saa huolestua? Nyt THL on tehnyt potilaasta syntipukin. Mitäs huolestuit, oma vika! Missään muussa oireilussa tai sairaudessa ei näin törkeästi syyllistetä potilasta oman oireilun tai sairauden edistämisestä. Jos nyt huoli saa kovin isoja sairauksia aikaan. Mikä on se kriittinen piste, että saa huolestua luvan kanssa? Voisiko THL määritellä tämän kiitos. Saako pitkäaikaisesti oireileva tai jo mahdollisesti pysyvästi sairastunut jo huolestua? Kuka tahansa huolestuisi jos työ- ja toimintakyky on uhattuna.

    Olen ollut jääräpäisesti 9 vuotta sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa töissä, kun tervettä työympäristöä en ole saanut pyynnöistäni ja lääkärien suosituksista huolimatta. Toki välillä on huolestuttanut lääkärien ennusteet keuhkojen romahtamisesta ja kehotukset vaihtaa työpaikkaa. Mutta en todellakaan huolestunut riittävästi. Jos olisin, luultavasti olisin säästynyt näiltä kymmeneltä diagnoosina mitä tällä hetkellä on. Näitä olen parannellut viimeiset 3 vuotta työkyvyttömänä. En toivo tätä kenellekään, joten kehotan huolestumaan; ketään tässä maassa ei kiinnosta sairastuneiden asema.

    1. THL:n johtajan vastauksessa oi lukea, ettei järjestöjen mielipidettä voitu ottaa huomioon – vaan tutkimusten tulkinta on tiedeyhteisön tehtävä.

  5. ”Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että vahva tieteellinen näyttö kosteusvaurioiden aiheuttamista sairauksista puuttuu. ” Niin, jos unohdetaan tyystin ulkomaiset tutkimukset 20 vuoden ajalta. Tietoa kyllä on, mutta niitä ei haluttu Käypä hoito -suosituksessa huomioida lainkaan.

  6. Huolestuminen ei aiheuta sairastumista. Sairastuminen takuuvarmasti. Se etten ajoissa huolestunut tai jos lääkäri olisi ymmärtänyt huolestua, eikä tuupata lisää antibioottia alkaviin keuhkokuumeisiin. Saattaisi olla, että työkyky olisi jäljellä. Kuinka monella lapsella sairaus kumuloituu sisäilmasairaissa rakennuksissa päiväkodista, lukioon -ja ammattikouluun siirryttäessä. Monella jo nyt puhkeaa astma päiväkoti-iässä. Mikä on terveyden laita parhaassa työiässä? Laki ei toteudu! Lasten työsuojelu? Kenen vastuu!!!

  7. Voisihan näiden spitaalisten kuoppien käytön nykypäivänä rajata välttämättömään,onko kaikkien rynnättävä samaan aikaan tukkimaan liikennettä, sen takia, että joku ammattiryhmä saa palkkansa ja oppilaitos perusteen rokottaa budjettia.

  8. Olikos tämä THL siinä sikainfluenssarokotukseenkin liittyvässä veivaamisessa mukana. Kyllä THL kehtaa ja miksei kehtaa, kun mitään mahdollisuuttakaan ei ole joutua edesvastuuseen.

  9. Totuus tässä asiassa on selvitettävissä hyvin yksinkertaisella kokeella:

    Kätilöopistosta Helsingin keskustasta on juuri vapautunut oivaa toimistotilaa, jolle ei oikein tahdo löytyä käyttäjiä.

    Määrätään THL ja Työterveyslaitos muuttamaan tiloihin. Ylilääkäri Markku Sainiolle erityisesti määrätään läsnäolopakko Kättärin tiloissa koko siltä ajalta mitä työaika kestää. Mikäli mies ei suostu talossa oleskelemaan, leikataan palkkaa ja tulevaa eläkettä poissaoloprosenttia vastaavasti.

    Vuosi muuton jälkeen videoidaan THL:n ja TTL:n henkilökuntien tunnelmat uusissa hienoissa tiloissa Kätilöopistolla. Tilaisuuden juontaa Markku Sainio – jos vain ääni kantaa. Miksei se kantaisi? Eihän homesienet voi aiheuttaa astmaa kummempaa ja silloinkin vaaditaan AIVAN MASSIIVINEN altistus. Näinhän meille on kerrottu.

    Astma hoituu sitäpaitsi astmapiipulla nykyään kätevästi. Kyllä Markun pitäis nää asiat lääkärinä tietää. Salbumatolia vaan pikku sniffi, niin taas jaksaa väänellä naamaa videolla.https://www.youtube.com/watch?v=Hb59Gfw9RQI

Vastaa

Tilaa uutiskirje

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin. Lisätietoja

Kooste rakennusalan tärkeistä uutisista sähköpostiisi kolmesti viikossa. Saat myös kutsuja Rakennuslehden tapahtumiin.

Anna sähköpostiosoitteesi