Aho pyöritti vuosi­kaudet Helsingin kaupunki­suunnittelua ja vaikeni, nyt hän kertoo mitä todellisuudessa ajattelee

Toissa viikon perjantaina eläkkeelle jäänyt kaupunkiympäristön toimialajohtaja tietää, että takavuosina kaupungin päättäjät saattoivat jemmata pöytälaatikkoonsa itselleen epämieluisia rakentamissuunnitelmia.

Mikko Aho kuvattuna Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan kaupunkiympäristötalon 4. kerroksen terassilla. Kuva: Kimmo Räisänen

Juuri aloittamasi juttu on yhden Helsingin kaupunkisuunnittelun suurimman vallankäyttäjän jäähyväishaastattelu, mutta yhtä hyvin tämä voisi olla artikkeli eläkkeelle jäämisen vaikeudesta.

”Eläkkeelle jääminen on ihan kauheaa. Iso pudotus”, toteaa Mikko Aho Kalasataman uuden kaupunkiympäristötalon lounasruokalan edessä.

Syyskuun lopussa tätä haastattelua tehdessä Aho on vielä kaupunkiympäristön toimialajohtaja eli kaupunkisuunnittelun ylin virkamies. Takana on vajaan kolmen kuukauden mittainen kesäloma, joka on koostunut pitämättömistä lomapäivistä.

Ohi kulkevat kollegat huikkailevat Aholle hyviä eläkepäiviä. Koko olemuksesta näkee, että talon suurimman johtajan päässä liikkuu hyvin ristiriitaisia ajatuksia.

Mikko Aho

  • Helsingin kaupunkiympäristön toimialajohtaja ja kaupunkisuunnitteluviraston johtaja 2013–2021.
  • Useissa rooleissa Sipoon kunnalla vuosina 2008–2012, esimerkiksi kunnanjohtajana.
  • Työskennellyt eri arkkitehtitoimistoissa vuosina 1972–1994.
  • Valmistunut arkkitehdiksi teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1986.
  • Jäi eläkkeelle 1. lokakuuta.

”Olen tehnyt töitä aikamoisella intohimolla viimeiset 50 vuotta. Jotkuthan käyvät terapiassa eläkkeelle jäätyään, koska työurasta jälkeen jäävä aukko on niin suuri.”

Kaava pöytälaatikkoon

Vuodesta 2013 kaupunkiympäristön korkeimpana virkamiehenä työskennellyt Aho on 66-vuotias, mutta häntä voisi helposti luulla nuoremmaksi. Vaikka yllä on puku, ranteissa on metalliketjuja. Olemus on urheilullinen, mutkaton ja rento.

Ahon aikana Helsingin kaupunkisuunnittelussa on tapahtunut paljon: on esimerkiksi hyväksytty uusi, asukasluvun voimakkaaseen kasvuun nojaava ja kaupungin tiivistämistä painottava yleiskaava.

On päätetty, että entiset satama-alueet Kalasatama, Jätkäsaari ja Kruunuvuorenranta muutetaan urbaaneiksi asuinalueiksi.

Hyväksymisen ovat toki tehneet Helsingin kuntapoliitikot, mutta valmistelutyöstä ovat vastanneet virkamiehet ja Aho heidän esimiehenään.

Aho on myös esitellyt lukuisia ja lukuisia kaavoja poliitikoille kaupunki­ympäristölautakunnan kokouksissa.

”Esittelijän valta on sitä, että hänellä on mahdollisuus päättää, koska asiat tuodaan lautakuntaan”, hän sanoo.

Aho korostaa, että hänen aikanaan asiat on myös aina tuotu lautakunnan eli poliitikkojen käsiteltäviksi.

”Menneinä vuosina kaavoituksesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja on saattanut laittaa pöytälaatikkoon kaavan, joka ei ole miellyttänyt. Tiedän, että tällaista on tapahtunut.”

”Lähiluonnosta käytävä keskustelu on korostunut”

Osittain syynä tähän on sosiaalinen media: jokaisella kaupunginosalla on oma Facebook-sivunsa, ja esimerkiksi kaupunkiluonnon, tiivistämisen ja vanhan arkkitehtuurin ystäville löytyy omat ryhmänsä.

Aho sanoo tervehtivänsä sinänsä suurella ilolla kaupunkisuunnittelusta käytävää keskustelua, sillä hänestä asukkaiden osallistuminen asuinalueiden suunnitteluun on erittäin tärkeää.

Toisaalta kaikkia keskustelun piirteitä hän ei ymmärrä.

”Korona-aikana lähiluonnosta käytävä keskustelu on korostunut ja toisinaan noussut ihan hysteerisiin mittasuhteisiin. Homma on mennyt joskus sellaiseksi, ettei saa kaataa yhtä puuta, vaikka tilalle saataisiin sadan lapsen päiväkoti.”

Aho: Kalasatamassa hienoa, urbaania kaupunkitilaa

Ahoa itseään rakentamisen tahti ei hirvitä. Helsingissä rakennetaan tällä hetkellä liki ennätysmääriä asuntoja: 7 000 vuodessa. Pian tavoite nousee 8 000 asuntoon.

”Se on välttämätöntä, sillä Helsinki kasvaa väistämättä. Tiiviys tarkoittaa suurempaa asukasmäärää tietyllä asuinalueella ja sitä kautta parempia palveluja. Mutta toki ymmärrän, että muutos hirvittää ihmisiä.”

Näiden puheiden valossa tuleekin hienoisena yllätyksenä, että Ahon omaa silmää miellyttävät eniten Helsingin 1950-luvulla rakentuneet väljät ja matalat asuinalueet.

”Ei se ole ihme, kun olen Etelä-Haagassa kasvanut. 1950-luvun asuinalueet ovat kovin idyllisiä. Haaste on, miten säilyttää niiden identiteetti kaupungin tiivistyessä.”

Mikko Ahon viimeinen työpäivä oli 1. lokakuuta. Kuva: Kimmo Räisänen

Aho kommentoi, että nykypäivänä rakennetaan ”massiivista ja korkeaa” ja tunnustaa, ettei itse ole korkean rakentamisen suuri ystävä. Häntä harmittaa, etteivät esimerkiksi Pasilaan kohoavat Trigoni-tornitalot ole toteutumassa alkuperäisen kilpailuehdotuksen mukaisina.

”Taloudelliset realiteetit ovat ajaneet sitä suuntaan, josta en ole kovin innoissani. Tämä on yleinen ongelma arkkitehtuurikilpailuissa.”

Uudet asuinalueet saavat Aholta kuitenkin kiitosta. ”Kalasatamaan ja Jätkäsaareen on syntynyt hienoa, urbaania kaupunkitilaa.”

”Ilkeää, naurettavaa ja todella tarkoitushakuista”

Johtavat virkamiehet eivät usein ota julkisuudessa vahvoja kantoja puoluepoliittisen taistelun keskiöön ajautuneista suunnitelmista. Tämä oli pitkälti myös Ahon linja hänen toimiessaan Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaavana johtajana.

Aho on selvästi päättänyt, ettei tästäkään tule haastattelua, jossa hän roimisi vikaan menneitä kaupunkisuunnitteluhankkeita tai poliitikkojen käsittämättömiä aivoituksia.

Pitkin haastattelua hän jakelee kehuja kollegoilleen ja painottaa, että yhteistyö esimerkiksi kaupunkiympäristöstä vastaavan apulaispormestari Anni Sinnemäen (vihr) kanssa on ollut hyvää.

Hän myös puolustaa avoimesti Sinnemäkeä, kun puheeksi tulee juuri vaalien alla esiin noussut Meilahden rakennuslupavyyhti.

”Ilkeää, naurettavaa ja todella tarkoitushakuista”, hän kuittaa viitaten ajankohtaan.

Lapinlahden sairaalan suunnitelman kohtalo harmittaa

Kyllä virkamiehellä silti näkemyksiä on, kun hiukan jaksaa kaivella.

Aho sanoo esimerkiksi olevansa erittäin pahoillaan siitä, ettei Lapinlahden sairaalan suunnitelma edennyt kiinteistökehittäjä Nrepin vision mukaisesti, vaan poliitikot kaatoivat hankkeen.

Nrepin oli tarkoitus kehittää vanhoihin rakennuksiin uutta toimintaa ja rakennuttaa alueelle myös hotelli ja kaksi palveluasumiseen tarkoitettua uudisrakennusta.

”Nrep voitti kilpailun, jonka ehdot poliitikot olivat itse määritelleet. Suunnitelma oli todella hieno. Nyt alue jää taas vuosien limboon”, hän sanoo.

Mikko Ahoa harmittaa, että poliitikot kaatoivat kiinteistökehittäjä Nrepin suunnitelmat Lapinlahden sairaalan tulevaisuudesta.. Kuva: Mika Ranta / HS

Aho jätti päätöksestä eriävän mielipiteen, mitä hän on tehnyt ani harvoin.

”Kun toimialajohtaja jättää eriävän mielipiteen, se on merkittävä viesti poliitikoille.”

Aho odottaa Eteläsataman kilpailun lopputulosta

Runsaasti esillä olleita Elielinaukion suunnitelmia hän kommentoi diplomaattisesti.

”Alueelle voidaan rakentaa uutta, kunhan rakentaminen tehdään huolella ja ympäristöön sopien. Siihen ei voi tulla huonoa ratkaisua.”

Ovatko esitellyt ratkaisut olleet mielestäsi hyviä vai huonoja?  ”No ne ensimmäisen vaiheen vaihtoehdot eivät olleet hyviä. Siksi kilpailu on nyt toisella kierroksella.”

Myös Eteläsatama on muutosten kourissa. Alueesta on meneillään suunnittelukilpailu, ja meren äärelle on tarkoitus tulla uuden arkkitehtuuri- ja designmuseon lisäksi toimitila- ja palvelurakennuksia.

Joukko arkkitehtejä kritisoi kilpailuehtoja vastikään muun muassa siitä, etteivät ne ota kulttuuriympäristön arvoja tarpeeksi huomioon.

Mitä mieltä Aho on tästä?

”Kilpailualueella on tällä hetkellä parkkipaikka”, hän sanoo.

”Lukuisista suunnitelmista huolimatta sinne ei ole saatu toistaiseksi aikaiseksi mitään. Nyt kilpailua käydään tarkoin reunaehdoin, ja lopputuloksen voi odottaa olevan äärimmäisen mielenkiintoinen.”

Östersundomin kaavan kaatuminen oli pettymys

Suuri pettymys oli pitkään valmistellun Östersundomin kaavan kaatuminen 12 vuoden valmistelun jälkeen.

Korkein hallinto-oikeus linjasi toukokuussa, että alueen yleiskaava on lainvastainen eikä Natura-alueelle kohdistuvia yhteisvaikutuksia ole arvioitu riittävästi.

Aho työskenteli vuosia Sipoon kunnalla esimerkiksi kehitysjohtajana ja kunnanjohtajan viransijaisena ennen Helsingin palkkalistoille siirtymistä, joten kaavahanke oli hänelle erityisen tuttu.

”Kaavan kaatuminen oli pettymys, mutta ei yllätys. Natura-alueisiin liittyvät haasteet olivat tiedossa.”

Aho huomauttaa, että viime vuosina kaavoja on valmistunut yhteensä noin 850.

”Vaikka muutama suuri kaava on kaatunut, niin se ei ole kokonaisuudessa suuri määrä.”

”Tämä on ollut antoisaa, tosi hienoa aikaa”

Kiertelemme lopuksi vielä viime vuonna valmistuneessa kaupunkiympäristötalossa, jossa valtaosa uusista ja hienoista tiloista ammottaa koronaviruksen vuoksi tyhjyyttään.

Ahon työhuoneessa emme voi käydä, sillä sellaista ei ole. Koko talo koostuu avoimista työskentelytiloista.

”Olisin halunnut nähdä tämän talon täynnä väkeä. Se olisi ollut hienoa kokea, sillä taloa ja uusia toimintatapoja suunniteltiin vuosia.”

Neljännen kerroksen terassilla seisoessa tunnelma on kovin symbolinen. Helsinki kasvaa, ja juuri täällä Kalasatamassa se näkyy: molemmin puolin taloa on työmaat, ja uusia taloja nousee aivan liki.

Haikea tunnelma palaa. ”Tämä on ollut antoisaa, tosi hienoa aikaa”, Aho sanoo.

Hänen neljä aikuista lastaan ovat kuulemma tyytyväisiä eläköitymispäätöksestä. He ovat olleet huolissaan isänsä jaksamisesta.

”Kun täytin 60 vuotta, lapseni sanoivat, että isä on tehnyt aina helvetisti töitä mutta ollut silti läsnä. Se oli tosi kauniisti sanottu.”

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Aho pyöritti vuosi­kaudet Helsingin kaupunki­suunnittelua ja vaikeni, nyt hän kertoo mitä todellisuudessa ajattelee”

Vastaa

Viimeisimmät näkökulmat