Normitalkoot kokivat heti alkuun kovaa vastarintaa niiltä ryhmiltä, joiden saavutettuja etuja pyrittin kyseenalaistamaan. Vammaiset uhkasivat jopa oikeudella, kun normitalkoissa kysyttiin invalidimääräysten tarpeellisuudesta jokaisessa asunnossa. Väestönsuojien rakentamisvelvoitteen kevennys puolestaan jäi minimaaliseksi sisäministeriön vastustuksen vuoksi.
Normitalkoot epäonnistuivat jo siitä syystä, että jo lähtökohta, että rakennuskustannuksilla ja asunnon hinnalla olisi suoraviivainen korrelaatio, osoittautui ongelmalliseksi. Käytännössä markkinat ja kysyntä ratkaisevat hinnat. Sijainti merkitsee enemmän kuin asunnon laatu.
Yksi vaikutuskeino on rakennustonttien saatavuus ja sitä kautta maan hinta. Nyt kaavoitetaan liian vähän.Kaavoituksen lisääminen on kuitenkin usein kuntien intressien vastaista, sillä ne ovat yksi suurimmista hyötyjistä, kun tonttien hinnat kallistuvat.
Kysyntää voi hillitä lähinnä vähentämällä asumistukia tai asuntojen korkovähennyksiä, jotka pääomittuvat vuokriin ja asuntojen hintoihin. Pelkästään keskittymällä rakennuskustannuksiin vaikutetaan välittömästi vain asuntotuottajien liiketoiminnan kannattavuuteen.
Rakentamismääräykset ovat vähimmäisvaatimus, jonka uusien asuntojen on täytettävä. Markkinaehtoisesti ei tosin tehdä niitä parempaakaan. Sitä yrittävä suunnittelija joutuu perustelemaan asiaa sekä tilaajalle että viranomaisille.
Normiohjauksen sijaan huomio olisi kohdistettava normien tulkintaan ja kuntien viranhaltijoiden päätöksiin. Kuntien pitäisi käynnistää omat normitalkoot ja kehittää omien päätösten kustannusvaikutusten arviointiprosesseja. Eri viranomaisten, kuten paloviranomaisten ja kunnan rakennusvalvontaviranomaisten keskinäisiä toimivallan rajoja ja vastuuta olisi selkiytettävä. Määräysten tulkinnat vaihtelevat maan eri alueilla. Erityisesti esteettömyysmääräysten soveltamisessa on syntynyt useita käytäntöjä.
Olennaista on myös kunnallisten viranomaisten kustannustietoisuuden lisääminen. Tärkeää on kaavoituksen, rakennussuunnittelun ja toteutuksen vuoropuhelun parantaminen. Esimerkki suunnittelun ja toteutuksen kustannuskytköksestä on maaston, katujen ja tonttien parempi yhteensovittaminen, joka vähentää korkeustasojen hallinnasta, esteettömistä sisäänkäynneistä tai hulevesien käsittelystä aiheutuvia kustannuksia.
Lue Rakennuslehden jutut normitalkoista torstain Rakennuslehdestä.
Tätä artikkelia on kommentoitu 3 kertaa
3 vastausta artikkeliin “Normitalkoista jäi luu käteen”
Kyselyn lähtökohtakin oli väärä. Jos kysytään virkamieheltä, oletko tehnyt yhtään tarpeetonta ja turhia kustannuksia aiheuttavaa normia, niin vastausta ei tarvitse arvailla tutkijaryhmän voimin. Normitalkoista oliisi pitänyt ottaa oppia eikä käyttää sitä savuverhona uusien normien tehtailulle, mitä nyt energiamääräysten nimissä tehdään. Kuntien rakennusvalvojat ovat jo esittäneet vastalauseen täysin turhille laskelmille, joita harva osaa tehdä, ja vielä harvempi tarkastaa. Turhaa, niin turhaa, mutta ministerin mielestä kai aivan välttämätöntä.
Niillä laskelmillahan se tuntuu rakentaminen etenevän.
Pääkaupunkiseudun rakennusvalvontojen yhteneväiset käytännöt -kerho on samaa marttakerho touhua. Toisaalta jos se on ensimmäinen askel prosessissa, että rakennusvalvonnat yhdistettäisiin vaikka uudenmaan rakennusvalvonnaksi tai edes pääkaupunkiseudun rakennusvalvonnaksi, niin silloin se täyttää paikkansa.