Pispalan haulitornin saneerauksella haetaan laatua seuraavaksi sadaksi vuodeksi

Maaliskuun alussa aloitettu Tampereen Pispalan haulitornin saneeraus on kulttuurihistoriallisesti merkittävä projekti. Vuonna 1908 valmistuneen tornin saneerauksen tavoitteena on sadan vuoden laatu vanhaa säilyttäen ja kunnioittaen.

Tampereen haulitorni ennen purkamisen aloittamista. (Kuva: Kreate oy)

Haulitorniin jää nähtäville sen kahden sodan myötä saamat iskemät, mutta uusilla perustuksilla ja pahasti rikkoutuneiden osien uudistamisella varmistetaan tornin kestävyys myös tuleville sukupolville.

”Tätä voisi sanoa pystyyn nostetuksi, niitatuksi sillaksi, sanoo Kreate oy:n työmaapäällikkö Mikko Heija.

Normaalisti siltojen parissa työskentelevä Heijan mielestä pelkkä torni on sinänsä erikoinen työmaa, mutta ajatus metallisillasta tuo tuttuutta työtehtäviin.

Haulitorni vertautuu siltaan myös tilaajan edustajan, Tampereen tilapalvelut oy:n suunnittelupäällikkö Mikko Allinniemen mielessä.

”Ajatus sillasta oli jo mielessä urakan kilpailutusvaiheessa. Haulitorni on urakoitsijalle ja suunnittelijalle työuralla varmasti ainutkertainen kohde, joten haluttiin varmistaa jo kilpailutusvaiheessa parhaat tekijät”, sanoo Allinniemi. Tornin korjaussuunnittelusta vastaa A-Insinöörit oy ja pääurakoitsijana toimii Kreate oy.

Historiallinen projekti Suomessa

Kaupungin korjausrakentamisessa yleisimmät kohteet ovat päiväkoteja, terveyskeskuksia ja kouluja. Suunnittelupäällikkö Allinniemen mielestä Tampereen kaupunki teki hienon päätöksen ryhtyessään haulitornin kunnostukseen.

”Projektin arvo on yli miljoona euroa ja rahalle on kyllä muitakin kohteita. Tässä tehdään kuitenkin tärkeää työtä kaupungin identiteetin kannalta ja toki rakennushistoriallisesti myös globaalissa mittakaavassa. Metallirakenteisia haulitorneja ei ole kuin muutama koko maailmassa. Pispalan torni on osa kaupungin sosiaalista ja teollista historiaa. Siinä näkyvät jäljet niin sisällissodasta kuin toisen maailmansodan pommituksista.”

Vanhan teollisuuskohteen korjaaminen tuo yllätyksiä mukanaan

Historiallisen, teollisen kohteen saneerauksessa on tarvittu niin laajaa viranomaisyhteistyötä kuin varautumista itse rakennuspaikan haasteisiin. Maakuntamuseon kanssa tehty tiivis yhteistyö jo suunnitteluvaiheessa on sujuvoittanut prosessia. Torni sijaitsee rakennetulla alueella ja lähimmät talot sekä vanha haulitehdas käytännössä tornin kyljessä. Muutamien metrien päässä kulkee myös sähköistetty rautatie.

”Tornin purun yhteydessä yhteistyötä tehtiin ratahallinnon ja ratamestarin kanssa varmistaaksemme työturvallisuuden ja sujuvan rataliikenteen”, kertoo Allinniemi.

Torni seisoo hiekkaharjun rinteessä, joka on tuonut omat haasteet perustusten suunnitteluun.

”Vanhat perustukset olivat käytännössä kiviladontoja, jotka olivat betonilla sidottu yhteen. Tutkimusten ja nykystandardien mukaan koko tornin ei olisi pitänyt edes enää olla pystyssä. Tontilta on myös jouduttu jo aikaisemmin vaihtamaan pilaantunutta maata. Haulien valmistuksessa käytettiin lyijyä, arsenikkia ja antimonia, joita saattaa edelleen löytyä perustusten alta”, sanoo Allinniemi. (Juttu jatkuu kuvan alla.)

Mikko Heija alas lasketussa haulimestarin huoneessa. (Kuva: Kreate)

Satavuotias yllättävän hyvässä kunnossa, luodinreikineen

”Ahdasta on”, toteaa työmaapäällikkö Mikko Heija. ”Ihan ei tarvinnut työmaata katualueelle perustaa, mutta lastaukset kyllä tehtiin suoraan kadulle.”

Huhtikuun alkupäivinä tornin yläosa kuljetettiin Forssaan kunnostettavaksi. Tornin alaosa on niin suuri, että se kunnostetaan paikan päällä jalkaosan ympärille rakennetussa teltassa. Tällä hetkellä työmaalla vallitsee Heijan mukaan seesteinen vaihe.

”Kaikki suunnitelmat eivät ole täysin toteutuskelpoisia, joten tuumataan, miten jatketaan”, Heija kertoo.

Kyse on tornin perustuksista, jotka eivät aivan mahdu kohteeseen.

”Mitään virheitä suunnittelussa ei ole tehty. Työmaalla nämä asiat yleensäkin tarkentuvat.”

Itse tornirakenne on Heijan mukaan yllättävänkin hyvässä kunnossa. Kantavissa rakenteissa ei ole silmämäärin arvioituna vakavia vaurioita.

”Porrastasanteissa, joissa vesi on päässyt makaamaan, on merkittävää syöpymistä, mutta osia uusitaan niin vähän kuin mahdollista. Hiekkapuhalluksen jälkeen nähdään tarkemmin, mitä tarvitsee kokonaan uudistaa”, sanoo Heija.

Parhaiten näkyivät sotien jäljet. Luodinreiät ja kranaatin iskemät näkyvät, vaikka niitä on sotien jälkeen korjailtu.

Vanhaa käyttäen, uutta soveltaen kohti parempaa laatua

Korjauksessa haastavinta on Heijan mielestä se, että korjaustoimenpiteissä ei aiheuteta vaurioita rakenteille.

”Yli satavuotiaan tornin liitoksissa ei löytynyt purettaessa korroosiota. Saman lopputuloksen saavuttamiseksi meidän täytyy toimia oikein. Teemme rakenteita seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Vanhoissa työmenetelmissä on varmasti opittavaa. Jos teemme poikkeavalla tavalla kuin aikaisemmin, niin onko se oikea tapa”, kysyy Heija.

Vanhan ja uuden tekniikan yhdistämisellä päästäisiin Heijan mukaan parhaaseen lopputulokseen.

”Työtavat ovat kehittyneet merkittävästi. Hiekkapuhallus niin korjauksessa kuin kokoamisvaiheessa sekä lämpimissä halleissa tehtävä kunnostus luo puitteet laatuun.”

Työturvallisuus korkearakentamisessa

Kesän kunnostustöiden jälkeen edessä on tornin kokoaminen. Satavuotias torni ei kuitenkaan ole aivan samanlainen kuin se oli valmistuessaan. Torni on poikkileikkaukseltaan kuin salmiakki neliön sijaan ja samalla se on kallistunut. Purkutyössä Kreate varmisti muodon säilymisen lisäreevoilla eli vinositeillä. Tällä keinoin palautettavat osat voidaan latoa takaisin samaan muotoon.

”Tässä on kyllä painovoima apuna, kun lasketaan 15 tonnia painava teräsosa toisen päälle”, sanoo Heija.

Työturvallisuuden kannalta tärkein kysymys on ollut nosturien paikat. Louheesta tehdyt pedit ja nosturialiurakoitsija Lamminsivu oy:n teettämät, erikoissuuret tukilevyt ovat tuoneet lisävarmuutta.

”Muuten työmaalla vallitsee peruspelisäännöt. Turvaköydet, -valjaat ja naruvarmistetut työkalut ovat normaalia tekemistä työturvallisuuden varmistamiseksi”, sanoo Heija.

Syksyksi valot torniin

Projektin on tavoite valmistua ensi syksynä Tampere-päiväksi eli lokakuun ensimmäiseksi päiväksi.

”Tarkoituksena on silloin sytyttää valot takaisin torniin. Tornissa oleva pysyvä valoteos on vuodelta 2009”, kertoo suunnittelupäällikkö Allinniemi.

Tornin punainen väri näkyy kauas harjulta. Alun perin tornin väri oli kuitenkin harmaa.

”Viime kerran torni maalattiin 90-luvulla. Nyt kun väri pohdittiin uudestaan, esittelin asian silloiselle kaupunginarkkitehti Jalo Virkille, ja ehdotin edelleen punaista väriä. Hänen vastauksensa oli, että vedä niin punaiseksi, kuin kehtaat”, Allinniemi naurahtaa.

”Tiedostin lähtiessäni, että tämä on extremeä”

Pispalan harjun tuuliolosuhteet tekevät rakentamisesta erityisen haastavaa. Puolet tornista nousee harjun yli, jolloin tuulet myös Pyhäjärven puolelta osuvat rakenteisiin. Tuuliolosuhteet muuttivat myös purkupäivän tapahtumia. Maaliskuun viimeisenä päivänä aloitettu purku jouduttiin keskeyttämään tuulen yllyttyä myrskylukemiin.

”Purkua ei vain keskeytetty, vaan jo irrotetut pultit piti kiinnittää uudelleen”, kertoo Heija.

Tuulen yltyessä olosuhteet kuitenkin huononivat niin paljon, ettei Heija katsonut voivansa määrätä ketään enää ylös torniin. Heija kiipesi sinne itse.

”Tiedostin lähtiessäni, että tämä on extremekeikka. Otin ämpäriin pultteja ja työkaluja. Nosturin mittarissa oli puuskissa yli 25 m/s ja tasainen tuuli 18 m/s. Voin kertoa, ettei ollut kivaa”, muistelee Heija.

Tampereen Tilapalvelujen Mikko Allinniemi oli myös tuolloin paikalla seuraamassa purkua.

”Harjun tuuliolosuhteet tiedettiin vaikeiksi. Työmaapäällikkö Heija teki hienon päätöksen keskeyttämällä työt. Päätös herätti kaikissa vakuuttuneisuuden oikeasta toiminnasta työmaalla”, toteaa Allinniemi.

Haulitornin purku käynnissä. (Kuva: Kreate oy)

Tätä artikkelia ei ole kommentoitu

0 vastausta artikkeliin “Pispalan haulitornin saneerauksella haetaan laatua seuraavaksi sadaksi vuodeksi”

Jätä kommentti