Suomalaisella rakennustyömaalla työskentelevä vastaa karkeasti tuottavuudessa kolmea Singaporessa työskentelevää, kun vertaa rakentamisen vuotuista arvoa työmailla työskentelevien määrään. Silti Singaporesta kannattaa ottaa mallia siihen, miten tuottavuus saadaan nousuun.
Tuottavuus läpileikkaa tämän hetken keskeisiä muutosajureita ilmastokriisistä luontokatoon ja kaupungistumisesta väestön ikärakenteen muutokseen. Kun tuottavuus paranee, pystymme tuottamaan saman tai laadukkaamman lopputuotteen vähemmillä resursseilla eli työvoimalla, materiaaleilla, energialla sekä päästöillä.
Globaalisti vertailtaessa ei ole monia maita, joissa tuottavuuden parantaminen olisi ymmärretty niin tärkeänä hyvinvoinnin edistäjänä kuin Singaporessa. Vuonna 2010 Singaporen valtio asetti tavoitteeksi, että rakentamisen tuottavuuden tulee parantua 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Mittarina käytetään yhden työntekijän ”valmiiksi” saamaa pinta-alaa päivässä, eli hankkeen kokonaispinta-ala jaetaan työpäivien kokonaismäärällä.
Tavoitteen suurin ajuri on vähentää riippuvuutta ulkomaisesta työvoimasta, sillä Singaporessa lähes kaikki rakentajat ovat lähimaista. Työntekijöiden ammattitaito ja työturvallisuuskulttuuri ovat Suomeen nähden heikkoja.
Singaporessa tärkeimmiksi keinoiksi tuottavuuden parantamisessa nostettiin esivalmistusasteen kasvattaminen sekä robotiikan ja muiden uusien teknologioiden hyödyntäminen. Tämä on johtanut siihen, että valtiolliset rakennuttajat ja kiinteistönomistajat ovat perustaneet omia innovaatiohubejaan.
Hubit järjestävät säännöllisesti haastekilpailuja, joissa yritykset ympäri maailmaa esittelevät ratkaisujaan ja parhaat pääsevät hubiin testaamaan omia POC-tason (proof-of-concept) innovaatioitaan. Näistä potentiaalisimmat taas pääsevät pilotoimaan oikeille työmaille tai kiinteistöihin. Vuosina 2022–2026 Singaporen valtio käyttää peräti 18 miljardia Yhdysvaltain dollaria näihin erilaisiin tki-hankkeisiin.
Singaporen julkisessa asuntotuotannossa työn tuottavuuden paraneminen on nyt noin neljänneksen luokkaa. Singapore on toki pitkälle säännelty, ja käytännössä valtio hallinnoi kaikkea maankäyttöä sekä suurinta osaa rakentamisesta. Mutta olisiko vastaavan kaltainen innovaatioekosysteemi mahdollinen myös Suomessa?
Meillä on jo olemassa Kira-kasvuohjelma, joka on rakentamassa toimintamallia rakennetun ympäristön haastekilpailuihin. Meillä on Kira-hub, rakennetun ympäristön digitalisaation vauhdittaja, joka voisi toimia ensimmäisen vaiheen testiympäristönä uusille innovaatioille. Meillä on kansallisia ja yleishyödyllisiä rakennuttajia sekä rakennusten ja infran omistajia, kuten Senaatti, Väylävirasto, A-Kruunu, Hoas, Hyk ja Heka. Nämä voisivat toimia pilottiympäristönä potentiaalisimmille innovaatioille ja lähteä nykyistä rohkeammin panostamaan alan uudistumiseen. Valtiolta tarvitaan tukea tki-rahoitukseen ja riskien jakamiseen.
Rakennusalan suuria yksityisiä toimijoita on puolestaan Aalto-yliopiston vetämässä Building 2030 -konsortiossa luomassa ja jakamassa parhaita käytäntöjä tuottavuuden kehittämiseksi.
Lisäksi Rakennusteollisuus RT on lähdössä yhdessä Aallon kanssa kehittämään uutta menetelmää, jolla voisimme mitata työn tuottavuutta läpi koko arvoketjun. Mitattavuus antaisi lisäpotkua myös tavoitteille.
Tätä artikkelia ei ole kommentoitu
0 vastausta artikkeliin “Tuottavuuden parantamiseksi oppia Singaporesta”