Katajanokalle haluttiin rakentaa uusi jugend-talo, mutta Helsinki kielsi aikeet – miksi kaupunkiin ei saa rakentaa vanhannäköisiä rakennuksia?

Katajanokan vanhan länsipuolen jugend-kerrostalojen sekaan kohosi viime vuonna uudiskohde.

Katajanokalle osoitteeseen Linnankatu 3 haluttiin rakentaa jugend-tyylinen uusi asuinkerrostalo. Kaupunkisuunnitteluvirasto ei kannattanut suunnitelmaa. Kuva: Joonas Vohlakari / HS

Kohteen rakennuttaja Merimiespalvelukeskus (Mepa) halusi alun perin uuden asuinkerrostalon kunnioittavan alueen henkeä, ja toivoi talon ilmentävän jugend-arkkitehtuuria. Kaupunkisuunnitteluvirasto kuitenkin eväsi pyynnön, ja niin osoitteeseen Linnankatu 3 rakentui moderni kerrostalo.

Monet lukijat ihmettelivät, miksei kaupunki antanut Mepalle lupaa rakentaa jugend-taloa. HS selvitti, miksi kaupunkisuunnitteluvirasto hylkäsi jugend-suunnitelman, ja millä arkkitehtonisilla reunaehdoilla kaupunkiin saa rakentaa uudiskohteita.

Taidehistorian ja arkkitehtuurin tutkija Riitta Nikula lähtee tarkastelemaan asiaa filosofiselta kantilta.

Jugend on arkkitehtoninen tyylisuuntaus, jonka juuret ovat 1900-luvun alussa. Voidaan ajatella, että jugend on historiallisesti kiinnittynyt juuri tuohon aikaan, eikä nykypäivänä tehty ”jugend” olisi aitoa jugendia.

”Konkreettisesti jugend kiinnittyy myös rakennustekniikkaan. Sellaista tekniikkaa, jolla jugend-taloja tehtiin, ei ole enää olemassa. Jugend-talot olivat äsityötä alusta loppuun”, Nikula sanoo.

Taloista tuli yksilöitä

Jugend-talojen rakentaminen vaati ammattikuntia, joita ei enää ole tai joiden taitajat ovat harvassa – esimerkiksi eritasoisia muurareita ja kipsikäsityöläisiä. Standardisoituja ikkunoita ei ennen ollut, vaan ikkunat rakennettiin erikseen.

Rakennukset suunniteltiin ja valmistettiin pieninä yksiköinä, yksi talo kerrallaan. Rappukäytäviin käytettiin runsaasti tilaa, koska julkisten tilojen komeus oli arvo.

Rakennuttaja ei ollut Asuntotuotantotoimiston kaltainen organisaatio, vaan esimerkiksi eläkeläiskenraalien yhdistys, joka halusi rakentaa talon juuri eläkeläiskenraaleille. Taloista tuli yksilöitä.

Uudet talot tehdään keskivertoihmiselle, ei kenellekään erityisesti. Huoneistojen kokoa säätelevät niukoiksi standardoidut mitoitusohjeet.

”Siinä ei olisi mitään luontevaa”

Nikula uskoo, että sivistynyt silmä erottaisi nykyaikaisen jugend-yritelmän välittömästi aidosta 1900-luvun alun rakennuksesta.

”Jos nyt lähdettäisiin tekemään jugend-taloa, siinä ei olisi mitään luontevaa. Katajanokan Linnankatu 3:n rakennusta on kehuttu, mutta minun mielestäni sen ongelma on juurikin se, että se on liian kallellaan jugendiin. Yksityiskohdat ovat kuitenkin jugendiksi aivan liian ronskit.”

Nikula on sitä mieltä, että paremmin olisi toiminut todella omaperäinen arkkitehtoninen ratkaisu, joka suhtautuisi lähitaloihin kunnioituksella.

”Käytän kielikuvaa: talo, joka käyttäytyisi kuin hyvin kasvatettu pikkupoika sukukutsuilla.”

”Joskus työ on pitkälti vanhan palauttamista”

Marjaana Yläjääski Helsingin kaupungin asemakaavoituspalveluista kertoo, että Linnankatu 3:n asemakaavaa työn käynnistysvaiheessa ohjannut kaavoittaja on jo vaihtanut työpaikkaa. Näin ollen HS ei tavoittanut häntä kertomaan, millä perusteilla päätettiin, ettei Linnankatu 3:een saa tehdä jugend-taloa.

Linnankatu 3:een tehtiin asemakaavan muutos uuden asuinkerrostalon rakentamisen vuoksi. Tontti ja siinä olleet talot olivat ennen olleet hotelli- ja toimistokäytössä.

”Lähtökohtaisesti katsomme asemakaavan muutoksen yhteydessä sitä, että uusi rakennus sopii ympäröivään kaupunkirakenteeseen ja kaupunkikuvaan”, Yläjääski kertoo.

”Jos talo on suojeltu asemakaavassa, kaikki korjaukset ja muutokset tehdään suojelumääräyksen puitteissa. Joskus työ on pitkälti vanhan palauttamista”, Yläjääski sanoo.

Uudet talot tehdään keskivertoihmiselle.

Yleensä suojelemattomien ja rapistuneiden talojen tilalla rakennetaan täysin uudentyylinen talo, mutta poikkeuksiakin on tapahtunut: arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelema alkuperäinen hotelli Kämp purettiin 1960-luvulla, ja sen tilalle rakennettiin toimistotalo. Rakennuksen Esplanadin puoleinen julkisivu on alkuperäisen talon rekonstruktio. Toisin sanoen historiallinen ulkonäkö on herätetty henkiin.

Miksei näin tehty Linnankatu 3:n kohdalla?

”En osaa varmuudella vastata tähän”, Yläjääski toteaa.

Jugend-taloissa parvekkeita on harvoin

Niin sanotusti uusvanhat talot eivät ollenkaan välttämättä ole tuhoon tuomittuja. Esimerkiksi monella omakotialueella talot hakevat vaikutteita historiasta. Vantaan Kartanonkosken uudehkolla asuinalueella talojen arkkitehtuuri mukailee 1920-luvun klassismia.

Yksi ero kuitenkin on: parvekkeet. Nykyään monen unelma-asunnossa on parveke merinäköalalla, mutta esimerkiksi jugend-taloissa parvekkeita on harvoin.

Linnankatu 3:ssa sijainnut alkuperäinen kaunis, jugend-tyylinen merimieshotelli tuhoutui pommituksissa vuonna 1944. Sen tilalle pari vuosikymmentä myöhemmin rakennettu yksinkertainen laatikkorakennus ei ollut suojeltu.

Linnankatu 3:ssa sijainneessa alkuperäisessä merimieskodissa oli keskustorni, jossa oli märssykorin muotoinen parveke. Kuva: Olof Sundström / Helsingin kaupunginmuseo

”Tässä tulee ensimmäisenä mieleen kysymys siitä, että pitääkö jokaisena aikana rakentaa oman ajan mukaisesti?”, hän pohtii.

”Jugend eli Art nouveau tarkoittaa uutta taidetta. Se viittaa aikakauteen, jolloin lähdettiin tietoisesti tekemään pesäeroa klassistiseen perinteeseen.”

Mepan talo on tyypillistä asuinrakentamista

Tällä hetkellä Linnankatu 3:ssa oleva Mepan talo edustaa Helsingin kaupunginmuseon tutkijan Petteri Kummalan mukaan melko tyypillistä nykyhetken suomalaista asuinrakentamista.

”Esimerkiksi julkisivujen muodoissa ja ikkuna-aukotuksissa on haettu omaa, erottuvaa ilmettä ja sikäli yksilöllisyyttä. Sävymaailmaa ja kontrasteja on haettu selvästi ympäristön rakennuksista: keltainen rappauspinta ja tummat ikkunat löytyvät vierestä Linnankatu 5:stä. Yleisilme on kuitenkin jugendiin verrattuna vähemmän eloisa, koska julkisivuissa ei ole erkkereitä, minkäänlaisia ornamentteja tai rappauspintojen vaihtelua”, Kummala analysoi.

Kummalan mukaan suomalaiselle jugendille tyypillinen luonnonkiven käyttö etenkin talon sokkeleissa ja portaaleissa sekä tiilen elävöittävä käyttö julkisivuissa loistaa Linnankatu 3:ssa poissaolollaan.

”Muotomaailma on suoraviivaisempi suhteessa sulavaan ja pehmeän aistikkaaseen jugendiin.”

Keskustelu artikkelista: 2 kommenttia

  • SAFA-mafia. Arkkitehdit tykkäävät harmaasta betonista ja ruostuneesta pellistä. Kaikki tavallista kansaa miellyttävä on huonoa arkkitehtuuria. Esimerkiksi Kartanonkoski Vantaalla on arkkitehtien kauhistus.

    Vastaa
  • Alkuperäinen kaunis jugend-merimieshotelli ei tuhoutunut pommituksissa 1944, kuten kirjoitus väittää. Siitä tuhoutui vain katto, vintti ja osa ylimmästä kerroksesta. Se olisi mainiosti voitu korjata alkuperäiseen kuntoonsa. Näin toimittiin sivistysvaltioissa paljon pahemminkin tuhoutuneiden rakennusten kanssa, kun sotien tuhoja selviteltiin.

    Vastaa

Vastaa

Rakennuslehden pääuutisia