”Kesäkuun loppuun mennessä Helsingissä ja Vantaalla ei käynnistynyt ainuttakaan uutta vuokra-asuntokohdetta. Tätä voidaan pitää valitettavana osoituksena suomalaisen asuntopolitiikan jo pitkään jatkuneesta epäonnistumisesta”, Sandberg sanoo.
Helsingin seudun tavoite vuonna 2012 on 2 500 Ara-asuntoa, mutta tavoitteesta ollaan jäämässä kauas.
Yhdeksi syyksi kohtuuhintaisen tuotannon vähäisyyteen Rakennusalat STTK arvioi sen, että rakennuttajat ja rakennusliikkeet eivät pysty rakentamaan tukiehdot täyttäviä kohteita liian korkeiksi kohoavien rakennuskustannusten vuoksi.
”Vuokra-asuntotuotanto ei kiinnosta tarpeeksi mitään tahoa. Kuitenkin erityisesti nyt kuntavaalien alla tarvittaisiin laajaa keskustelua puolueiden, valtion, kuntien ja rakennuttajien sekä rakentajien kesken siitä, kuinka mahdollisuus kohtuuhintaiseen asumiseen voidaan turvata myös pääkaupunkiseudulla.”
Rakennusalat STTK:n näkemys onkin, että suomalainen asuntopolitiikka kaipaa täydellisen remontin.
”Asuntoministeri Krista Kiurun tilaama selvitys Aran toiminnan kehittämisestä on hyvä päänavaus, mutta hallituksella pitäisi olla rohkeutta laajempaan asuntopolitiikan uudistamiseen.”
Tonttihintojen lisäksi rakentamisen hintaan vaikuttavat erityisesti kuntien kaavoituksessa ja rakentamismääräyksissä tekemät ratkaisut. Rakennusalat STTK esittää, että pääkaupunkiseudun kunnat käynnistävät yhdessä kustannustietoisen kaavoituksen ohjelman, jonka tavoitteena on karsia rakentamisen kustannuksia siihen liittyviä määräyksiä ja vaatimuksia järkeistämällä.
”Hyvän pohjan työlle antaa ympäristöministeriön aiemmin tekemä selvitys ’Rakentamisen normitalkoot’. Kaavoista ja rakentamismääräyksistä voidaan karsia sellaiset vaatimukset, jotka tarpeettomasti kohottavat asumisen hintaa. Lisäksi tulee pohtia esimerkiksi rakennusten muotoa ja sijoittelua kaavassa, julkisivumääräyksiä, autopaikkoja, asuntojen keskikokomääräyksiä sekä esteettömyysvaatimuksia.”
Rakennusalat STTK:n tehtävä on koota alalla toimivat liitot yhteistyöhön, vuorovaikutukseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Ryhmän muodostavat Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA, Ammattiliitto Pro sekä Palkansaajajärjestö Pardia.
Tätä artikkelia on kommentoitu 7 kertaa
7 vastausta artikkeliin “Kimmo Sandberg: Suomalainen asuntopolitiikka on epäonnistunut”
Tässähän ei tarvita muuta kuin paluu 70-luvun lähiörakentamismalliin niin rakentamisen tehokkuuden kuin laadunkin osalta. Eiköhän ala ainakin rakentamisen hinta tulemaan alas. Mikä sitten on myyntihinta asiakkaalle onkin toinen juttu.
Rakentamiskustannukset pääkaupunkiseudulla kohoavat siis liian korkeiksi. Ei voi ainakaan johtua palkkakustannuksista, sillä pääkaupunkiseudullahan on kallispalkkaisten suomalaisten rakennusammattilaisten käyttö paljon vähäisempää kuin muualla maassa.
Olenkin ihmetellyt, missä on viipynyt järjestöjohtajien ja poliitikkojen keskustelun avaukset suomalaisesta asuntopolitiikasta. Onneksi Kimmo Sandberg otti kantaa asiaan, sillä asuntopolitiikkamme suunta on täysin väärä. Eivät sitä ihan ensimmäiseksi ole oikaisemassa ainakaan rakennuttajien eikä urakoitsijoiden edustajat, jotka kumpikin kahmivat rahaa kasaan niin paljon kuin ennen ”maailmanloppua” eli rakentamisen lamaa ehtivät.
Kaikki lähtee nyt ja aina rakennuskelpoisesta maasta tai oikeammin sen puutteesta. On se kumma kun kunnat ei käytä oikeuttaan pakkolunastuksiin, jolla se sitten voisi käydään kauppaa omilla ehdoillaan. Rakentamisen laatu ja vuokra-asuntojen määrä on helppo koplata tähän pakettiin.
Kunnissa päätösvalta pakkolunastuksiin on poliitikoilla. Maanomistajilla ja asuntojen hintojen korkeudesta ja hintojen noususta hyötyvillä on enemmistö lähes kaikissa kunnissa. Köyhät ovat huonoimpia äänestäjiä ja heidän ehdokkailllaan vähintään rahaa käydä vaalikampanjoita. Siksi valta keskittyy sinne minne omistuskin.
Suuret kunnat pyrkivät maksimoimaan tontinluovutuksesta saamansa tuotot ja siksi pitävät kiinni tonttimaan niukasta saatavuudesta. Tehokkaampi kaavoitus romahduttaisi tonttien hinnat ja toisi suuren loven kuntien kukkaroon.
Kaupungin aktiivisen tonttipolitiikan johdosta Oulussa on liikaa tontteja.
Vaarallinen esimerkki siitä mitä tapahtuu asumisen hinnoille.