Rakentamisen tuottavuuskehitys Suomessa ei valitettavasti ole kääntynyt parempaan suuntaan. Tämä tuli taas esille lokakuussa järjestettyjen Finnbuild-messujen seminaarissa, jossa Aalto-yliopiston professori Olli Seppänen esitteli jo vuosia jatkuneiden tuottavuustutkimuksiensa havaintoja.
Seppäsen esityksestä kuulsi mielestäni selkeästi läpi harmi ja huoli siitä, että varsin pontevasti toteutetussa tutkimustyössä havaittuja selkeitä tuottavuuden parannusmahdollisuuksia ei alalla laajemmin hyödynnetä. Jopa esille nostettu yksittäinen diplomityökin kuvasi, miten helposti ainakin ”matalalla riippuviin hedelmiin” voitaisiin tarttua – mutta vaan kun ei!
Vaikka isojen julkisten hankkeiden käytössä on maan parhaat resurssit, pettävät niissäkin useissa tapauksissa sekä aikataulut että budjetit. Selvän poikkeuksen tekevät teollisuuden omat investoinnit. Niiden tilaajat pitävät hankkeistaan tiukasti huolta. Kuluttajien kokemat pettymykset vaikuttavat suuresti alan maineeseen.
Menevätkö laadukkaan tutkimuksen lukuisat viestit perille työmaille vai menevätkö ne vastaanottajansa ohi? Onko esimerkiksi paljon esillä olleen digitalisaation myötä luodun BIM-järjestelmän yksityiskohtaisuus tosiasiassa niin karkealla tasolla, ettei kunnon suunnittelua ja esivalmistusta voidakaan sen avulla tehdä? Asentajat joutuvatkin ”suunnittelemaan” työmaalla.
Vai – mikä olisi vielä pahempaa – eivätkö kira-yritykset ja tutkijat vieläkään kykene tuloksia tuottavaan vuoropuheluun?
Merkittävästi tähänastista parempaan tuottavuuskehitykseen pitää ison kira-alan pystyä, tai muuten investoinnit Suomessa kärsivät rakennuskomponenttinsa kilpailukyvyttömyydestä verrokkimaihin nähden. Jokainen ymmärtää, miten se vaikuttaa Suomen haluttavuuteen investointien kohdealueena.
Jo viime vuosituhannella todettu tosiasia on, että rakentamisen laatu riippuu johtamisesta.
Finnbuild-messuilla niin ikään esillä olleen Rakennuslehden Vuoden työmaa -kilpailun kantavana teemana tänä vuonna oli työmaan johtaminen. Se käsittää paljon muutakin kuin johtamisen työvälineiden taitavan käytön. Työmaalla toimivat ihmiset pitää saada tuottamaan haluttuja tuloksia. Konstit ovat monet.
Tänään korostuu ihmisten johtaminen niin, että oikeat henkilöt on löydetty oikeisiin tehtäviin; että lukuisat toimitusosapuolet vetävät samaan suuntaan; että motivaatio on korkea ja henki hyvä.
Missä johtamista voi käytännön lisäksi sitten oppia? Rakentamisen osalta Aalto-yliopisto tyytyi yhtenä ensimmäisistä linjanvedoistaan 2000-luvun alkuvuosina keskittymään vain johtamisen työvälineisiin.
Kansainvälistyvän yliopistolaitoksemme sisällä varsinainen ”construction management” sijoittui Tampereelle. Siellä tehdään hyvää työtä, kuten Tampereen ympäristön mainiosti sujuneet rakennushankkeetkin osoittavat, mutta toimialan tärkeyden huomioon ottaen Tampereen yliopiston resurssit ovat koko maata ajatellen liian suppeat. Aikuisten täydennyskoulutusohjelmat eivät korvaa yliopistoverkosta puuttuvaa johtamisen tutkimusta ja opetusta jo perustutkintotasolla.
Lisää rakentamisen johtamisen tutkimusta ja opetusta maassamme tarvitaan, tai muuten kehitys jää ulkomaisten konsernien suomalaisten tytäryhtiöiden välitettäväksi. Voisivatko Rakennuslehden Vuoden työmaa -kilpailut tarjota aineistoa rakentamisen johtamisen oppiin jo perustutkintovaiheessa? Työmaaehdokkaita voisi käyttää hyvin myös teekkareiden erikois- ja diplomityömateriaalina sekä jatko-opiskelijoiden tutkimuskohteina.
Tätä artikkelia on kommentoitu 2 kertaa
2 vastausta artikkeliin “Miksi tuottavuustutkimuksen anti ei siirry työmaiden johtamiseen?”
Mitä nämä matalalla riippuvat hedelmät ovat ja kenen syötäviksi ne on tarkoitettu? Ainakin työnjohdon perustehtävä tuntuu raksoilla olevan edelleen ympäriinsä juoksentelu ja tulipalojen sammuttaminen, ja jos niissä hedelmissä on mitään, joka on sille organisaatiotasolle tarkoitettu, niin ainakaan sitä ei ole tuotu selkästi esiin. Homma ei tuotannon alaportailla ( pardon tämä ilmaisu) ole muuttunut kolmeenkymmeneen vuoteen juuri mihinkään. Onko parannusehdotusviestinne vähän liian sekava ja vaikea omaksua vai meneekö se väärälle kohde ryhmälle? Nyt vähän ryhtiä sinne tutkimusosastollekin!
Suomalaisten yliopistojen työryhmät eivät kykene, eivätkä sitoudu alan tilanteen riippumattomaan käsittelyyn, joka ottaisi huomioon holistisesti paitsi kumppaniyritysten johtoa mielyttävät seikat, että yrityskuvalle haitalliset ”luurangot”.
Esimerkiksi BIM aiheista puhuen, riippumattoman, ”pimeän puolen” seikkoja sisältävän suomalaisen BIM-kehityskaaren tutkimuksen tuottaminen on vaatinut tutkijoilta vetäytymistä aina britteihin asti. https://livrepository.liverpool.ac.uk/3092556/1/201176324_Jul2020.pdf
Tuottavuustutkimusten monesti ulkopuolelle jätetyt realiteetit ovat vuorostaan mm. ketjutetut urakat, pakotettu mikroyrittäjyys yms. työvoiman hyväksikäytön tosiseikat. Nämä ovat kaikki kustannustekijät, joiden vaikutusta laadunhallintaan ei ollut tutkittu läheskään riittävästi.
Kun tutkimusprojektien aiheita rajoitetaan tuottamaan vain kaikin puolin poliittisesti mielyttäviä lopputuloksia ja jätetään niitä todellisia hankalia rahansyöppöjä varjoon ja käsittelemättä, niin tuleeko yllättyä, että tehokkus kasvaa vain mini askelin. Jos halutaan saavuttaa tutkimustulosten vaikuttavuuteen mittavia muutoksia, niin tulisi datakeruun parissa osata kävellä ulos mukavuusalueelta ja toimia periaatteesta.