Vison Alliance Partners Oy on Tekesin tilauksesta haastatellut lähes 50 korjausrakentamisen parissa toimivaa henkilöä. Haastatellut ovat huolissaan siitä, että korjausrakentamisessa unohdetaan asiakas- ja asukaslähtöisyys. Asiakkaan tiloissa toimiminen tekee korjausrakentamisesta uudisrakentamista vaikeampaa. Myös tilaajien osaamisessa on puutteita.
”Tilaajat ovat melko tyytymättömiä alan osaamiseen, mutta harva jaksaa itse panostaa tilanteen parantamiseen. Kehittäminen kiinnostaa, mutta siihen ei ryhdytä resurssipulaan vedoten. Hankintalakia ei osata eikä uskalleta virheiden pelossa soveltaa kunnolla”, hankkeen vastuullinen koordinaattori Jani Saarinen Visonilta sanoo.
Tilaajien ja rakennuttajien mukaan suurimmat korjausrakentamisen kehittämistarpeet liittyvät muun muassa energiatehokkuuteen, sisäilmaratkaisuihin sekä hankintalain soveltamiseen ja suunnittelu- ja tuotantoprosessien hallintaan.
Korjausrakentamisen volyymit pirstaloituvat pienille toimijoille. Suurimmat tilaajat ovat Senaatti-kiinteistöt, suuret kaupungit, kaupan keskusliikkeet ja eläkevakuutusyhtiöt sekä erilaiset kiinteistösijoittajat ja teollisuuden toimijat.
Tilastokeskuksen mukaan korjausrakentamisesta kertynyt liikevaihto vähintään kymmenen hengen talonrakennusyrityksissä oli kaikkiaan 4,6 miljardia euroa vuonna 2011. Korjausrakentamisen osuus talonrakentamisen liikevaihdosta oli 33 prosenttia.
Ryhmähankkeella viedään alaa eteenpäin
Korjausrakentamisen teollistamiseksi Tekes kokeilee Visonin ideoimaa ryhmähanketta. Syksyn 2012 aikana aloitettuun hankkeeseen on jo saatu mukaan Helsingin yliopisto, Isännöitsijätoimisto Aimo Astala Oy, Karakallion Huolto Oy, Liikelaitos Oulun Tilakeskus, Nurmijärven Uimahalli Oy, Sato Oyj, Senaatti-kiinteistöt sekä Tilakeskus-liikelaitos Espoo. Ryhmästä puuttuu vielä kiinteistosijoittajien sekä kaupan alan edustus.
Jokainen ryhmähankkeeseen osallistuva organisaatio kehittää korjausrakentamista omista lähtökohdistaan, mutta kehitysteemat ovat yhteisiä. Hankkeessa kehitetään korjausrakentamisen prosessia eli sitä, miten peruskorjaushanke kilpailutetaan, millä kriteereillä toimittajat valitaan, minkälaiset neuvottelut käydään ja millaiset sopimukset tehdään.
”Haluamme syventää tilaajan ja palveluntuottajan välistä suhdetta, jotta he ymmärtäisivät toistensa ongelmat ja auttaisivat niissä”, Saarinen toteaa.
Hankkeen tulokset on tarkoitus jalkauttaa kiinteistö- ja rakennusalan käytännöiksi ja ohjeiksi alan järjestöjen RAKLIn, RT:n, SKOL:n, ATL:n ja ARA:n kautta. Korjausrakentamisen teollistamishanke kuuluu Tekesin Rakennettu ympäristö -ohjelmaan. Hanke kestää vuoden 2014 loppuun.
”Hankkeessa mukana olevat yritykset hyötyvät toki itse, mutta kantavat samalla yhteiskuntavastuuta avaamalla tuloksia myös muille”, Saarinen jatkaa.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Ryhmähanke tavoittelee korjausrakentamisen teollistamista”
”Haluamme syventää tilaajan ja palveluntuottajan välistä suhdetta, jotta he ymmärtäisivät toistensa ongelmat ja auttaisivat niissä”, Saarinen toteaa.
Silti mukana ei ole yhtään palveluntuottajaa, ainoastaan tilaajan edustajia.
Kiinnostava hanke. Yksi asia kuitenkin pisti silmään.
Alussa todettiin:
”Tekes haluaa korjausrakentamisesta Suomeen teollista toimintaa.”
ja myöhemmin kuvattiin hankkeen sisältöä näin:
”Hankkeessa kehitetään korjausrakentamisen prosessia eli sitä, miten peruskorjaushanke kilpailutetaan, millä kriteereillä toimittajat valitaan, minkälaiset neuvottelut käydään ja millaiset sopimukset tehdään.”
Mietin, että jos ongelmana on ”teollisen toiminnan” puute, ovatko kehittämiskohteet tavoitteen kannalta optimaalisia?
Kehittämisaiheinahan olivat mm. kilpailutusmenetelmät ja toimittajan valinta. Näiden kehittämistä Suomessa on tutkittu parin viime vuosikymmenen aikana jo aika paljon. Aiheesta on kirjoitettu useampi oppikirjakin. Korkeakouluissa on kurssejakin, joiden aiheena on ostotoiminta/hankintojen tekeminen, joissa käydään läpi alan perusasioita.
Huippuluokan teolliset toimijat toimivat minun näkemykseni mukaan ensisijaisesti toisin kuin kaikkea jatkuvasti kilpailuttamalla. Kilpailuttaminen maksaa, aiheuttaa huonoa laatua ja johtaa isoon valvontatarpeeseen, kun joka kerta pitää hankkia luottamus. Teollisuudessa on ostokohteet luokiteltuna strategisen merkityksen ja monen muun asian perusteella. Merkittävimmissä hankinnoissa hyödynnetään pitkäaikaispartnereita, sopimuksia kustannustasojen kehittämisestä voidaan tehdä vaikkapa 5 vuodelle niin, että alkuaikana alihankkija saa kuoria vähän kermaakin hinnoissa, jotta saa tehtyä tarvittavat investoinnit kilpailukykynsä kehittämiseksi jne. Rakennuspuolella melkein kaikki kilpailutetaan aina uudelleen kuin tyhjältä pöydältä. Juuri kun jotain on opittu kahden yrityksen yhteistyössä, on seuraavassa urakassa jo eri firma, ja vaikka olisi samakin firma, niin tekemässä on ainakin ihan eri porukka.
Ehkä sopimuspuolta kehittämälläkin voi jotain teollista saada aikaan. Mutta pitäisi varmaan tehdä jotain myös niiden valmistusprosessien osalta, ei vain sopimusprosessien…