Tiimalasista salmiakkiin

Tietoa kirjoittajasta Ella Lahtinen
RILin hallituksen jäsen; Nuorempi asiantuntija, Vahanen Rakennusfysiikka oy
Kaikki kirjoittajan kirjoitukset

Polarisaatio, siltä tuskin kukaan on voinut välttyä viimeaikaisissa keskusteluissa. Oli aihe mikä tahansa: politiikka, syöminen, liikenne tai ilmastonmuutos. Omien näkemysten pönkittäminen sekä keskustelukumppanin lyttääminen tuntuvat olevan muodissa. Harvoin näkee sitä, että keskustelussa yritettäisiin tulla puolimatkaan vastaan. Sen sijaan esitetään alati jyrkempiä mielipiteitä ja raflaavampia esimerkkejä − ja polarisaatio syvenee.

On ikävää, kun ei voi varmuudella tietää, mitä missäkin keskusteluporukassa voi sanoa. Tai milloin joku päättää tahallaan väärinymmärtää tai lytätä asian omilla faktantapaisillaan. Itse yritän aina välttää konflikteja, joten viime aikoina olen tyytynyt keskustelemaan vakavista aiheista niiden kanssa, joiden tiedän jakavan oman ajatusmaailmani. Ei sekään hyvä juttu ole, sillä samalla tulee kaivauduttua yhä syvemmälle omaan kuplaan, enkä tällöin pääse harjoittamaan ymmärrystaitojani.

Suomalaista insinööriä pidetään perinteisesti ratkaisukeskeisenä puurtajana, joka pähkii hommia itsekseen ja avaa suunsa vain ratkaistakseen ilmoilla olevan ongelman. Meitä voisi kutsua myös ”tolkun ihmisiksi”. Termin luojan Jyri Paretskoin mukaan kyseessä on asiallinen henkilö, joka perustelee näkemyksensä ja kunnioittaa toisia. Haluan ainakin itse nähdä meidät insinöörit juuri tällaisina.

Kohtaamme usein työssämme ihmisiä, jotka eivät välttämättä tunne alan termistöä tai he eivät ymmärrä, miksi remontti tai tutkimukset tuntuvat kestävän viikosta toiseen. Tällöin asiaa on katsottava heidän kannaltaan, ymmärrettävä heidän lähtökohtansa, perusteltava aikataulu ja kunnioitettava toisen huolta. Teknisten alojen korkeakoulutettujen, kiinteistö- ja rakentamisalalla RILiläisten etunenässä, pitäisi tuntea vastuunsa keskustelukumppanin ymmärtämisessä ja pyrkiä hakemaan jokaisessa aiheessa, jokaisessa keskustelussa ratkaisua ja harmoniaa.

Polarisoituneessa keskustelussa keskustelijoiden näkemykset sijoittuvat tiimalasin muotoon. Tiimalasin läpi tosin ei valu juurikaan hiekkaa. Suomalaisen mielenrauhan säilyttämiseksi keskustelussa olisi päästävä suomalaiseen suuhun ja mieleen sopivaan salmiakkimuotoon, jossa enemmistön ajatukset olisivat lähempänä toisiaan ja keskustelussa pyrittäisiin arvostamaamme harmoniaan.

Osoittamalla kiinnostusta keskustelukumppanin ajatuksiin voi samalla laajentaa omaa maailmankatsomustaan yllättävilläkin tavoilla. Itse aion tästä alkaen ikäväsävyisissä keskusteluissa keskittyä paremmin keskustelukumppanin ymmärtämiseen ja kysyä, mikä saa hänet ajattelemaan kyseisellä tavalla.

 

Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa

4 vastausta artikkeliin “Tiimalasista salmiakkiin”

  1. Virkistävää, että rakentajafoorumilla puhutaan tähänkin tapaan. Lisäksi: meidän rakentajien tulee harrastaa terminologiaamme vain omassa keskuudessamme.

  2. Kirjoituksessa on paljon hyviä ajatuksia, jotka vaikuttavat jopa itsestään selvyyksiltä. Suosittelen kuitenkin Ellalle muutaman vuoden asiakaspalveluinsinöörinä toimimista. Jos vielä sen jälkeen tuntuu samalta, niin ajatus on uskottava. Näkemyksen muodostuminen alalla on aika paljon kiinni myös siitä, minkälaisten toimien äärellä nakertaa. Onko asiakas aina oikeassa, vaatiessaan koko tuotantohenkilökunnalle potkuja tai kesäasuntoa kaupanpäälle, jos vessan ovi ei toimi kunnolla.

  3. Suomalaiseen yhtenäiskulttuurin vahvuuteen voi luottaa, kun otsikossa kertoo jonkun muuttuvan ”salmiakin muotoiseksi”. Hattua päästä kirjoittajalle, hienoa suomalaista arjen lyriikkaa.

Vastaa