Kunnat käyttävät vuosittain suuria rahasummia kosteus- ja homevauriokorjaamiseen. Valitettavan usein korjaushankkeissa kuitenkin epäonnistutaan, jolloin terveysongelmat jatkuvat ja korjauskustannukset kasvavat.
Keron diplomityössä seurattiin kuntien omistuksessa olevan viiden eri kohteen kosteus- ja homekorjausprosessia. Tutkimuksessa tarkasteltiin kosteus- ja homeongelmien havaitsemista, kohteiden priorisointia, suunnittelua, korjaustyötä, tiedottamista, valvontaa ja seurantaa. Seuratut kohteet valittiin Etelä-Suomen aluehallintoviraston kosteus- ja homekorjausavustusta saaneiden kohteiden joukosta.
Tutkimuksessa selvisi, että puutteellinen kiinteistönpito voi edesauttaa kosteus- ja homevaurioiden syntymistä ja vaikeuttaa niiden selvittämistä. ”Havaittuihin ongelmiin tulisikin reagoida nopeasti ja pyrkiä selvittämään niiden aiheuttajat”, Kero sanoo.
Korjauskohteiden omistamisen ja hoidon hajanaisuus sekä hankkeiden rahoitusvaikeudet voivat viivästyttää selvitysten käynnistämistä. Kunnissa korjauskohteiden valinta on myös vaikeaa priorisointimenetelmien puutteen vuoksi. Seuratuissa kohteissa korjausprosessin vetovastuu vaihtui prosessin eri vaiheissa ja osapuolten välisessä tiedonkulussa havaittiin suuria puutteita.
”Korjauskohteissa tehtyjen vaurioselvitysten ja kuntotutkimusten tulokset eivät siirtyneet riittävän tarkasti korjaustöiden suunnittelijoiden ja toteuttajien tietoon. Tästä johtuen korjaustoimenpiteitä ei osattu kohdistaa oikein”, Kero kertoo.
Kosteus- ja homevauriokorjaamisessa käytettävät suunnitteluratkaisut poikkeavat merkittävästi uudisrakentamisessa käytetyistä ratkaisuista. Korjausratkaisuja suunniteltaessa tulisi tuntea hyvin tarkasti eri rakennusosien ja teknisten järjestelmien yhteistoiminta. Tutkimuksen mukaan eri korjaustapojen toimivuudesta ei myöskään ole saatavilla tarpeeksi tietoa.
”Korjaamisen sijaan osassa seuratuista kohteista olisikin ollut mielekästä pohtia kokonaisuutta: kannattaako kohteen korjaaminen vai olisiko taloudellisempaa esimerkiksi etsiä toiminnalle kokonaan uudet tilat”, Kero toteaa.
Keron diplomityö on osa sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä ympäristöministeriön kanssa vuosi sitten käynnistämää tutkimushanketta, jonka tavoitteena on arvioida vauriokorjaamisen toimintamalleja ja tuottaa suositus toimintaohjeista. Diplomityö toteutettiin Tampereen teknillisessä yliopistossa ja se julkaistaan elokuussa. Hanke jatkuu Tampereen teknillisessä yliopistossa tutkijatyönä tehtävänä seuranta- ja analyysivaiheena.
Tätä artikkelia on kommentoitu 4 kertaa
4 vastausta artikkeliin “Kosteus- ja homekorjaushankkeiden ongelmina vastuun hajautus ja puutteet tiedonkulussa”
Helsingissä olevassa rivitalothtiössä oli meneillään putkiremontti 2010, satuin olemaan paikalla kun remonttia tehtiin, hallituksen jäsenet ilmoitti että useammassa asunnossa vuosien aikaan on suoritettu remontti syynä homevaurio,kysyin hallituksen jäseneltä että voisinko vilkaista yhteen asuntoon, rouva avasi oven ja sanoi että meiillä on kaiiki kunnossa koska juuri tehtiin iso homeremontti. Kysyin rouvalta onko teidän asunnosta luukkua alapohjaan hän näytti minulle luukun sen aukastuaan nenäni ilmoitti valtavan homeen hajun,otin kameralla muutaman kuvan ja menin ulos jossa hallituksen puheenjohtaja odotteli, sanoin hänelle että homeongelma löytynyt ilman mitään kallita mittauksia ja laboratolikuluja.
Puheenjohtaja tokaisi minähän olen ihmetellyt kun keittiön raanan välistä tulee outoa hajua ja vaimo siihe olthan sinä teippiä siihen laittanut mutta ei auta.
Home- ja sisäilmaongelmien korjaukset epäonnistuvat juurikin yllä esitetyn erittäin tyypillisen tapauksen vuoksi. Kohteessa havaitaan ongelma. Kutsutaan paikalle, joku joka ”tietää” näistä asioista jotain. Mikäli ei löydy tuttavapiiristä tai muutoin ilmaiseksi tekevää henkilö, otetaan halvin mahdollinen vaihtoehto, joka tekee halvimman mahdollisen kartoituksen. Ja tottakai hometta tai kosteutta löytyy, kun omistaja on ilmoittanut, että sieltä se löyhkä tulee. Kirjoitetaan raportti ja poistetaan home ja tehdään uudet maalaukset. Ja kaikki on kunnossa.
Vuoden (tai viikon tai kuukauden) kuluttua taas haisee ja oireillaan. Sitten ihmetellään, kun kaikkihan on korjattu.
Mutta vikaa onkin vielä jossain toisessa kohdassa ja ehkä kolmannessa tai jopa neljännessä. Sisäilmaongelmaisissa taloissa on yleensä useampia vauriokohtia. Selvittäminen vaatii kokonaisvaltaisen käsityksen ja lähestysmistavan. Pelkästään yksittäisiä kartoituksia tekemällä ei selviä mitään – kasvatetaan vain kokonaiskustannuksia.
Tekemällä heti alusta alkaen kunnollisen hyvin suunnitellun tutkimuksen asiantuntevalla taholla, säästetään sekä rahaa että hermoja (ja ehkäpä terveyttäkin).
Vuoden kuluttua
Kunnissa valtuustot ovat syyllisiä kosteus- ja homeremonttikaaokseen. Ei valtuustoista yleensä löydy yli puolta lisäämään budjeteissa korjausrakentamiseen resursseja. Kunnallinen luottamushenkilö ei saa gloriaa korjausrakentamisen resurssien lisäämisestä, kun siinä ei pääse median valokeilaan.
Niinpä. Pommien annetaan mieluummin muhia, kunnes valitus nousee liian kovaksi, eikä asiaan voi enää olla puuttumatta. Millähän asennemuutoksen saisi aikaan? Purisiko suoraan kunnan päättäjiin kohdistettu julkinen kritisointi? Samalla saataisiin myös kansalaiset heräämään. Heillähän ei välttämättä ole tarpeeksi tietoa, eivätkä yksittäiset henkilöt muutenkaan voi paljon vaikuttaa.
Homekorjausten ajatellaan olevan kalliita remontteja ja niitä pelätään sen takia. Totuushan kuitenkin on, että sitä kalliimpia niistä tulee, mitä kauemmin odotellaan. Kannattaisi myös ottaa selvää vaihtoehtoisista korjausmenetelmistä, jotka saattavat olla ihan yhtä hyviä ja jopa säästää tiukassa olevaa rahaa.