Rakennuslehdessä (nro 5/7.2.2013) oli otsikko, että Turun keskustasta halutaan luoda olohuone. Kirjoituksessa viitattiin Turun keskusta 2031 -visioon, jonka tavoitteena on Turku, joka ”on tunnettu taitavasti uutta ja vanhaa yhteen sovittavista rakennuksistaan ja ympäristökokonaisuuksista”. Jo vuonna 2009 arkkitehtuuripoliittisessa ohjelmassa Turusta haluttiin tehdä vanhan ja uuden arkkitehtuurin yhteensovittamisen mallikaupunki.
Hankkeella oli lupaava alku, sillä vuonna 2004 Åbo Akademin humanistinen tiedekunta muutti pieteetillä korjattuun historialliseen Arken-tehdaskortteliin. Useat vanhat rakennukset yhdistettiin lasikatteisilla käytävillä toisiinsa. Keväällä 2007 historiallinen kerrostuneisuus avautui uuden kirjastotalon myötä.
Molemmissa kohteissa täydennys- ja uudisrakentamalla on suojeltu vanhaa rakennuskantaa ja löydetty niiden säilyttämisen turvaava käyttö. Molemmat sijaitsevat Aurajoen kansallismaisemassa, jota visiossa nimitetään kaupungin olohuoneeksi.
Tähän ympäristöön sijoittuvat myös Fortuna-kortteli sekä Vanha Suurtori. Tampereen teknillisessä yliopistossa tarkastettiin marraskuussa väitöskirja, jonka tutkimuskohteena Suurtori on. Tutkimuksessa kyseenalaistetaan itsestään selvänä pidetyt restaurointiperiaatteet ja herätetään keskustelu siitä, onko antikvaarinen ajatusmaailma ajan tasalla siinä, mihin suojelu perustuu. Onko kohteen arvostatus korjaamisen ja kehittämisen kannalta etu vai haitta?
Marraskuussa 1984 alkanut Suurtori-projekti oli tarkoitus saada valmiiksi viidessä vuodessa. Projekti on kesken eikä ole täyttänyt tavoitteitaan. Niinpä siitä ollaan laatimassa uutta yleissuunnitelmaa. Tavoitteena on vision mukaisesti, että kansalaiset voivat kokea alueen omakseen ja pääsevät osalliseksi Turun historiallisesta identiteetistä.
Vanha Suurtori oli aikanaan Ruotsin itäisen osan tärkein maallinen keskus. Niinpä lähtökohtana alueen kehittämiselle tulee olla itse tori ja sen yläpäässä oleva aluetta hallitseva profaani rakennus, joka alistaa kaikki muut itseensä nähden. Vanhan raatihuoneen rekonstruointi liittyy oleellisesti paikan henkeen.
Tornin palauttaminen ei yksin saa ihmisiä viihtymään alueella. Sen lisäksi tulee kehittää rakennusten välissä olevaa tilaa. Ihmiset ottavat kaupunkitilan käyttöönsä, jos siihen luodaan mahdollisuudet. Ei voi olla niin, että hiljaiselon tulee jatkua, koska näin on ollut Turun palosta lähtien.
Kaikki sääntely tekee rakentamisesta väistämättä vaikeampaa – kuten antikvaarinen valvonta. Näin ei tarvitsisi olla. Arvostatuksen tulee olla etu, ja asianomaisen kohteen korjaamisen tulisi olla luonteva osa rakennuksen elinkaarta.
Antikvaarinen ajatusmaailma tulisi päivittää ja puhua siitä, miten kohde tulee osaksi kaupunkikulttuuria, ei vain visuaalisena ilmiönä, vaan paikkana, johon halutaan mennä. Tämä arvo liittyy historialliseen kerroksisuuteen, missä menneisyys nähdään jatkumona nykypäivään ja tulevaisuuteen. Arvojen miettimisen kautta voidaan kehittää menetelmiä käytännön suojelukysymyksiin ja esteettömyyden poistamiseen esimerkiksi täydennysrakentamisen kautta.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Suojelussa otettava huomioon myös toiminta”