Uutiset Arkkitehtuuri Noora Bäckgren / HS 8 kommenttia

Finlandia-talon marmori­julkisivu kesti vain 20 vuotta – nyt on uuden miljoonaremontin aika

Finlandia-talo peruskorjataan ja sen vaurioitunut julkisivu uudistetaan vuosien 2021–2024 aikana.

Finlandia-talon marmorilevyt ovat käyristyneet. Kuva: Kalle Koponen / HS

Finlandia-talon tuleva julkisivun uudistaminen ja peruskorjaus maksavat alustavan arvion mukaan noin 60 miljoonaa euroa. Kustannusarvio on alustava, koska työt aloitetaan vasta vuonna 2021 eikä tulevasta julkisivumateriaalista ole vielä päätetty.

Julkisivun uudistamiseen liittyvä esiselvitys kustantaa Helsingin kaupungille noin 300 000 euroa. Siihen sisältyvät esimerkiksi julkisivumateriaalien tutkiminen, kivinäytteet, selvityksen koordinointi ja laadunvalvonta. Finlandia-talon julkisivu on pinta-alaltaan noin 6 800 neliötä.

Alvar Aallon suunnittelema, suojeltu Finlandia-talo peruskorjataan ja sen vaurioitunut julkisivu uudistetaan vuosien 2021–2024 aikana. Teknisen ja toiminnallisen perusparannuksen ja julkisivu-uudistuksen hankesuunnitelmat valmistuvat vuosien 2018 ja 2019 lopussa.

Projektinjohtaja Merja Ikonen Helsingin kaupungilta ei juuri halua kommentoida 60 miljoonan budjettiarviota. Hän tyytyy sanomaan, että kysymys on alustavasta arviosta ja summat tarkentuvat hankesuunnitelmien aikana.

Ikonen haluaa silti painottaa, että 60 miljoonaan sisältyvät kaikki perusparannuskustannukset, ei vain julkisivu.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan julkisivun osuus kokonaiskustannuksista voi olla huomattava. Tähän vaikuttaa kuitenkin se, valitaanko julkisivumateriaaliksi alkuperäinen Carraran marmori vai jokin muu.

Finlandia-talon julkisivun materiaalivalinta ja siihen liittyvät kalliit remontit ovat vuosien varrella herättäneet paljon kritiikkiä. Edellinen julkisivuremontti valmistui vuonna 1999.

Tuolloisen remontin suunnitteluprosessi oli sanalla sanoen farssi. Sanan käyttö ei liene liioittelua.

”Kaiken maailman graniitit kävivät pöydällä ja puhuttiin jopa siitä, että vanhan marmorijulkisivun voisi murskata ja kiinnittää murskeen alumiinisilla uralevyillä Finlandia-talon seinään”, Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh kertoo.

”Aallon perintöä pitää kunnioittaa”

Kivirakentamisen konsulttitoimisto Stoneconin toimitusjohtaja Pekka Mesimäki ei osaa arvioida, kuinka paljon julkisivu-uudistuksen hintaan vaikuttaisi jos Carraran marmorin tilalle vaihdettaisiin esimerkiksi graniitti.

”Se on melko varmaa, että graniittinen julkisivu ei olisi marmorijulkisivua kalliimpi. Mutta kustannukset eivät ole tässä se olennainen kysymys, koska kyse on yhdestä Suomen ja ehkä koko maailman tunnetuimmista rakennuksista. Se ei ole vain vaalea talo”, Mesimäki sanoo.

”Olin ennen itse vahvasti graniitin kannattaja, mutta nyt ajattelen, että Alvar Aallon perintöä pitää kunnioittaa. Häntä palvotaan maailmalla, ja Finlandia-talon kohdalla on olennaista miettiä rakennuksen arkkitehtuurillista ja kaupunkikuvallista arvoa.”

Mesimäki lähtisi pohdintojensa perusteella siitä, että Finlandia-talon julkisivussa tulisi ehdottomasti käyttää luonnonkiveä ja mieluusti marmoria.

”Carraran marmori ei ole ainoa vaihtoehto, eikä Italian Carraran alueelta ole edes tiedossa varmasti kestävää kiveä. Alueella ei luokitella marmoria kestävyyden vaan ulkonäön mukaan.”

Ongelma on, että luotettavaa laboratoriotestiä tietyn marmorin kestävyyden arviointiin ei ole käytettävissä. Siksi kokemusperäinen tieto on Mesimäen mukaan erittäin arvokasta.

Mesimäki oli mukana myös Finlandia-talon aiemman julkisivuremontin suunnittelussa.

”Se oli pitkä, polveileva ja sekava prosessi. Urakkakilpailussa vuonna 1997 ei edes haettu marmoria, mutta lopulta Carraran marmori tuli kuitenkin valituksi kaupungin sisäisen päätöksenteon kautta. Oletan, että siellä on käyty melkoista keskustelua.”

Mesimäki muistaa, että Alvar Aallon leski Elissa Aalto päätyi edellisen suunnitteluprosessin aikana lopulta tukemaan Bethel White -graniitin valintaa.

”Hän lähti liikkeelle ajatuksesta, että mitä Alvar olisi tehnyt? Elissa taisi kuitenkin yllättyä arkkitehtikunnan erittäin voimakkaasta kritiikistä. Hänelle sanottiin, ettei hänen pitäisi sekaantua asiaan, ja Elissa vetäytyi aika pitkälti koko jutusta kritiikin seurauksena.”

Suojelupäätöksessä ei mainita marmoria

Finlandia-talo suojeltiin vuonna 1993. Suojelumääräyksen mukaan ”rakennuksen julkisivuissa tulee säilyttää alkuperäistä vastaava arkkitehtoninen asu materiaalien, värien ja jäsentelyn osalta”.

Suojelupäätöksessä ei siis mainita marmoria, mutta viime remontin aikaan Museovirasto tulkitsi suojelupäätöstä niin, että marmori on ainut hyväksyttävä julkisivuvaihtoehto.

”Kaikki olivat valmistautuneet toteuttamaan graniittijulkisivun, ja yllätys oli suuri, kun marmorin valinnasta kerrottiin”, Mesimäki sanoo.

Hän huomauttaa, että marmori on toki ulkonäöltään aivan erilaista kuin graniitti.

”Kaikki eivät välttämättä ymmärrä näiden kahden kivilaadun suurta eroa. Ylipäätään uutta julkisivumateriaalia valittaessa olisi tärkeää ymmärtää, että kaikesta maailman luonnonkivestä vain murto-osa soveltuu rakentamiseen.”

Rakennuskiven pitää täyttää runsaasti erilaisia vaatimuksia, jotka liittyvät esimerkiksi laatuun ja saatavuuteen. Vaatimuksia on sitä enemmän mitä merkittävämpi kohde on. Juuri kyseiseen seikkaan liittyy esimerkiksi se, miksi muinoin Finlandia-talon julkisivumateriaaliksi esitetty valkoinen apelliitti saa Mesimäen naureskelemaan.

”Se oli täyttä huuhaata. Tekniset ominaisuudet olivat huonot ja saatavuus olematon. Finlandia-talon kaltaisen kohteen kohdalla täytyy olla realistinen siinä, millaista luonnonkiveä on mahdollista käyttää.”

Mesimäki kertoo, että Carraran marmorin tultua viimeksi uudelleen valituksi Finlandia-talon julkisivuun hän ja moni muu ennusti sen kestävän noin 20 vuotta. Koska marmoria kuitenkin selvästi haluttiin käyttää Finlandia-talon julkisivumateriaalina, käynnistettiin vuonna 1999 laaja Mara-tutkimusprojekti.

Sen tavoitteena oli selvittää syyt marmorin käyristymiselle ja kehittää menetelmä marmorin laadun arviointiin.

”Tutkimusprojektin yhteydessä tutkittiin myös portugalilaista Estremozin alueen marmoria, joka osoittautui kestäväksi. Sen kiderakenne on erilainen kuin Carraran marmorilla. Estremozin marmoria käytettiin Katajanokan Stora Enson pääkonttorin julkisivuremontissa, ja marmori on kestänyt moitteettomana 10 vuotta.”

Suunnitelmista ei hiiskuta

Myös Alvar Aalto -säätiön toimitusjohtaja Tommi Lindh muistaa hyvin edelliseen remonttiin liittyneet värikkäät vaiheet. Tulevista suunnitelmista hän ei voi juuri puhua vaikka istuu siitä päättävässä työryhmässä jo toista vuotta. Myös kaupungilta ja Museovirastosta on oltu haluttomia kommentoimaan mitään tulevaan remonttiin liittyvää. Esimerkiksi edellisen remontin tarkkaa hintaa ei pyynnöstä huolimatta kerrottu.

”Ukaasit ovat todella kovat ja salassapitovelvollisuuden rikkominen tulee kalliiksi. Edelliset julkisivuun liittyneet keskustelut menivät niin överiksi, että nyt on päätetty, ettemme työryhmän jäseninä lauo omia mielipiteitä asiaan liittyen”, Lindh kertoo.

Yhden asian hän haluaa kuitenkin sanoa.

”Finlandia-talon suojelupäätös on ainut asia, jolla on merkitystä. Sitä pitää noudattaa. Eikä siinä puhuta marmorista mitään.”

Projektipäällikkö Merja Ikonen Helsingin kaupungilta kommentoi, että tulevaa remonttia ajatellen nyt selvitettäviä teemoja ovat uuden julkisivumateriaalin arkkitehtoniset ominaisuudet, säänkestävyys, elinkaarikustannukset, saatavuus, laadunvalvonta, ympäristötekijät ja sosiaalinen kestävyys.

”Erityisesti julkisivun materiaalivaihtoehtojen kestävyyden tutkimiseen varataan aikaa”, hän lupaa.

Keskustelu artikkelista: 8 kommenttia

  • Nurin koko romukasa, jokaiselle tulee susia, ei niitä ole mikään pakko nostaa jalustalle. Tuolla rakennuksella ei ole mitään todellista arkkitehtonista arvoa, paitsi ehkä varoittavana esimerkkinä. Ei arkkitehdin nimi tee rakennuksesta arvokasta, kyllä se on se lopputulos, joka arvonsa ansaitsee, ja senkin vasta ajan kanssa.

    Vastaa
  • Pekka Mähönen

    Eikö voisi ajatella kaksoisjulkisivua. Laitettaisiin marmorijulkisivun taakse kunnollinen kestävä julkisivu ja sen päälle marmorijulkisivu, joka saa mennä kaarelle. Nythän julkisivu on mitä mainioin kauneudessaa.

    Vastaa
  • Tuohan on kuin pärekorin pinta, luonnon oman arkkitehdin muotoilema. Ehdotan purkua, Enson pääkonttori jääköön muistuttamaan siitä, ettei nimeskäskään arkkitehti aina onnistu.

    Vastaa
  • Seppo Mölsä

    Helsingin Sanomien arkistosta löytyi seuraava uutinen vuodelta 1993:

    – Uudenmaan lääninhallitus suojeli tiistaina 20.1.1993 Finlandia-talon rakennussuojelulain nojalla ja edellyttää, että talon korjaukset on tehtävä museoviraston hyväksymällä tavalla. Päätös tarkoittaa, että Uudenmaan lääninhallitus on valkoisen marmorin kannalla, sillä museovirasto on ehdottanut Finlandia-talon seiniin valkoista Carrara-marmoria.

    Tiistaisessa päätöksessään Uudenmaan lääninhallitus vaati, että talon julkisivu pitää säilyttää materiaalien, värien ja jäsentelyn osalta samanlaisena kuin ne alunperin ovat olleet.

    Helsingin kaupungin yleisten töiden lautakunta päätti joulukuussa valita Finlandia-talon ulkoseiniin Bethel White -tonaliitin, joka on amerikkalaista graniittia. Lautakunta perusteli päätöstään kestävyyssyillä: graniitti kestää seinissä noin 80 vuotta. Marmori kestää seinissä paljon lyhyemmän ajan ja siksi se tulee graniittia kalliimmaksi.

    Jos valtioneuvosto hyväksyy Uudenmaan lääninhallituksen päätöksen ja Finlandia-taloon tulee marmoripäällys, se tulee apulaiskaupunginjohtaja Carl Johan Adolfssonin mukaan Helsingille kalliiksi. Kaupunki voi tosin hakea valtiolta tukea korjauksiin. ”Mutta eri asia on, saako kaupunki tukea. Tässä on sikäli syntymässä ikävä tilanne, ettei valtio voi määrätä kaupungin talousarvioita”, Adolfsson sanoo.

    Adolfssonin mielestä paras ratkaisu olisikin vaihtokaupat Helsingin ja valtion välillä. Helsinki antaisi valtiolle Finlandia-talon ja valtio antaisi kaupungille vastikkeeksi esimerkiksi tonttimaata. ”Jos Finlandia-talo olisi valtion, se voisi tehdä sillä mitä haluaa”, Adolfsson sanoo.

    Vastaa
    • Kyllä graniitti kestäisi julkisivussa paljon kauemmin kuin 80 v, onhan se kestänyt Suomen kallioperässä n. 3,5 miljardia vuotta! Kestävyyden testaukseen löytyy nykyään erittäin hyviä menetelmiä sekä myös asiantuntijoita.
      Materiaalin mikrohuokoisuus on avainasemassa säänkestävyydessä Suomen olosuhteissa; materiaalista voitaisiin alle vuorokaudessa saada selville, kestääkö se Suomen olosuhteita vai ei !! Mutta jos jatkuvasti halutaan käyttää
      Carraran marmoria, niin sitten täyttyy 20 v välein käyttää se 60 M€, kun sille ei parempaakaan käyttöä löydy !!

      Vastaa
  • Kauniin aaltoilevasti strukturoitu fasadi muodostaa herkän kaupunkikuvallisen aksentin, joka kannattaa säilyttää tuollaisenaan.

    Marmorilevyjen putoaminen voidaan ehkäistä moottoriteiden kallioleikkauksista tutulla sinkityllä teräsverkolla, joka kiinnitetään kantavaan seinärakenteeseen.

    Vastaa
  • Taas virastot pihalla?

    Vai että yksi maailman tunnetuimmista rakennuksista. Sallikaa minun nauraa. Samanlaista potaskaa kuin olympiastadionin torni. Ei noita ulkomailla tunneta, ne jotka tietävät, kysyvät ”onko tuo suojeltu? miksi? eihän se ole edes kaunis?”. Taas maksaa museoviranomainen veronmaksajille pitkän pennin. Tunnen suunnittelijan joka oli edellisen julkisivun korjausprosessissa mukana ja jo silloin tiedettiin ettei tuo marmori kestä. Museovirasto ajattelee vain ulkonäköä, eikä heillä ole minkäänlaista ammattitaitoa rakentamisesta. Koko pulju pitäisikin lakkauttaa verorahojen säästämiseksi.

    Vastaa
  • Aikoinaan ehdolle on ollut Suomalainen Ristijärveltä tuleva Arctic White graniitti, mikä on vaalein graniitti mitä saa Suomessa. Kyseistä kiveä on käytetty pari vuotta sitten mm. Oulussa rakennettuun Kauppakeskus Valkean kesäkatuun. ”Joku” rouva oli silloin aikoinaan Finlandia talon projektin ollessaan vireillä, vieraillut rapasen louhimon tekeleen reunalla ja sanonut, että täältä se ei ainakaan tule. Ei vissiin ollut tarpeeksi seksikäs paikka kun vertaa Italian matkaan. Muu julkisivussa esiintyvä musta gabro (Oulaisten musta) on edelleen pysynyt hyvänä ja tulee pysymään kauan. Tämä siis Helsingissä, kiitos hei.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia