Vuotuinen rakentamisen arvo normaalitilanteessa on lähes 40 miljardia euroa ja rakennusalan osuus bruttokansantuotteestamme on 6,5 prosenttia.
Kysynnän lasku ja korkeat korot voivat viedä rakentamisen 90-luvun lamavuosien tasolle, jolloin sen osuus oli kansantuotteesta vain 2/3-osaa nykyisestä. Syntyneellä tilanteella on rankat seuraukset: työttömyys kasvaa hallitsemattomasti ja alalta saatu verokertymä vähenee arviolta yli viisi miljardia euroa.
Rakennusalan tilanne Suomessa kuvaa tällä hetkellä tilannetta koko Suomen kansantalouden tilasta. Tähän hetkeen sopivat huonosti työmarkkinajärjestöjen uhkailut yleislakoista. Kyllä ne työpaikat vähenevät ilman näitä uhkailujakin. Uhkailulla on myös kielteinen vaikutus kiinnostavuuteen investoida Suomeen. Varsinkin viime aikoina on ollut paljon esillä se, miten Suomeen halutaan investoida. Näin asia onkin. Käytännössä kuitenkin toteutuneet ulkomaiset investoinnit Suomeen ovat olleet vain murto-osa siitä, miten ne ovat ohjautuneet muihin pohjoismaihin.
Tällä hetkellä ei vain näy siinä määrin se, mikä aikaisemmin on näkynyt, että julkinen sektori – valtio ja kunnat – ovat kyenneet ajoittamaan ja sijoittamaan investointejaan matalasuhdanteisiin. Tämä tilanne näyttää korostuvan erityisesti Etelä-Pohjanmaalla. Kumpikin taho on tässä suhteessa heikentynyt, koska ne ovat kovin velkaantuneita ja kustannuspaineiden alla.
Jos ja kun julkisen puolen liikkumavara on käytetty loppuun jo noususuhdanteen aikana, ei sillä ole enää välttämättä instrumenttia ja mahdollisuutta tehdä parantavia korjausliikkeitä laman aikana. Vai onko? Kuntien homerakennuksien uusimiset ja uimahallien rakentamiset kannattaa ajoittaa vuodelle 2024 jo hintaedunkin vuoksi. Tähän tarvitaan velkarahoitusta, koska talousvaikeuksissa rypevillä kunnilla ei ole rahaa. Ensi vuoden jälkeen voidaan tilannetta korjata niin, että uusista investoinneista pidättäydytään.
Suomen talous ja etenkin yksityinen sektori tulevat kärsimään ensi vuonna lamasta. Tästä on selvät merkit näkyvissä. Rakennusalalla on lomautettu ja irtisanottu henkilöstöä. Konkurssiuutiset ovat päivittäisiä.
Olemme pudonneet muiden pohjoismaiden vauhdista jo 15–20 vuotta sitten. Miksi tätä ei kukaan välitä viestittää? Tällä pitäisi olla vaikutusta siihen, mitä odotuksia kansalaisilla voi olla. On pessimismiä olla tuomatta tätä julki.
Olemme kansakuntana tiukan paikan edessä. Tilanteen korjaamiseksi tarvitsemme myös yksityissektoria aikaistamaan investointejaan. Tähän yhteiskunnan tulisi tarjota investoijille porkkanoita. Luonnollisesti investointien tulee olla perusteluja ja taloudellisesti kannattavia. Tässä tilanteessa ei voi poissulkea valtion lisävelkaantumistakaan uusien investointien käynnistämiseksi. Yhteiskunnallemme tulee kalliimmaksi syventyvä lama ja massatyöttömyys.
Lähdemme siitä, että investoinnit ovat kannattavia ja sellaisia, jotka luovat paremmat olosuhteet työpaikkojen luonnille, kilpailukyvyllemme ja yleensä kasvulle. Esimerkiksi Turun tunnin juna -ratahanke ei ole kannattava, koska valtiovarainministeriön teettämän selvityksen mukaan hankkeen hyöty/kustannussuhde on vaatimaton 0,44. Hankkeeseen varatuilla miljardeilla on viisaampaa elvyttää taloutta kannattavien investointien kautta ja laajemmalla alueella.
Meidän on yhteiskuntana jälleen korostettava yhteistyön ja yksimielisyyden merkitystä kasvaa pois tästä tilanteesta. Tämä ei tule onnistumaan muuta kuin pitkäjänteisellä suunnitelmallisuudella ja kovalla työllä. Vaikka yhteiskuntamme taloudellinen kehitys parempaan suuntaa ei etenisi nopeasti, mutta kuitenkin parempaan suuntaan, silloin pienikin positiivinen edistyminen saisi aikaan luottamusta tulevaisuuteen.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Rakennusala hätää kärsimässä – julkiset investoinnit eivät enää tahditu tasaamaan lamaa”
Vanhasen kakkoshallitus ymmärsi kiitettävän hyvin miten elvytetään ja milloin elvytetään.
Silloin rakennusteollisuus selviytyi säikähdyksellä siitä mitä nyt kauhulla odotellaan.
Suomi selviytyi finanssikriisin vaikutuksista pienellä taantumalla, kilpailajmaiden kärvistellessä laman kourissa.
Kataisen hallitus sai perintönä erinomaisen Suomen, Sipilän hallitus sai perinnöksi sössityn Suomen.
Sipilä ymmäri työn tärkeyden, tuottavn työn tärkeyden. Sipilän työ ei ollut helppo, mutta tuloksekas. Työt aloitettiin heti vaalikauden alussa.
Marinin hallituksen olisi pitänyt ymmärtää asiat joita pitää tehdä nouskaudella, eli silloin investoidaan ja samalla sopeutetaan julkisen puolen kuluja. Asiat sirtyivät kuluvalle vaalikaudelle, nyt on pakko sopeuttaa julkisen puolen kuluja ja investoinnit ovat ehdottoman tärkeitä jotta sirkus saa pääsylipputuloja!
Ahon hallitus lähti todella huonosta tilanteesta liikkeelle, talouskasvua oli miinus 7 prosenttia, valtion kassa oli tyhjä ja ainut kauppakumppani oli Neuvostoliitto.
Yhdessä vaalikaudessa Suomeen syntyi talouskasvua 11 prosenttiyksiikköä, ja se kasvu ei tullut itsekseen.
Lainaan Kaunismäen ja Kankaan tekstistä pätkän:
”Lähdemme siitä, että investoinnit ovat kannattavia ja sellaisia, jotka luovat paremmat olosuhteet työpaikkojen luonnille, kilpailukyvyllemme ja yleensä kasvulle.”
Noin tapahtui Ahon hallituskaudella, silloin saivat tulta alle niin Nokia kuin monet muutkin yhtiöt jotka ovat jättäneet miljarditolkukka rahaa hyvinvointimme hyväksi.
Ilman velkaa ei tapahdu nopeaa muutosta, ja se velka pitää sijoittaa yritysten hyvinvoimiseen. Sieltä pursuaa hyvinvointia työväelle. Historia sen on opettanut.
Kansantalouden investoinneista suurin osa on rakentamista – uusien rakennusten ja infrastruktuurin rakentamista sekä olemassa olevan rakennetun ympäristön rakennuskannan ja infrastruktuurin peruskorjaamista. Kansantalouden muita investointeja ovat kone-, laite-, kuljetusväline- ja ohjelmistoinvestoinnit.
1990-luvun lamasta lähtien rakennusinvestointien osuus bruttokansatuotteesta (BKT) ja investoinneista on kasvanut. Vuonna 2020 rakennusalan osuus BKT:sta oli noin 8 %. Matalien korkojen, nollainflaation ja kiihtyvän asuntotuotannon myötä osuus tuosta vielä hiukan nousi 2021-22, mutta sitten korkojen ja inflaation nopean laukan seurauksena rakennusalan suhdanteet lähtivät myös jyrkästi laskemaan. Tänään rakennusalan kokonaisosuus BKT:sta on Martti Kaunismäen ja Heikki Kankaan kirjoituksessaan mainitsema noin 6,5 %. Rakennusinvestointien osuus kaikista investoinneista vuonna 2020 oli noin 60 prosenttia, eli selvästi merkittävin osuus kaikista investoinneista maassamme, ja siksi myös näkyvin.
Rakennusala kokonaisuudessaan on myös merkittävä työllistäjä. Rakennusalan työllisiin lasketaan rakennusliikkeiden, rakennustuoteteollisuuden sekä rakentamisen palvelualojen ja energiakulutuksen työllistämät henkilöt. Alakohtaisesti rakennusala voidaan jakaa talonrakentamiseen, maa- ja vesirakentamiseen, kiinteistönpitoon, rakennustuoteteollisuuteen sekä alaan liittyviin palveluihin. Rakennusalan suhdanteiden vaikutukset koskevat siis merkittävästi koko rakennusalan näihin eri sektoreihin.
Rakennusala on työllistävä toimiala. Vuonna 2020 alalla hääräsi kaikkiaan noin 543 000 henkilöä (henkilötyövuotta, HTV), eli noin joka viides Suomen työllisistä.
Seuraavassa hieman tialastotietoa:
Yhden miljoonan euron investointi työllistää rakennusalalla 11-14 henkilötyövuotta. Yhtä työmaalla työllistyvää henkilöä kohti työllistyy toinen joko rakennusteollisuudessa tai rakentamisen palvelualoilla. Miljoonan euron investointi kaupan alalla työllistää yhtä paljon kuin rakennusalalla. Seuraavina tulevat logistiikka, teknologiateollisuus, liike-elämän palvelut ja metsäteollisuus. Metsäteollisuus työllistää suunnilleen puolet rakennusalasta.
Kuinka sitten politiikka, maailman markkinat (tavaroiden tuottaminen ja liikuttelu), finanssipolitiikka (valtion tulot ja menot, julkiset investoinnit ja kulutus, inflaatio), rahapolitiikka (rahan hinta, rahan saatavuus, korot, maksuvälinetalous) ja suhdanteet (taloudellisen tilanteen eli kasvun vaihtelu) vaikuttavat rakennusalaan?
Rakennusala on suhdanneherkkä ala. Siihen vaikuttavat kaikki edellä luettelemani vaikuttimet. Kaikkein suurimpana vaikuttimena ovat korkeat korot, jotka säätelevät rakennusinvestointeja. Harvalla meistä on omasta takaa rahaa niin paljon, ettemme tarvitse pankkia avuksi investointeihimme. Sama koskee julkista rakentamista, kuten valtion ja kuntien investointejakin. No, korkeiden korkojen aikana pankkisalien ovet käyvät hitaammin ja lattiat pysyvät hiekasta puhtaampina, kun yksityisrakentajat ja yritykset ovat vetäytyneet odottelemaan matalampia korkoja ja parempia suhdanteita tulevien rakennushankkeidensa kanssa.
Mikä sitten liikuttelee inflaatiota ja korkoja ympäri maailman? Ylikuumeneminen, johon syyllisiä olemme kaikki kehittyneissä maissa. Kulutamme hillittömästi ja paljolti yli varojemme – velkaannumme. Rakennamme hillittömästi esim. uutta asunto- ja vuokra-asuntokantaa matalien korkojen aikana. Mitä enemmän on kulutusta ja kysyntää, sitä enemmän tuotetaan tavaraa ja niiden hinnat nousevat. Mitä enemmän rakennamme, materiaalien hinnat nousevat. Ja kun tämä kierre kiihtyy, sitä on sitten ryhdyttävä hillitsemään rahan hintaa korottamalla eli korkoja nostamalla, että inflaatio saataisiin pysymään siedettävällä tasolla. Maailma ei ole koskaan oppinut näissä kierteissä. Sama toistuu aika ajoin, vaellamme suhdanneaallokossa, jota kukaan maailmassa ei tunnu oikeasti hallitsevan. Keskuspankkiirit haukkoina niin USA:ssa kuin Euroopassa vahtivat korkoprosentteja, mihin suuntaan niitä milloinkin on syytä liikutella.
Poliitikkojen tehtäväksi jää julkisten investointien ajallinen säätely maailman laajuisessa suhdanneaallokossa. Ajallisessa säätelyssä pidän politikointina sitä, kun julkiset investoinnit ajoitetaan noususuhdanteisiin ja vaalitaktisesti ajanjaksoille, jotka palvelevat hallituspuolueiden menestymismahdollisuuksia taas seuraavissa vaaleissa.
Poliitikkojen investointipäätöksillä on maakohtaisesti vaikuttavuutta. Ja erityisesti sillä, kuinka uudet investoinnit ja korjausrakentaminen kohdennetaan. Olen esim. Turun tunnin junaratahankkeesta samaa mieltä kirjoittajien kanssa, että se on täysin tarpeeton ja kustannustehoton hanke. Nyt julkisiin rakennusinvestointeihin ja korjausrakentamiseen tarkoitettuja budjettivaroja tulisi käyttää tasapuolisesti ympäri maata talonrakentamisen ja infrarakentamisen mittavan korjausvelan paikkaamiseen. Väyläverkosto on maassamme pahoin rappeutunut. Koulut ja sairaalaverkosto tarvitsevat myös investointeja. Turvallisuutemme ja Nato-Suomikin tulee tarvitsemaan parempia teitä, eikä tätä vasten Turun tunnin junaratahanke ole laisinkaan relevantti investointikohde missään suhdannetilanteessa.
Valtion ensi vuoden budjetti on rajusti alijäämäinen, ja lisävelanottotarve hurja. Nyt olisi jokainen miljoona raavittava kansantaloutta hyödyttömistä, kannattamattomista ja ja turhista menoista pois, ja ne rahat laitettava rakennetun ympäristön mittavan korjausvelan paikkaamiseen. Tällä pienennetään korjausvelkaa, ja saman aikaisesti parannetaan työllisyyttä.
Isännöintitoimistossamme investoimme voimakkaasti etupainotteisesti silloin, kun korot oli alhaalla (ja hallitus mälläsi koronarahoja ja EU-tukia surutta). Nyt on rauhallisempi aika myös korjausrakentamisessa, mikä sekin näkyy työllisyydessä.
Uudisrakentamista puskimme vuosikausia omalta osaltamme yrittämällä saada paikallinen kaava hyväksytyksi Keravan kaupungille. Homma ryssittiin eikä kaavaa saatu ajoissa, vaikka suunnitelmat olivat hyvät. Ei siis myöskään rakentamista tule todennäköisesti vuosiin. Yleisesti huoneistoja ei kannata rakentaa, kun eivät mene kaupaksi. Toisaalta tilanne tuo tilaajalle epävarmuutta, koska rakennusyhtiöiden konkurssiriski on kasvanut.
Julkiset hankkeet lienee ainoat, jotka voisivat hyötyä tilanteesta, ja työllistää. Myös teitä ja muuta infraa kunnostamaan. Huonoina aikoina julkista työtä tulisi kasvattaa. Uusien junareittien suunnittelu maksamalla satoja miljoonia tai miljardeja, että säästetään vaikkapa 15 minuuttia, on järjenjuoksua vailla. Koskahan tämä järjettömyys loppuu ja priorisointi saadaan kohdilleen?
Kolmikantasopimus tulisi riitauttaa kohtuuttomana. Vaikea ymmärtää miksi noin typeriä sopimuksia on joskus tehtykin, että valta luovutetaan kolmannelle taholle. Saavutettuja etuja on suomi täynnä. Demokratiassa noviisit päättävät tärkeistä asioista. Se kostautuu. Mitä vähemmän ymmärtää, sitä helpompi on heitellä rahanreikiä.