Talous Rakentaminen Uutiset Mikko Kortelainen 16 kommenttia

YIT ja Lemminkäinen yhdistyvät

Jättimäisessä järjestelyssä perinteikäs Lemminkäinen sulautuu YIT:hen.

Muodostuvan yhtiön alustava yhdistetty vuotuinen liikevaihto on noin 3,4 miljardia euroa ja liikevoitto noin 85 miljoonaa euroa (IFRS, 2016). Yhdistyneellä yhtiöllä on noin 10 000 työntekijää 11 eri maassa.

YIT:n ja Lemminkäisen hallitukset tiedottavat sopineensa yhtiöiden yhdistymisestä sulautumisella.

Yhdistymisen odotetaan luovan merkittävää arvoa yhdistyneen yhtiön osakkeenomistajille paremman suhdannekestävyyden ja kilpailukyvyn ansiosta, jotka tarjoavat vahvan alustan kasvulle.

Kokonaissynergioiden arvioidaan olevan vuosittain noin 40 miljoonaa euroa ja niiden odotetaan toteutuvan täysimääräisinä vuoden 2020 loppuun mennessä.

Yhdistyminen toteutetaan absorptiosulautumisena, jossa Lemminkäinen sulautuu YIT:hen.

Pörssitiedotteen mukaan yhdistyminen luo taloudellisesti vahvan yhtiön, jonka kasvun ja kannattavuuden moottorina toimii kasvukeskusten kehittäminen. Yhtiöiden liiketoiminta-alueet täydentävät ja tasapainottavat toisiaan sekä parantavat yhtiöiden suhdannekestävyyttä.

Lemminkäisen osakkeenomistajat saavat sulautumisvastikkeena 3,6146 YIT:n uutta osaketta jokaista omistamaansa Lemminkäisen osaketta kohden, jolloin yhdistymisen toteuttamisen jälkeen YIT:n osakkeenomistajat omistavat yhdistyneestä yhtiöstä 60 prosenttia ja Lemminkäisen osakkeenomistajat 40 prosenttia.

YIT:n ja Lemminkäisen viimeisen kolmen kuukauden kaupankäyntimäärillä painotettujen keskikurssien perusteella YIT:n osakkeenomistajien omistus olisi ollut noin 67,1 prosenttia ja Lemminkäisen osakkeenomistajien omistusosuus olisi ollut noin 32,9 prosenttia.

Kauniskangas jatkaa toimitusjohtajana

YIT:n osakkeenomistajien nimitystoimikunta ehdottaa YIT:n ylimääräiselle sulautumisesta päättävälle yhtiökokoukselle, että nykyiset YIT:n hallituksen jäsenet Erkki Järvinen, Inka Mero ja Tiina Tuomela valitaan ehdollisesti jatkamaan YIT:n hallituksessa yhdistymisen toteuttamisen jälkeen, ja että nykyisistä Lemminkäisen hallituksen jäsenistä Harri-Pekka Kaukonen, Juhani Mäkinen ja Kristina Pentti-von Walzel valitaan ehdollisesti YIT:n hallituksen jäseniksi yhdistymisen toteuttamisen jälkeen.

Yhdistyneen yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi valittaisiin nykyinen YIT:n hallituksen puheenjohtaja Matti Vuoria ja varapuheenjohtajaksi nykyinen Lemminkäisen hallituksen puheenjohtaja Berndt Brunow.

YIT:n toimitusjohtajana yhdistymisen jälkeen jatkaisi Kari Kauniskangas ja talousjohtajaksi nimitettäisiin Lemminkäisen nykyinen talousjohtaja Ilkka Salonen.

Yhdistymisen toteutuminen edellyttää muun muassa yhdistymisen hyväksymistä YIT:n ja Lemminkäisen ylimääräisissä yhtiökokouksissa, jotka on tarkoitus pitää 12.9.2017, sekä kilpailuviranomaisten hyväksyntää.

Yhdistyneellä yhtiöllä on tarvittavat rahoitussitoumukset sulautumisen toteuttamiseksi.

Osakkeenomistajat, jotka omistavat yhteensä noin 64 prosenttia Lemminkäisen osakkeista, ja osakkeenomistajat, jotka omistavat yhteensä noin 20 prosenttia YIT:n osakkeista, ovat sitoutuneet osallistumaan yhtiöiden ylimääräisiin yhtiökokouksiin ja äänestämään sulautumisen puolesta.

Yhdistyminen on tarkoitus toteuttaa mahdollisuuksien mukaan joko 1.11.2017 tai 1.1.2018.

Yhdistyneen yhtiön alustaviin pitkän aikavälin taloudellisiin tavoitteisiin sisältyy yli 12 prosentin sijoitetun pääoman tuotto (ROCE > 12 %), yli 40 prosentin omavaraisuusaste, positiivinen kassavirta osinkojen jälkeen sekä vuosittain kasvava osakekohtainen osinko.

Keskustelu artikkelista: 16 kommenttia

  • Seppo Mölsä

    Uudella yhtiöllä on juuret jopa Suomen itsenäisyyttä edeltäneessä ajassa. Lemminkäinen on perustettu vuonna 1910 ja YIT vuonna 1940, jolloin nimi oli vielä Pellonraivaus. Konsernien tytäryhtiöiden historia ulottuu vielä kauemmaksi. Lemminkäiseen sulautettu Palmberg perustettiin 1907 ja Yleinen insinööritoimisto eli vanha YIT vuonna 1912. Nykyinen YIT muodostui vuonna 1987, kun Perusyhtymäksi nimensä vaihtanut Pellonraivaus vaihtoi nimeään toiseen kertaan ja otti vuonna 1961 ostamansa YIT:n nimen itselleen. Jos historia laskettaisiin vanhimman tytäryhtiön mukaan, kuten YIT tekee, niin syksyllä vietettäisiin sitten tuon kaikkein uusimman YIT:n 110-vuotisjuhlia.

    Historia on sikäli oikukas, että 1980-luvun lopun kriisiaikoina YIT:tä suorastaan tyrkytettiin ostettavaksi. Lemminkäisen Heikki Penttiä YIT ei kiinnostanut vaan hän sijoitti rahansa (Björn Wahlroosin suosituksesta) silloiseen rakennusalan ykkösyhtiöön Polariin, tunnetuin heikoin tuloksin. Muutamassa vuodessa Polarista tuli kriisiyhtiö ja YIT:stä kestomenestyjä.

    Vastaa
    • YIT:n nimi on aina ollut Yleinen Insinööritoimisto. Sekoitat aivan täysin toiseen firmaan, Perussyhtymään, joka oli ennen nimeltään Pellonraivaus. YIT on perustettu 1912. Faktat kuntoon!

      Vastaa
      • Seppo Mölsä

        Kuten totesin nykyisen YIT:n nimi on vaihtunut moneen kertaan ja emoyhtiö on ollut aiemmin nimeltään Perusyhtymä (vuodesta 1968) ja sitä ennen Pellonraivaus, joka on perustettu vuonna 1940. Vuonna 1987, kun Perusyhtymä fuusioi itseensä tytäryhtiönsä YIT:n eli Yleisen insinööritoimiston, niin nimeksi valittiin näiden kahden nimen yhdistelmä eli YIT-Yhtymä. Pian tuon jälkiosa tipahti pois eli entinen Perusyhtymä-konserni olikin hieman hämäävästi YIT. Hyvä nimi sinänsä. Sen keksi tiedotuspäällikkö Jalmari Torikka silloin kun Tauno Mäkinen oli toimitusjohtajana.

        Vastaa
        • Kuka perusti Pellonraivauksen ja kuka Yleisen Insinööritoimiston ?
          topi

          Vastaa
          • Seppo Mölsä

            MTK ja KOP perustivat Pellonraivauksen vuonna 1941. Puuhamiehinä olivat Juho Jännes ja maanviljelysneuvos Atte Arola. Aluksi Pellonraivaus oli yleishyödyllinen yhtiö, joka teki valtion kanssa sopimuksen 300 000 hehtaarin raivaamisesta pelloiksi. Tuo oli sama määrä, mitä oli menetetty peltoja Karjalassa.

            Yleinen insinööritoimisto perustettiin vuonna 1920 jatkamaan ruotsalaisen Almänna Ingenjörsbyrån toimintaa. Se oli tullut Helsingiin vuonna 1912. Ragnar Kruger hankki yhtiön omistukseensa. 1960-luvun alussa Kruger oli myymässä yhtiötään Elannolle, mutta riitaannuttuaan ostajaehdokkaan kanssa hän myikin lähes konkurssikypsän yrityksen Pellonraivaukselle, joka siinä vaiheessa oli muuttanut jo nimensä Perusyhtymäksi.

            Yleisen insinööritoimiston toimitusjohtajaksi tuli Tauno Mäkinen, joka kasvatti yhtiöstä jopa emoaan suuremman. Hän otti käyttöön nimen YIT, joka varsinkin vientitoimintaan istui paremmin kuin tuo pitkä nimi.

            Vuonna 1987 konsernia voimakkaasti saneerannut Reino Hanhinen fuusioi Yleisen insinööritoimiston Perusyhtymään, mutta otti konsernin nimeksi YIT-Yhtymä, ikään kuin kompromissina molemmista yhtiöistä. Pian tuo yhtymä putosi nimestä pois.

  • Hyvä Anniina, että korjasit. Huomasin saman.

    Vastaa
  • Iso+Iso =tuplaiso

    Mitäs se auttaa että kaksi mastodonttia laitetaan yhteen taistelussa nopeita ja notkeita kilpailijoita vastaan ? .

    Vastaa
  • Onhan tuossa nyt selvät hyödyt nähtävissä. Lemminkäisen brändi on pahasti vaurioitunut lukuisten kartellituomioiden myötä. Samasta syystä he ovat joutuneet myymään rakennustuoteosaamisensa. Se on sinänsä erikoinen valinta, koska sillä puolella he olivat yleensä markkinajohtaja tai ainakin kapeassa kilpailussa toinen suurista.
    YIT on kannattava yritys mutta sen kapea-alainen, puhtaasti gryndiin perustuva toimintamalli on erityisen haavoittuva suhdannevaihteluille. Siinä Lemminkäisen infra ja urakointiosaaminen tuo hyviä tukijalkoja ja puskuria kaikenlaisia taantumia vastaan.
    Synergiaohjelma on varmaan jo käynnistetty ja sillä saadaan 1-2 prosenttiyksikön lisähyöty, mikä kompensoi Lemminkäisen toimialojen heikompaa kannattavuutta. Kuten Kauniskangas asian ilmaisi, he hakevat entistä isompia kokonaisuuksia ja sillä tavoin pyrkivät välttämään avoimen kilpailun notkeampia keskisuuria yrityksiä vastaan.

    Vastaa
    • Ihanko aidosti uskot tuohon ?

      Vastaa
      • Jos sulla on eriävä näkemys yhdistymisen hyödyistä, niin kerro toki perustelut. Varmaan Vuoriaa ja Brunowiakin kiinnostaa, jos joku ymmärtää kokonaisuuden paremmin. Itse tarkastelen asiaa täysin ulkopuolisena.

        Vastaa
        • Kaksi isoa perinteistä yritystä, erilainen yrityskulttuuri, johtajat erilaisia. Pari vuotta menee ihmetellessä, kuka säilyttää pallinsa ja missä työskentelee. 1+1 < 2.

          Vastaa
  • Ja eikun voimalata rakentamaan.

    Vastaa
  • Seppo Mölsä

    YIT:n ja Lemminkäisen yhdistyminen on osa pitkää jatkumoa rakennusalan keskittymisessä. Kun Rakennuslehti vuonna 1972 listasi suurimmat rakennusliikkeet, tuosta 30 suurimman listalta ovat jäljellä enää vain YIT (Perusyhtymä), Lemminkäinen ja Hartela. Moni myytiin 80-luvun suuressa keskittymisaallossa ja iso osa katosi 90-luvun lamassa.

    Onneksi tilalle on tullut uusia yrityksiä ja kuten olen aiemmin kirjoittanut, niin 2010-lukua voidaan pitää keskisuurten rakennusliikkeiden nousun aikana. Rakennusliiketoiminta ei ole ollenkaan niin pahasti keskittynyt ja polarisoitunut kuin suunnittelu tai rakennustuoteteollisuus. Siksi kilpailuvirastolla ei liene ongelmia YIT:n ja Lemminkäisen yhdistymisen kanssa. Edes asfaltointi ei tuota ongelmia, sillä YIT luopui omasta asfalttibisneksestään eli Valtatiestä jo 1990-luvun puolivälin seutuvilla.

    Se mihin suuren rakennusliikejättiläisen synty vaikuttaa eniten, on valtion ja kuntien suuret urakat. YIT ja Lemminkäinen ovat kilpailijoina esimerkiksi Raide-Jokerin allianssiurakassa, jossa muut tarjoajat ovat Destia ja Skanska.

    Ihan kuin sattumalta selvitysmies Erkki Virtanen toivoi keväällä, että niitä tehtäisiin jatkossa allianssi- ja elinkaarimalleilla ja pari viikkoa sitten Kimmo Tiilikainen ja Juha Sipilä esittivät hallituksen siunauksensa näille kaavailuille. Keskisuurille rakennusliikkeille tekemämme kysely toukokuulta kertoi, että keskisuuret suhtautuvat varsin skeptisesti mahdollisuuksiinsa pärjätä allianssiurakoissa.

    Takavuosina työyhteenliittymät olivat nimenomaan suurten rakennusliikkeiden keino vähentää kilpailua suurissa julkisissa urakoissa. Nyt ainakin kaksi merkittävää työyhteenliittymäosapuolta on pysyvässä kimpassa allianssi- ja elinkaarihankkeissa. Sekä Lemminkäisellä että YIT:llä on niistä runsaasti kokemusta.

    Suurissa yritysjärjestelyissä toimiva johto näyttää monesti olevan omistajien päätösten varassa. Puheet ja perustelut viritetään sitten tehtyjen päätösten mukaisiksi. Siltä kuulosti jo silloin, kun Caverion irtautui YIT:stä. Molempien yhtiöiden johto vakuutti, että nyt on aika keskittyä ydintoimintoihin. Pääomabisneksessä toimiva YIT ei kuulemma enää tarvinnut Caverionin kassavirtaa toimintojensa tueksi eikä toista tukijalkaa suhdannevaihtelujen varalle. Itse kuulostelin, että kyse oli enemmänkin Ehrnoothien halusta järjestellä sijoituksiaan uudelleen kuin varsinaisesta rakennusliiketoiminnan logiikasta.

    Tänään puheet ovat kuin peilikuva edellisestä. Nyt Lemminkäisen asfalttitoiminta tuo kivasti kassavirtaa YIT:n suurille kiinteistöhankkeille ja nyt on taas muodikasta, että on monta tukijalkaa tasaamassa suhdanteita.

    Omistajien puheetkin heijastavat yleensä aikaansa. Lemminkäisen satavuotisjuhlien alla saimme haastateltavaksi Heikki Pentin tyttären Kristiina Pentti-von Walzelin. Hän vakuutti uusien Penttienkin olevan vastuullisia, sitoutuneita omistajia. Oman osuuden myyminen ei ollut kertaakaan käynyt mielesssä. ”Seuraava sukupolvi haluaa olla yhtä hyviä omistajia kuin edelliset.”

    Juhlan alla tuo oli vastuullista puhetta. Tänään arvioihin vaikuttaa varmaan myös yrityksen osingonmaksukyky ja omaisuuden arvon kehittyminen. YIT:ssä ne nähtiin ilmeisesti Lemminkäistä paremmiksi.

    Jo Heikki Pentti oli tiettävästi miettinyt yrityksen myymistä, ja Peabin tulo vähemmistöomistajaksi nähtiin aikoinaan seuraukseksi näistä keskusteluista. Jostain syystä tuo kuvio ei sitten edennyt sen pidemmälle. Peabin osuus uudesta yhtiöstä lienee neljän prosentin tienoilla, mutta se on piilossa hallintarekisterissä.

    Muistan jo YIT:n aiemman toimitusjohtajan Juhani Pitkäkosken sanoneen, että yhtiön yksi tavoite on mahdollisimman korkea osakkeen arvo jo siitäkin syystä, että yrityksen valtaaminen käy vaikeaksi tai ainakin hyvin kalliiksi. Sama toimii toki niinkin, että osakkaiden määrä kasvaa lähes tuplaksi ja samalla heidän omistusosuutensa laskee, kuten käy nyt tapahtuvassa yhdistämisessä. En tiedä, onko tästä nyt kyse, mutta hyvä kuitenkin on, jos suomalaisomistus vahvistuu. Takavuosina näimme alalla aivan toisenlaista kehityskulkua.

    Vastaa
  • Näistä yhdistymisistä syntyy myös uusia yrityksiä. Päällekkäisyyksien poiston alkaessa.

    Vastaa
  • AAP rakentaa laatua

    Rauha laskeutunee lopullisesti Alfred A. Palmbergin ja sen tytäryhtiöiden haudalle.
    Jotain kuohuntaa vielä niiden joukossa oli jotka jäivät 2010-2015 välisessä ryöpytyksessä. Suomen paras rakennusliike jonka sen emo tuhosi, vieden sanelupolitiikallaan tietotaitoa hemmetisti näihin keskiketteriin firmoihin.

    Lemminkäinen talonrakennusta tuskin tulee ikävä monellakaan, toivotetaan onnea uudelle YIT:lle.

    Vastaa
  • Lyhyellä aikavälillä tulee selvästi heikentämään kilpailua ja nostamaan hintoja varsinkin pääkaupunkiseudun asuntotuotannossa. Pitkällä aikavälillä toivottavasti tulee näitä keskiketteriä tilalle.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia